Erosurutyötä EI tehdä av(i)oliiton vielä kestäessä!!

olen nähnyt ystäväpiirissä ihmisiä, jotka eroavat, kun uusi kumppani on jo katsottuna. kumppani vain vaihtuu melkeinpä laakista, lainkaan ei tarvitse pysähtyä miettimään menneitä ja omaa osuutta. koska se on niin kipeää. kivempaa kun on joku siinä auttamassa kipuun...

Minä ainakin olin käynyt asiaa jo paljon mielessäni läpi ennen varsinaista eropäätöstä ja ennen erilleen muuttoa (johon meni eropäätöksestä useampi kuukausi). Koska olin yrittäjän puoliso, talouden ja perheen kannatteleminen yksin ei ollut minulle mikään kynnys.

Minä ainakin olin käynyt asiaa jo paljon mielessäni läpi ennen varsinaista eropäätöstä ja ennen erilleen muuttoa (johon meni eropäätöksestä useampi kuukausi). Koska olin yrittäjän puoliso, talouden ja perheen kannatteleminen yksin ei ollut minulle mikään kynnys.

Siksi eroaminen on toiselle yleensä helppoa ja toiselle se surutyö vasta alkaa...

Nimim. KOKEMUSTA ON!

Eron surutyö käydään usein läpi jo ennen fyysistä eroa jos kyseessä on henkisesti raskas liitto.MInä kävin eroprosessin läpi sitä mukaa kun miehestä paljastui patologinen valehtelija ja huijari.Siinä vaiheessa kun varsinainen ero tapahtui en tuntenut mitään muuta kuin helpotusta.

No kyllä mä ainakin surutyön tein jo avioliiton aikana. En helpolla luovuttanut, joten kun avioeroasia oli päätetty, olin jo kaiken surutyön tehnyt. Yksin eläminen (tai siis lapsen kanssa) on ainakin minulle ollut paljon kevyempää kuin huonossa parisuhteessa eläminen. Huono parisuhde vie niin paljon voimia, että kyllä sitä ihan hyvin jaksaa lapsen kanssa asiat ja taloudenpyörityksen jne.

Siksi eroaminen on toiselle yleensä helppoa ja toiselle se surutyö vasta alkaa...

Nimim. KOKEMUSTA ON!

Monesti käy tietysti niinkin, että toiselle ero tulee puun takaa kun toinen on harkinnut asiaa jo kauan. Luulen että meillä se oli pyörinyt exänikin mielessä aika pitkään ennen kuin otimme asian kunnolla puheeksi. Siksi eromme oli aika helppo, ei katkeria tunteita suuntaan tai toiseen.

t. 3

Meillä meni pitkään päin persettä suorastaan. Kuulin viisaan sanonnan, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.. ja sellaista elämää meillä oli. Ei juuri tapeltu, molemmat menivät ja elivät kuten lystäsivät. Siinä sitä varmaan kävimme eroa läpi jo mielessämme ennenkuin sain suuni auki. Erosimme sovussa, ei lapsia.



Uusi suhde alkoi pian tän jälkeen muttei kestänyt, sillä mies oli mulle muuten täysin väärä. Nyt naimisissa uudelleen ja meillä on nyt lapsikin. Onnellisia olemme.

Asuimme monta vuotta eri paikkakunnilla ja kun virallinen ero astui voimaan, oli tunne pelkästään helpotus.

nyt ei sitten ole tarvinnut sitä surra.

Hyvin onnistui

No kyllä mä ainakin surutyön tein jo avioliiton aikana. En helpolla luovuttanut, joten kun avioeroasia oli päätetty, olin jo kaiken surutyön tehnyt. Yksin eläminen (tai siis lapsen kanssa) on ainakin minulle ollut paljon kevyempää kuin huonossa parisuhteessa eläminen. Huono parisuhde vie niin paljon voimia, että kyllä sitä ihan hyvin jaksaa lapsen kanssa asiat ja taloudenpyörityksen jne.

Ero sai aikaan suunnattoman helpotuksen ja onnen tunteen.

yritin paljon, pariterapiaa ja muuta. Mutta ex oli pettäjä, patologinen valehtelija, ja hyvin paljon pois kotoa, matkoilla jne missä olikaan. Arjen olin pyörittänyt yksin jo kauan, ja surutyön siitä, että avioliitto meni kuin meni aloitin jo silloin.

Ero oli vaan helpotus, kun ei ollut enää ketään arvostelemassa eikä haukkumassa, eikä itsellä sitä pientä toivoa, että toinen kuitenkin olisi läsnä.

ja jo siksikin erotyö kestää pitkään.

Vaikka olisi helpottunutkin erosta, se on vain yksi vaihe.

vaan ero on heti ainut vaihtoehto tai toivo siitä että kumppani lukisi toisen ajatukset niin sehän selvä että eroon se lopulta johtaakin.

ja jo siksikin erotyö kestää pitkään.

Vaikka olisi helpottunutkin erosta, se on vain yksi vaihe.

se viimeinen vaihe, jonka jälkeen on ollut hyvä olla, viimeiset 11 vuotta.

ja jo siksikin erotyö kestää pitkään.

Vaikka olisi helpottunutkin erosta, se on vain yksi vaihe.

Ei oo tullu vielä vastaan...

t:4

Olen sinnitellyt todella pitkään ja kyllä katson tehneeni tietyllä tavalla surutyötä siinä sivussa. Joku kirjoittikin, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Ja kun ollaan jo siinä tilassa, ero on luultavasti omalta kohdaltanikin lähinnä helpotus. Valtava painolasti tippuu pois harteilta, asiat joita on vellonut jo vuosikausia.

sä kuvittelet tietäväs, missä vaiheessa joku tekee erosurutyötä??? Sä oot ihan pelle väitteittes kanssa,

kun on tehnyt päätöksen että eroaa, ainakin minulle oli täysi shokki kun mies ilmoitti että haluaa erota, vaikka vaikeuksia oli ne liittyivät aivan muihin asioihin kuin liittoon, mies kuitenkin koki että minun olisi pitänyt tukea häntä niissä vaikeuksissa unohtaen että olin samassa veneessä ja minäkin kaipasin tukea.



Mies oli jo katsonut uuden tukijan ja kaiken maailman terapiat olivat hänen mielestään vain sitä että hän saa päätökseensä erota lisää tukea.



Eli minun oli tehtävä erosurutyö eropäätöksen jälkeen eikä tullut mieleenkään että olisin hakenut siihen tilanteeseen jonku likasangoksi, kukaan ihminen ei sitä ansaitse.

Näin se menee! Minä ainakin olin käynyt asiaa jo paljon mielessäni läpi ennen varsinaista eropäätöstä ja ennen erilleen muuttoa (johon meni eropäätöksestä useampi kuukausi). Koska olin yrittäjän puoliso, talouden ja perheen kannatteleminen yksin ei ollut minulle mikään kynnys.

Siksi eroaminen on toiselle yleensä helppoa ja toiselle se surutyö vasta alkaa... Nimim. KOKEMUSTA ON!

Minä onneksi älysin häippästä (pettävä mies), surutyöni olin tehny jo siinä avoliiton kestäessä, ja yhtäkkiä mulla olikin rahaa käyttööni, uusi ihana mies, jne jne.. Ja surutyö oli tehty joten ero oli äärimmäisen helppo minulle. ei v*ttuakaan kiinostanu se kitisevä asshole joka oli siihen asti pettäny, juonu mun rahat yms..