Vauva pilasi elämäni
Kuulostaa aika rajulta, mutta jos meillä ei olisi lasta (6kk ikäinen) minulla olisi
- hyvä parisuhde
- rakastava aviomies
- 90% vähemmän riitoja
- parempi olo, ei ahdistusta
Ja pohjalle, että lapsi on tekemällä tehty ja toivottu. Ikää minulla ja miehellä yli 30 v.
Mä en näe meillä enää muuta vaihtoehtoa kuin eron. Me tapellaan JOKA IKINEN PÄIVÄ. Mies osallistuu lapsen hoitoon, LIIKAAKIN. Ja on v**** kuin toinen äiti täällä. Luulisi, että olisi täydellinen tilanne.
Saa tulla kokeilemaan!
Kommentit (54)
meillä autto se että mä palasin työelämään, eli lapsi meni tarhaan. Asiat palautu yhtä mukaviksi kun ennen lasta, mekin menattin erota, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna onneksi ei erottu....
Kuulostaa aika rajulta, mutta jos meillä ei olisi lasta (6kk ikäinen) minulla olisi - hyvä parisuhde - rakastava aviomies - 90% vähemmän riitoja - parempi olo, ei ahdistusta Ja pohjalle, että lapsi on tekemällä tehty ja toivottu. Ikää minulla ja miehellä yli 30 v. Mä en näe meillä enää muuta vaihtoehtoa kuin eron. Me tapellaan JOKA IKINEN PÄIVÄ. Mies osallistuu lapsen hoitoon, LIIKAAKIN. Ja on v**** kuin toinen äiti täällä. Luulisi, että olisi täydellinen tilanne. Saa tulla kokeilemaan!
Vauva on syytön riitoihinne. On todella surullista, että syytät häntä tästä kaikesta, toivottavasti tajuat lopettaa heti. :(
Ensimmäinen vuosi uuden vauvan kanssa on helvettiä, tuliko teille yllätyksenä? En tarkoita pahalla, mutta näin on monilla ja eroja tapahtuu 6 kk jälkeen juuri eniten. Kaikki kuitenkin tasaantuu, jos jaksatte vain toisianne vielä toisen 6kk. Kannattaa yrittää, ihmiset eroavat liian helposti. Niin ja olisit iloinen, että mies on kuin toinen äiti.
sitten helpottaa... paitsi jos lykkää sen toisen heti perään
Mistä te riitelette? Mikä ahdistaa? Mikä on vialla?
meillä autto se että mä palasin työelämään, eli lapsi meni tarhaan. Asiat palautu yhtä mukaviksi kun ennen lasta, mekin menattin erota, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna onneksi ei erottu....
Oikeasti???? Mies heittää joka ikinen päivä, että mene töihin, että hän jää hoitamaan lasta kotiin. Mua ei vain työelämä kiinnosta vielä ja viihdyn kotona, jos ei olisi mies kyttäämässä (lue viettämässä muka todella raskasta etäpäivää) täällä joka ikistaä liikettä ja hengitystä, leikkiä ja ruokaa. Ottaen huomioon, että hän ei osaa edes kokata!!!
Eikö ole hyvä, että mies haluaa hoitaa lastaan. Sehän on teidän yhteinen, jonka hoito ja rakkaus teidän tulisi jakaa.
että olet sen ihan itse "pilannut" eikä suinkaan se vauva. Mistä ihmeestä te tappelette? Mies kuitenkin ottaa osaa lapsen hoitoon, ole siitä onnellinen.
Mistä te riitelette? Mikä ahdistaa? Mikä on vialla?
Ihan kaikesta. Kun mies etäpäivää tekemässä hän sanoo, että tekee sen vain että minä saisin apua. Seuraavassa lauseessa hän sanoo, että kuinka hänen työnteostaan ei tule mitään kun pitää olla kotona etäpäivinäkin auttamassa. En ole KERTAAKAAN pyytänyt tai odottanut. Ja hän sanoo, että minun AINUT tehtävä on lapsen hoitaminen, että kuinka se voi olla niin vastenmielistä. Ja tämä siis siitä että vauva itkee lattialla sen aikaa kun käyn vessassa.
Mä en kestä sitä syynäystä!!!
Ja aiheet on niin mitättömiä ja yhtäkkiä ne paisuvat aivan tolkuttomiin mittasuhteisiin ja heti otetaan käyttöön järeät aseet.
Tiedän, että vauva ei ole se syypää, mutta jos häntä ei olisi, ei olisi tätä paskaa tilannettakaa. Vielä toistaiseksi en ole voinut sanoa, että vauva olisi tuonut elämääni mitään positiivista :( Mies on sen sijaan aivan eri sfääreissä ja leijuu jossain pinkissä pilvessä koko ajan. Vie rusinat pullasta!
No joo!!
