Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit jotka asutte sopimus-/kulissiavioliitossa, miten elämänne sujuu?
10.09.2011 |
Miten tästä eteenpäin? Olemme vakavarainen ja akateeminen pariskunta, asumme tilavasti omassa velattomassa asunnossa, meillä on kaksi kaunista ja älykästä lasta. Mies on vastikään jäänyt kiinni vuosien sivusuhteesta, mutta olimme siihen asti eläneet melkein 20 vuotta tasapainoisessa avioliitossa. Ymmärrätte varmaan että en näistä lähtökohdista haluaisi päätyä yksinhuoltajaksi sillä itsearvostus sekä ystäviemme arvostus on minulle ehdottoman tärkeää!
...mies ehdottaa kulissiliittoa, ei halua päättää sivusuhdettaan mutta ei myöskään avioliittoamme. Saattaa olla, että päädyn kuitenkin nk. kulissiin, mutta millaista lasten elämä on silloin...?
Kommentit (41)
Jatkatte päällisin puolin kuten tähänkin asti, jatkatte samassa makkarissa nukkumista jne. ja eroatte sitten kun lapset on kasvaneet isoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elätte niinkuin ennenkin. Lapset ei osaa tarkkailla aikuisten välisiä kemioita. Loppujen lopuksi kaikki pitkät avioliitot on kulissiavioliittoja, sen tosiasian tajuamisesta on lohtua!
mutta yhdessä mennään perheen vuoksi (4 lasta). Useinkaan en edes ajattele asiaa, yritän vain sietää miestä. Joskus harvoin häivähtää suru ja ikävä mielessä varsinkin, jos kuulee/näkee jonkun tuttavan onnellista ja rakastavaa parisuhdetta.
Kaikki puolet punnittuna kuitenkin tämä on sekä lapsille, että meille vanhemmille parempi vaihtoehto. Ja ne puolet on tosiaan punnittu moneen kertaan ja tarkoin.
Itse en kykenisi moiseen. Rehellisyys maan perii. Sulla on vain yksi elämä. Elätkö sen ajatellen koko ajan, että mitä muut sinusta ajattelevat?
Kauhea mies, joka haluaa jatkaa sivusuhdettaan. Minä kyllä harkitsisin, voisinko ylipäätään jatkaa ja jos päättäisin jatkaa, vaatisin mieheltä minun kunnioitustani ja perheen kunnioitusta ja se tarkoittaisi sitä, että ei kolmansia pyöriä.
meillä taitaa olla ihan erilainen ajatus itsensä kunnioittamisesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lasten lukumärää ja asuinkuvausta myöten. Samoin mies jäi 20 onnellisen yhdessäolon jälkeen sivusuhteesta kiinni. Samoin hän ehdotti, että jatketaan näin. Hän ehdotti, että ostetaan yksiö, jossa toinen asuu vuoroviikoilla.
Ehdotus on hyvin alentava ja ylimielinen. Minä en ole mikään jalkavaimo, jota saa kohdella miten itse lystää. Minä en suostu avioliittoon, jossa päätäntävalta on yksinomaan toisella osapuolella.
Se halveksunta, mikä miestä kohtaan minussa nousi, oli pohjatonta. Mitä minä olisin saanut sellaisessa avioliitossa? Ainoastaan taloudellinen tilanteeni olisi ollut parempi kuin nyt eronneena. Muuten olisin menettänyt kaiken, itsekunnioitusta myöten. Eikä kaikkia asioita voi rahassa mitata.
ainakin kaikki miehet. On ihan oma valinta et haluaako sen takia lopettaa koko yhteiselämän ja rikkoa perheen. Rakastajattaret on ihan yleinen käytäntö esim. jossain Etelä-Euroopassa mut silti siellä ei erota niin usein kuin Pohjoismaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy se liitto rikkoa. Maailman sivu on ollut niin, että perhe on pidetty kasassa, vaikka välillä on sutinoitu siellä ja täällä. Jos miehesi pitää sivusuhdetta, miksi et sinäkin? Jos siis sellaista kaipaat.
