Pienten lasten äidit jotka asutte sopimus-/kulissiavioliitossa, miten elämänne sujuu?

alkoivat seurustelemaan nuorina, menivät naimisiin ja lapset alle 30-vuotiaina. Meillä perhe-elämä oli vanhempien osalta kylmää. Isä joi liikaa, äiti katsoi sitä, välillä uhkasi erolla jne. Minusta tuntui lapsena, että vanhemmat ovat vain kavereita jotka asuvat yhdessä. Muistan ajatelleeni usein, että sekuillani on hyvät vanhemmat. He olivat avoimia, vanhemmista huokui rakkaus. OMa äitini oli paljon kylmempi isää kohtaan.

En tiedä onko vanhemmilla ollut sivusuhteita avioliiton aikana. Vanhempani kuitenkin erosivat kun siskoni oli 25 ja minä 20. Isä on edelleen yksin ja äidillä on joku mies, mutta ei mitään hirveän vakavaa.

Tällä halusin vain sanoa, että kyllä minä huomasin ja välillä harmittelenkin lapsena, miksi vanhemmat ovat yhdessä jos elämä on sellaista kun se oli.

Meillä perhe-elämä oli sitä, että mykkäkoulua pidettiin kuukausitolkulla ja me lapset vain katsoimme touhua ihmeissämme.

Äiti syyllisti meitä lapsia: "Teidän takia minä en saa olla onnellinen. Teidän takia minä olen kiinni tossa miehessä."

Vielä kuolinvuoteellaan äiti sanoi minun pilanneen hänen elämänsä, koska lasten takia hän ei voinut erota huonosta avioliitosta.

Lasten takia erotaan!