Pelkäätkö yksin kotona?

mutta nykyään paljon vähemmän, kun meillä on lapsi.



Sinänsä paradoksaalista, sillä jos pelkäsin oman nahkani puolesta, niin eiköhän minun pitäisi pelätä lapsen puolesta vielä enemmän?



Ennen kun mies oli vaikkapa työmatkoillaan, niin jos sain nukuttua yöllä, niin se oli vain valot päällä, telkkari auki (mutta äänettömällä), puhelin sängyssä ja pesäpallomaila sängyn vieressä.



Nykyään sammutan valot ja tv:n lapsen unien takia ja saan yleensä nukuttuakin, ehkä siksi, että lapsi on vielä pieni ja minua yksinkertaisesti nukuttaa niin paljon, että nukun vaikka pelottaisikin. Toisaalta koen itseni nyt rohkeammaksi kuin ennen, sillä jos tulisi tiukka paikka, niin tiedän, että tekisin mitä tahansa suojellakseni lastani.



Asun omakotitalossa alueella jossa on kohtuullisesti taloja, mutta myös paljon metsää ja vähän katuvaloja. Yöllä en koskaan katso ikkunoista ulos (ainakaan yksin ollessani) ja verhot on tiukasti kiinni, ettei kukaan näkisi sisälle.



Ja olen 30-vuotias. Ehkä minulla on joku lapsuuden trauma...

todella korvessa, ei pelottanut silloin eikä nytkään.

mutta omakotitalossa pelottaisi ja rivarissa, kokemusta on. Vaikka nytkin asutaan maantasalla, niin naapurit tuovat turvaa. Laitan kyllä tien puoleiset ikkunat yleensä kiinni jos olen ilman miestä kotona.

Joskus saatan vähän pelätä mutta yleensä en.

Oon nykyään aina yksin kotona.

´muualla, ja yöks on kiva laittaa yöhälyt eli sellaset jotka kävisi soimaan jos joku tulisi ulkoa sisään (ja hälyttäisi vartiointiliikkeeseen).

Asumme rivitalossa, jossa ei pelota. Mutta mökillä kyllä pelottaa. On sielläkin pienen matkan päässä naapureita, mutta ei siinä ihan pihapiirissä / rajalla. En kyllä uskalla yksin siellä olla ja joskus kun näin syksyllä olen joskus joutunut pieniä hetkiä yksin olemaan, kun ulkona on jo pimeetäkin niin on kyllä pelottanut.

Joskus vuosia sitten asuin mummolassani yksin, iso rintamamiestalo. Ja yöllä hreäsin kun ikkunan alta kuului isoja askelia. Silloin pelkäsin, mutta en tohtinut nousta katsomaan ikkunasta.



Ja arvatkaapas mikä se oli ollut? Aamulla se paljastui. Hirvihän se oli köpötelly ikkunan alta menemään ja kiertäny puoli taloa, kyseessä oli ylivuotinen hirvi alkutalven aikaan, koska vanhemmat hirvet ei niin lähelle tule.



Joskus siis silloin saatoin pelätä enemmän kuin nyt.

Asumme haja-asutusalueella, ei katuvaloja tms.

pelkään todellakin. Välttelen tilanteita että pitää olla yksin lasten kanssa kotona iltamyöhään ja yötä, varsinkin näin syksyllä, kun on pimeää. Kammoan miehen työmatkoja. Hankkiudun mielellään johonkin muualle yöksi siksi aikaa.

Ja kärsin tästä pelosta! mulle on jääny varmaan lapsuudesta jonkunlainen trauma, turvattomuus josta tää johtuu. olis kiva päästä eroon:/

sillä lohduttelen itseäni, kun emme asu omakotitalossa vaan rivarissa. Ei tartte niin paljon pelätä. Mutta tosiaan jos mies ei ole kotona tai on jo nukkumasta, on ikävää olla yksin valveilla alakerrassa.

joku alennus kotivakuutukseen, Se on tärkee koska asutaan Helsingissä ja meidänkin oktalokadulla on tehty päivämurtoja silloin kun ei ole ollut hälytysjärjestelmää (niillä oli vaan iso koira, se ei auttanut).

saan olla ns. yksin (lapsia siis yksi).