Onko ok ja normaalia tuntea surta vastenmielisyyttä ja tympääntyneisyyttä omaa

onko normaalia, mut mun eksäni kertoi mulle, että toivoi etten ois palannut enää tuonelan porteilta takaisin, mä kun olin melko huonossa kunnossa. Sillä hetkellä päätin, että kun mä siitä kuntoudun niin vuoden kuluttua mä olen lähtenyt. Tasan vuoden kuluttua siitä päivästä laitoin lapseni illalla nukkumaan meidän uudessa kodissa, loppui lapsiltakin pelot ja ikuinen jännitys...6 vuotias tyttäreni totesi ekana aamuna herättyään, että äiti täällä on valoisa olla..itku pääsi.



Joten ihan mahdollisten lastesikin takia, eroa hyvä ihminen.

joko sinussa on jotain pahasti pielessä tai sitten miehessä, vaikeaa sanoa tämän enempää.

Pohdi, mikä näitä tuntemuksia ja ajatuksia herättää.

normaaliudesta en tiedä, mutta itsekin kyllä ajattelen miehestäni todella erittäin pahasti välillä. Ja saatan sanoakin hänelle siitä. Tällaiset tunteet tulevat yleensä silloin, jos mieheni sanoo jotakin loukkaavaa, tai ei tee yhtikäs mitään pyynnöistä huolimatta.

Mutta todellisuudessa rakastan miestäni.

En suurta vastenmielisyyttä tai kuvotusta, en mitään mainitsemisen arvoista tunnetta. En inhoa, tunne suuttumusta, vihaa, ällötystä, en myöskään empatiaa, hellyyttä, rakkaudesta nyt puhumattakaan. Aivan se ja sama. Silloin mies ärsyttää, kun on kotona, parhaita päiviä on ne, kun mies on pois.



Tiedä sitten kuinka normaalia tämäkään on.

on täysin ok tuntea kaikenlaisia tunetita laidasta laitaan. Miksi olisi vain ok tuntea rakkautta, muttei vihaa? Tai ok tuntea iloa, muttei surua ja pettymystä? Mutta normaalia on se, että sellaiset suuret vihan tunteet ja nuo toiveet onnettomuudesta menevät ohi, ja siihen auttaa varmasti puhuminen asiasta, minkä takia alun perin aloit tuntea noin suuria raivokkaita tunteita. Jonkin sortin pettymys mieheen siellä piilee taustalla, arvelisin.

mutta vastenmielisyys jo astetta pahempaa. Miksi ihmeessä olette vielä yhdessä? Eikö sinusta ole tekemään päätöksiä OMASSA ELÄMÄSSÄSI?

siis sekä tympääntyneisyys ja vastenmielisyys että epävarmuus siitä, onko se normaalia. Meillä on pieniä lapsia, joten tuntuu että tämä varmaan menisi sen "eroaminen liian helposti" -otsikon alle.

Mies ei siis ole uhkaava, väkivaltainen, ilkeä, juoppo tms. Lapsille on suht hyvä isä (rakastaa niitä paljon, ei tosin vietä niiden kanssa kovinkaan paljon aikaa tai ole kovin aktiivinen kasvattaja).

Mä koen ettei mulla ole oikeutta tehdä sitä ratkaisua että lähtisin, vaikka tämä onkin mun oma elämäni. Kun se on myös lasten elämä.

Miksi ihmeessä olette vielä yhdessä? Eikö sinusta ole tekemään päätöksiä OMASSA ELÄMÄSSÄSI?

Mä en esim. pysty suutelemaan miestä, koko ajatuskin kuvottaa.

Ei me kuitenkaan riidellä, kaikki menee ihan ok mutta fyysinen läheisyys ällöttää.

Mahtoikohan Anneli Auerista tuntua samalta silloin aikoinaan.....

on täysin ok tuntea kaikenlaisia tunetita laidasta laitaan. Miksi olisi vain ok tuntea rakkautta, muttei vihaa? Tai ok tuntea iloa, muttei surua ja pettymystä? Mutta normaalia on se, että sellaiset suuret vihan tunteet ja nuo toiveet onnettomuudesta menevät ohi, ja siihen auttaa varmasti puhuminen asiasta, minkä takia alun perin aloit tuntea noin suuria raivokkaita tunteita. Jonkin sortin pettymys mieheen siellä piilee taustalla, arvelisin.

Täysin normaalia on.

Tilanteet vaihtelee, tunteet vaihtelee.

Ketjuun vastanneet ovat mitä ilmeisemmin niitä helposti eroajia, jotka eivät ymmärrä, että elämä ei ole aina kivaa, ja koko ajan ei voi olla hullaantuneen rakastunut.

Ei tietenkään pidä turhaan kärsiä, mutta loppujen lopuksi siinä kärsii kaikki enemmän, jos kuvittelee että "jokin on vialla" ja eroaa kun kokee ihan normaaleja pitkään liittoon kuuluvia tunteita. Tosin vika tuskin on miehessä, ap:n tulee miettiä, mistä moiset tunteet johtuvat. Niiden demonisoinnista sen sijaan ei ole mitään apua.

Mä en esim. pysty suutelemaan miestä, koko ajatuskin kuvottaa.

Seksiä harrastan aina pyydettäessä, siinä se suuteleminenkaan ei niin haittaa. Mutta inhottaa jos jostain syystä joudun suutelemaan "kylmiltään" keskellä päivää.

eli kun meillä on erimielisyyttä tai mies "muuten ottaa kupoliin" niin negatiiviset tuntemukseni ovat tuota tasoa.

Seksuaalisessa mielessä en tuota vastenmielisyys-kommenttia heittänyt, meillä kun ei seksiä ole miehen haluttomuuden vuoksi.

Viimeksi naksautettiin maaliskuussa.

Ja jep, olen huomannut, että silloin kun ottaa kupoliin niin kaikki kiertyy loppujen lopuksi tuohon(kin) ongelmaan, on vaan niin saatanan paha olla senkin vuoksi.



ap

Kai nyt toisen naama joskus tympii kun vuosikaudet saman ihmisen kanssa elää.



Sitten jollei väliin mahdu muitakin vaiheita ja tunteita, voisi olla jo huolestumisen paikka.

niin elätte vain yhdessä. Kyllähän tuo on normaali tunne loiselta, joka hyötyy ihmisestä josta ei edes pidä.



T: Mies

No tossa tilanteessa mullakin saattaisi olla aika pahat fiilikset miestä kohtaan. Että tunteet on normaalit, mutta tilanne ei.