Siinä, että perhe rikotaan, kärsii ennen kaikkea lapset. Mun mielestäni on suurinta huuhaata se, että lapset on onnellisia jos äiti on onnellinen. Kyllä se vaan kovasti riippuu siitä, mistä se äidin onni tulee. En mä ainakaan ollut yhtään onnellinen, kun äitini alkoi seurustella puolta itseään nuoremman miehen kanssa, raahasi mua mukana näissä tapaamisissa, perhe hajosi, piti ravata isän ja äidin väliä jne. Mulle ei koskaan tullut mitään uusia perheitä, vaan olin sen verran iso jo, että en mahtunut enää oikein mihinkään kokoonpanoon. Ja vaikka tällä palstalla aina suu vaahdossa selitetään, kuinka lapset on PALJON onnellisempia nyt kun äiti/isä on vaihtanut uuteen onneen, se hirveän harvoin on koko totuus.
Mulla ei ole tuollaista tilannetta, mutta liitto nyt ei ole mikään maailman upein. En elä sielunkumppanini kanssa, ja seksielämä on aika väsynyttä. Aion kuitenkin panostaa tähän. Mulla on elämässä niin paljon muutakin sisältöä, että ei jokaisen osa-alueen tarvitse olla täydellistä.
Itse en kykenisi moiseen. Rehellisyys maan perii. Sulla on vain yksi elämä. Elätkö sen ajatellen koko ajan, että mitä muut sinusta ajattelevat?
Kauhea mies, joka haluaa jatkaa sivusuhdettaan. Minä kyllä harkitsisin, voisinko ylipäätään jatkaa ja jos päättäisin jatkaa, vaatisin mieheltä minun kunnioitustani ja perheen kunnioitusta ja se tarkoittaisi sitä, että ei kolmansia pyöriä.
Joskus nämä asiat ei vaan onnistu, oli alttarilla luvattu mitä hyvänsä, eikä mikään vaihtoehto ole ideaalinen. Parasta olisi ydinperhe ja toisiinsa rakastuneet vanhemmat mutta kun näin ei ole mitkä on vaihtoehdot?
Se ei rakastunut elää rakkaudettoman loppuelämän uskollisena liitossa ja toinen kärsii kun ei saa tunteilleen vastakaikua?
Kumpikaan ei ole rakastunut puolisoonsa, mutta eletään yhdessä laimean puolityytyväisinä, sydän kylmänä ilman kolmansia osapuolia?
Erotaan ja molemmat ovat vapaita mutta hintana on lasten, kodin ja kumppanuuden menettäminen?
Eletään yhdessä perheenä, kavereina, vanhempina ja kumppaneina ja ummistetaan silmät sivusuhteilta - ja ehkä joskus rakastutaan uudelleen, kun ei ole enää sitä väkisinrakastamisen pakkoa?
Minusta paras vaihtoehto on viimeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä usko sen onnistuvan. Miksi eronnutta ihmistä eivät kaverit ja ystävät voi arvostaa? Etkö arvosta itse itseäsi?
Jos lapset eivät nyt huomaakaan, heille tilanteen selviäminen "sitten joskus" voi olla kauheaa - he kun uskoivat vanhempiensa olevan uskollisia ja luotettavia.
Mä laittaisin tuollaisen ukon sivusuhteineen ulos. Itselläni kunnioitus itseäni ja lapsiani kohtaan olisi tärkeintä. Parisuhteen ja perhe-elämän, kuten myös ystävyyssuhteiden, tulee perustua rehellisyyteen. En ymmärrä, miten voit miettiäkään jotain kulissia.
I Eletään yhdessä perheenä, kavereina, vanhempina ja kumppaneina ja ummistetaan silmät sivusuhteilta - ja ehkä joskus rakastutaan uudelleen, kun ei ole enää sitä väkisinrakastamisen pakkoa? Minusta paras vaihtoehto on viimeinen.
Se suhde, jota ruokit, se kasvaa. Kun ruokit sitä sivusuhdetta on erittäin suuri riski, että perhe hajoaa.