Ei tultais minuakaan neuvomaan lapsenhoidossa!! Eikä kyllä missään muussakaan ennenko neuvoja pyydän ;)
Ei ihme että menee hermot. Ota se ukko neuvolaan mukaan ja keskustelkaa asia terveydenhoitajan kanssa. Ei tuo ole tervettä. Se ukko ei anna sinun olla äiti lapsellesi!
Meilläkin tapellaan joka ikinen päivä, me tehtiin se moka että hankittiin kaksi lasta putkeen. Nyt on rankkaa ja vaativaa, ja mua v-tuttaa miten laiska mies on, miten osaa käyttäytyä rumasti jne. Ei ole lasten vika kuitenkin, aikuisten asia tämä on!
No joo!!
Ei tultais minuakaan neuvomaan lapsenhoidossa!! Eikä kyllä missään muussakaan ennenko neuvoja pyydän ;)Ei ihme että menee hermot. Ota se ukko neuvolaan mukaan ja keskustelkaa asia terveydenhoitajan kanssa. Ei tuo ole tervettä. Se ukko ei anna sinun olla äiti lapsellesi!
Sä sen sanoit! Mä olen aina miettinyt, että miten mä tän asian ilmaisisin, mutta kyllä, hän on päättänyt olla parempi äiti kuin minä!!!! Jopa kaverini, joka oli viikolla kahvilla kuiskasi, että hän ei jaksaisi tuota tarkkailua ja arvostelua, jonka olla olet.
AAARGGHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
No joo!! Ei tultais minuakaan neuvomaan lapsenhoidossa!! Eikä kyllä missään muussakaan ennenko neuvoja pyydän ;) Ei ihme että menee hermot. Ota se ukko neuvolaan mukaan ja keskustelkaa asia terveydenhoitajan kanssa. Ei tuo ole tervettä. Se ukko ei anna sinun olla äiti lapsellesi!
Koska ap:lla nyt on kyse parisuhteesta, jossa lapsi on puoliksi myös isän, niin en menisi sanomaan, että isä on jotenkin sairas, kun osallistuu. Neuvolaan kannattaisi mennä ja jutella asiasta. Hän ei ehkä tajua, millaista arki on vaavin kanssa. Kokkaamisineen päivineen. ;) Mustasukkaisuus on normaalia, mutta miehesi pyrskii kilpailemaan kanssasi ja on selvästi heikoilla. Lapsenhoito ei ole mikään kisa. Tuo asetelma on meilläkin tuttu.
Epäilemättä sinä kuitenkin osaat ihan hyvin hoitaa vauvanne. Varmaan olette keskustelleet asiasta, mutta koita saada hänen päähänsä, että sinua loukkaa asia kovasti. Miehesihän epäilee sinun kykyjäsi äitinä. Kyllä minuakin ottaisi päähän.
Me oltiin tismalleen samassa tilanteessa tuossa vaiheessa. Ja vauvakin saatiin päälle kolmekymppisinä. Hormonit sotkee pään, väsymys sotkee pään, uusi tilanne sotkee pään, kaipaus entiseen sotkee pään. Kaikki v**ttaa, vaikka vauva onkin ihana, toivottu ja rakas.
Kuten sanottua, eka vuosi on kamalin. Kyllä ne riidatkin siitä vielä loppuu. Koettakaa jaksaa. Muutama kuukausi vielä. Sitten helpottaa, minä lupaan.
En tarkoittanut että se ukko pitäs hoitoon pistää. Vaan että hän ei anna ap:n olla äiti! Ja se ei ole hyvä, ei ole terveellistä parisuhteelle että mennään toisen roolia härppimään ja arvosteleen!
Ja sano miehellesi, että mee sinne työpaikalleen eikä pidä niitä etäpäiviä...Tuskin hänenkään työantajansa pitäisi ajatuksesta, että mies tekee "etätöitä" mutta itseasiassa vahtii vaimoa ja lasta...
Näin saatte molemmat vähän happea...mies pysyy päivät töissä ja sinä saat olla rauhassa lapsen kanssa kotona. Jossain vaiheessa voitte vaihtaa rooleja ja sinä menet töihin.
Jospa ehdotat miehelle, ettei pidä usein etäpäiviä - vauvan kotona on ihan normaalia, ettei ole työrauhaa. Ja silloin kun hän työskentelee kotona, niin koita olla vauvan kanssa paljon ulkona ja pois kotoa. Iltaisinkin voit mennä harrastuksiin, niin isä saa olla vauvan kanssa yksin. Koittakaa hoitaa vauvaa vuorotellen.
Neuvolaan isän pitää ehdottomasti tulla mukaan. Siellä juttelette sitten näistä asioista neuvolahoitajan kanssa. Saatte ehkä hyviä vinkkejä molemmat.
Jos sinusta tuntuu, että syytät vauvaa ongelmistanne, niin suosittelen, että isä jäisi kotiin ja sinä menisit töihin. Näin vauva ei ärsyttäisi sinua niin paljon.
ja korjaa se (se ongelma ei oo vauva).