Lue keskustelun säännöt.
Olen niin katkera vanhemmilleni, jotka painosti minut harrastamaan :(
09.09.2011 |
Se minun harrastaminen ei ollut mitään pientä tai vapaamuotoista. Minut vaan ilmoitettiin esim. kilpavoimistelujoukkueeseen. Olin kiltti tyttö, mutta sanoin äidille, että en kyllä tahtoisi. Äiti tyrmäsi sen suorilta käsin ja sanoi, että kivaa siellä on ja se tekee sinulle niin hyvää jne. Niin sitä sit mentiin :( En olisi halunnut. Olisin tahtonut omaa aikaa ja olla vapaasti. Miettiä mitä itse tahdon. Äiti päätti kaiken mun puolesta. En koskaan löytänyt itseäni, koska mut pakotettiin ahtaaseen muottiin, eikä millekään hömpötyksille ollut varaa. Nyt aikuisena olen vieläkin vähän eksyksissä, mutta yksi on varmaa: Liikuntaa en enää todellakaan harrasta enkä mitään muutakaan ohjattua!
Omille lapsilleni en ikinä tekisi samaa :( Jos joskus tahtovat ihan itse johonkin harrastukseen, niin myös pääsevät. Saavat sen myös halutessaan lopettaa. Toistaiseksi ei kukaan ole kaivannut ohjattua harrastusta. Kotona riittää tekemistä ja liikuntaa tulee ilman ohjaustakin.
Siinä vaiheessa kun äitini rupesi 5v esikoisestani sanomaan, että "Kyllä kannattais jo pistää liikuntaseuraan, kun isompana on vaikeampi päästä mukaan enää kunnolla" niin kilahdin kyllä täysin! :(( Ihan varmasti löytyy isommille jos jonkinnäköistä jumppaa, kerhoa ja muuta kivaa. Harrastus on harrastus eikä mikään ura. Kilpailu-uralle en omaa lastani omien karmeiden kokemusteni jälkeen (vaikka hyvin pärjäsin ja vanhemmat oli ylpeitä) millään tahtoisi päästääkään...
Kommentit (5)
kun mun vanhemmat olivat niin allergisia liikunalle, että eivät antaneet lasten harrastaa mitään!! Ivailtin ym. jos meni vaikka lenkille. Vasta kun kotoa muutin pois olen alannut harrastamaan liikuntaa ja se on ihanaa!! Omalle lapselleni en sitä vrihettä tee, että kieltäisin liikkumisen, vaan kannustan liikkumaan. En tietenkään noin pahasti kuin sun vanhemmat tekivät sinulle. Mutta lapseni saa harrastaa jos haluaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään varsinkin aika monet vanhemmat tahtoo päteä lapsillaan. Painostetaan ja aivopestään "tykkäämään" tietyistä asioista. Tietysti on yhtä sairasta, jos haukutaan tiettyjä harrastuksia, oli se sitten taide tai liikunta tai seurakunnan toiminta tms, ja niihin ei saa mennä mukaan vaikka tahtoisi.
Olen samaa mieltä, että lapsen identiteetin löytymisen kannalta, on tärkeää, että lapsikin saa tehdä valintoja. Eikä niin, että vanhempi pukkaa valmiin paketin lapsen elettäväksi. Tietysti perusasiat, ruokailutottumukset, uni jne. on vanhempien päätettävissä ja jonkinlaiseen liikuntaan on hyvä kannustaa. Kuitenkin liikunnaksi riittää hyvin ihan vaan pyöräily, kotipihan tramppa, hiihtely pururadalla viikonloppuisin, uimahallissa käynti aina välillä, koulumatkat jne, jos lapsi ei itse muuta kaipaa.
Mihinkään ei saatu veljen kanssa mennä eikä mitään harrastaa, kun isää oli aikoinaan pakotettu soittamaan viulua.
Harmittaa nyt myöhemmin, että ei ollut mitään kivaa ja antoisaa liikuntaharrastusta, kun aina vaan oltiin kotona ja luettiin kirjoja.
Ehkä sun lapsesi eivät kuitenkaan ole sä...
salaa,että lapseni ei haluaisi harrastaa jääkiekkoa,joka vie ison osan minunkin vapaa-aikaa ja lisäksi pari sataa joka kuukausi.
Toisessa ei voi päteä ja toisessa pitäisi ostaa oma hevonen pärjätäkseen, joten sitä en saanut. JUst hyvä.
Mulla on samanlaisen historian omaavat balettitanssija ja pianisti kaveri. Heittivät harrastukset aikoinaan niin nurkkaan, että toinen ei soittanut pianoa 10 vuoteen ja toinen ei urheillut vuosiin.
Kipeetä!