Laitoitko lapsesi päiväkotiin vaikka olisit voinut vielä olla kotona?

Kuopus oli nelivuotiaaksi kotona eli vuoden ylimääräistäkin.



Esikoinen meni kotoa eskariin.

- 1 v 10 kk

- oikein hyvin

- en

kun silloin nuorempi oli 1v8kk ja vanhempi 3v3kk. Ja pienihän tuo pienempi oli, mutta en kadu. Nyt kolmas olis ens syksynä 1v10kk kun lähtis hoitoon. Mutta tässä viel aikaa miettiä. Tämä kuitenkin vika ja oilis ihanaa olla kotona se 3v

Periaatteessa olisin voinut olla kotona, mutta tuli sellainen työtilanne, että oli järkevää mennä töihin. Myöhemmin en tiedä mikä työtilanne olisi ollut. Uran kannalta ratkaisu osoittautui erinomaiseksi.



Lapsi sopeutui helposti, yllätyksenä tuli kuinka helppoa se olikaan. Ei tosin aluksi ollut päiväkodissa ollenkaan, joka varmaan helpotti. Meillä on sangen aktiivinen lapsi ja alkoi myös selkeästi kaipaamaan toimintaa sekä seuraa. Päivisin katseli haikeasti ikkunasta olisiko siellä kavereita, vaikka paljon käytiinkin puistoissa ja kerhoissa. Oli aivan innoissaan kun pääsi lopulta oikeaan päiväkotiin, vaikka äitiä olikin välillä aluksi ikävä.



En ole siis katunut, meillä lapselle tuo reilu 2 v oli lopulta ihan hyvä aika aloittaa. Jos työtilanteella ei olisi ollut merkitystä ja ihan vapaasti olisin voinut päättää, niin varmaan kuitenkin olisin pitänyt kotona 2,5-3 vuotiaaksi. Meillä lapsella on aika lyhyet päivät, joten sekin tietenkin helpottaa sopeutumista.

Minkä ikäisen lapsen? Miten lapsi sopeutui? Kaduitko itse myöhemmin ettet ollut pidempään kotona?

Lapset olivat tuolloin 1-v9kk ja 4,5-v. Esikoinen oli lähes 7 ja kävi eskarinsa loppuun puolipäiväisenä mummin ja naapurin avustuksella.

Mä olin tuohon asti tehnyt töitä viikonloppuisin, ja tuli hyvä työtarjous, joka oli kokopäivätyötä. Taloudellisesti siinä kohtaa jäätiin vielä varmaan miinukselle, että lisääntynyt työmäärä ei lisännyt käteen jääviä rahoja, kun tuli hoitomaksut, lisää työhön liittyviä kuluja ja kotihoidontuki lähti. Mutta uran ja perheen hyvinvoinnin kannalta tuo oli tärkeä veto.

Meillä on siitä lähtien ollut perheenä aikaa viikonloput, kun aiemmin aina jompi kumpi vanhemmista oli töissä. Lisäksi tuo meidän kuopus on niin vilkas ja varsinkin pienempänä varsinainen tihulainen jääräpää, että ajattelin, että hänellekin on hyväksi päästä ympäristöön, joka on tehty sitä kaikkea touhuamista varten, ja että hänellä on menoa ja meininkiä ympärillään, kun sitä selkeästi kaipasi.

Aika mennä hoitoon ei ollut hyvä, todella kylmä talvi, ja kyllä mua suretti se pieni joka räkä nenässä vaelsi pihalla, eikä ehkä niin löytänyt tekemistä kuin isompi. Mutta onneksi sitä ei kestänyt kauaa. Lisäksi lapsi oli aluksi tosi vetäytyvä siinä mielessä, että ei kelpuuttanut ketään aikuista lohduttamaan itseään kun ikävöi minua. Hänellä oli kuitenkin onneksi isoveli samassa ryhmässä, eikä mitään isompia katastrofeja ollut kenelläkään.

Nyt lapsi on 3,5 ja todella tykkää päiväkodista, huomattavasti enemmän kuin nyt eskarilainen isoveli. On myös todella reipas ja edelleen vilkas tapaus.

En ole katunut tuolloin töihin menemistä, koska se oli selkeästi meidän perheelle hyvä ratkaisu. Mutta musta olisi ihanaa jäädä tässä vaiheessa vaikka vuodeksi kotiin, nyt kun on kohta kaksi pientä koululaista ja kuopuskin sen ikäinen, että lasten kanssa voisi tehdä jo mitä vaan ja arki ei ole enää yhtä taistelua.