Miksi ei voi olla sellaista vaihtoehtoa, että molemmat puolisot ovat sitoutuneet toisiinsa myös vastamäessä ja osoittavat sitoutuneisuutensa hakemalla suhteeseen ulkopuolista apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän omaa elämääni lasten kanssa, mieheni osallistuu lastenhoitoon joskus viikonloppuisin.
Osallistumme koko perheen voimalla lasten tapahtumiin, sukujuhliin ym. En tunne mitään katkeruutta tai vihaa. Lapset ovat onnellisia ja vanhemmatkin tyytyväisiä.
En keksi yhtään hyvää syytä, miksi haluaisin kituuttaa yksinhuoltajana vain siksi, että miehelläni on sivusuhde.
Mä en kyllä sinänsä kanssa ymmärrä, miksi aina täytyy se liitto rikkoa. Maailman sivu on ollut niin, että perhe on pidetty kasassa, vaikka välillä on sutinoitu siellä ja täällä. Jos miehesi pitää sivusuhdetta, miksi et sinäkin? Jos siis sellaista kaipaat.
Liitto on mennyt silloin rikki, kun mies on sivusuhteeseen alkanut.
Onko mielestäsi siis oikein rikkoa sopimuksia, varsinkaan, jos niistä ei jää kiinni?
Missä REHELLISYYS?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin saman kaltaisessa liitossa elän. Olen rehellinen, kun sanon että minulle riittää, että saan elää "omaa elämääni". Meillä on kiva, nätti koti. On riittävästi tilaa ja ikaa olla rauhassa, tehdä omia juttuja. Taloudellisesti on vakaata. Lapset harrastaa, käymme koko perheen voimin lasten peleissä, konserteissas, juhlissa jne. Lomilla vuokrataan mm. mökkiä ollaan siellä perheen kera. Mies ei juo, ei hillu tms. Minä en kyttää häntä, eikä hän minua. Minulla ei ole mitään tarvetta eroon. Koen että mies on kuitenkin hyvä kumppani. Saa mennä jos tahtoo, mutta tuossa tuo on pysynyt opitelemättä kohta 18 vuotta..
uskomatonta et tässäkin tapauksessa nainen ois se joka RIKKOO PERHEEN. Haloo! Eronnut nainen sais tässäkin tapauksessa kantaa kaiken syyllisyyden ja yhteiskunnan halveksunnan niinku joskus 1800-luvulla???????
Se suhde, jota ruokit, se kasvaa. Kun ruokit sitä sivusuhdetta on erittäin suuri riski, että perhe hajoaa.
Miksi ei voi olla sellaista vaihtoehtoa, että molemmat puolisot ovat sitoutuneet toisiinsa myös vastamäessä ja osoittavat sitoutuneisuutensa hakemalla suhteeseen ulkopuolista apua?
[/quote]
Eli sitä haaleaaa kohtuullisen hyvää.
Ei tarvi kuin kuolettaa tunteensa ja turhat haihattelut rakkauden perään aikuisiällä - keksiä elämään iloa jostain muualta, alkaa harrastamaan vaikka liikuntaa niin johan on elämä taas kohdallaan.
Mulle vaikeampaa ilmeisesti kuin joillekin muille, en haluais vielä alle 4-kymppisenä heittää naiseuttani ja romantiikkaa roskakoppaan.
Ja ei, naiseus ja romantiikka eivät valitettavasti kuki tässä avioliitossa joten uskollinen yhteiselämä vaatisi niiden unohtamista ikuisiksi ajoiksi. Jotenkin oon ymmärtävinäni että näin useimmat tekee, mutta miten ihmeessä se onnistuu, kertokaa!?
mihinkään kulissiavioliittoihin!! Kyllä lapset vaistoaa ja vanhemmat lapset tietää jos vanhemmilla ei ole keskinäiset välit kunnossa. Ei se ole mielestäni mikään onnellinen lapsuus jos vanhemmat ovat yhdessä vain pakosta!!
Meidän perheessä tuli ero nimenomaan miehen pettämisen vuoksi ja ero tuli samantien. MUTTA koska lapset ovat meidän yhteiset, ollaan me järjestetty elämämme siten että lapsella todellakin on osallistuva isä ja äiti. Eli me asutaan noin 5 min kävelymatkan päässä toisistamme, joten lapsilla ei vaihdu tutut ympyrät ja kaveripiirit missään vaiheessa. Vaikka ovat välilä isänsä luona yötä. Isä kuskaa lapsia harrastuksiin ja viettää muutenkin paljon aikaa heidän kanssaan. Me tehdään myös paljon asioita "perheenä" eli juurikin tultiin lasten kanssa jalkapallojoukkueen talkoista minne oli kutsuttu lasten vanhemmat joten me isä ja äiti mentiin sinne.
Meillä molemmilla on uudet puolisot (mun mies ei asu meillä eikä varmaan tule koskaan muuttamaankaan) ja uusille puolisoille on tehty hyvinkin selväksi että tähän perheeseen kuuluu myös entiset puolisot.
Lapset eivät kyllä ole mitenkään kärsineet tästä tilanteesta, päinvastoin he ovat saaneet lisää ihania ihmisiä heidän lähipiiriinsä. Tämä ratkaisu sopii meille. Mä kuolisin jos joutuisin kattelee jonkun petturiäijän naamaa joka päivä ruokapöydän ääressä ja teeskennellä jotenkin onnellista!
Että tsemppiä vaan valitsemallanne tiellä, tehän sitten ne lasten terapiat kustannatte kun he tajuavat että kaikki on pelkkää valhetta!
avioliittoleirien jälkeen ovat uudelleen rakastuneet kumppaniinsa.
Jos vaihdat puolisoa nelikymppisenä,jotta voit tuntea itsesi naiseksi. Ok, mutta vaihdatko uudestaan 50 v? Ja taas 60 v?. No, niinhän moni tekee.
Se suhde, jota ruokit, se kasvaa. Kun ruokit sitä sivusuhdetta on erittäin suuri riski, että perhe hajoaa. Miksi ei voi olla sellaista vaihtoehtoa, että molemmat puolisot ovat sitoutuneet toisiinsa myös vastamäessä ja osoittavat sitoutuneisuutensa hakemalla suhteeseen ulkopuolista apua?
Eli sitä haaleaaa kohtuullisen hyvää. Ei tarvi kuin kuolettaa tunteensa ja turhat haihattelut rakkauden perään aikuisiällä - keksiä elämään iloa jostain muualta, alkaa harrastamaan vaikka liikuntaa niin johan on elämä taas kohdallaan. Mulle vaikeampaa ilmeisesti kuin joillekin muille, en haluais vielä alle 4-kymppisenä heittää naiseuttani ja romantiikkaa roskakoppaan. Ja ei, naiseus ja romantiikka eivät valitettavasti kuki tässä avioliitossa joten uskollinen yhteiselämä vaatisi niiden unohtamista ikuisiksi ajoiksi. Jotenkin oon ymmärtävinäni että näin useimmat tekee, mutta miten ihmeessä se onnistuu, kertokaa!?
[/quote]
avioliittoleirien jälkeen ovat uudelleen rakastuneet kumppaniinsa. Jos vaihdat puolisoa nelikymppisenä,jotta voit tuntea itsesi naiseksi. Ok, mutta vaihdatko uudestaan 50 v? Ja taas 60 v?. No, niinhän moni tekee
[/quote]
tunteet ja halut kuoletetaan? Jos sellaisia kuitenkin on olemassa?
Itse asiassa antaisin mitä tahansa jos en koskaan enää tuntisi pienintäkään hetkausta sydänalassa enkä sellaisia kaipais. Elämä ois niin helppoa ja täydellistä. Ei tekis yhtään heikkoa olla pullantuoksuinen äiti joka osaisi nautti arjen pienistä ja isoista iloista ja seksikin - jos sitä edes tarvis olla - olisi vain fyysistä molemminpuolista tarpeiden tyydyttämistä.
Oikeasti, ois kiva kuulla miten ja jos joku on avioliittonsa ja perheensä eteen onnistunut kuolettamaan tunteensa, ajankohtaiset ja koko niiden olemassaolon mahdollisuuden iänkaikkisesti?
joka ei sitä ymmärrä niin tässä se on esitetty pähkinänkuoressa:
Olen mykistynyt.