Vauva pilasi elämäni

Kaikki ainao hokee, että kyllä se helpottaa. Mä tiedän. Mutta kysymys kuuluu milloin ja varsinkin; kuinka paljon on saatu jo hallaa suhteelle!??!?!



Ja me nimenomaan kisataan siitä kumpi on parempi äiti!!!! Minä hoidan kaikki hankalat asiat; uusien ruokalajien / ruokailun opettelut, päiväunille laitot ja kiukkuamiset. Mies ottaa ne mukavat aamuhetket ja leikkimiset.



Ja sitten hän jaksaa muistuttaa, että kuinka mulla on niin helppoa yms. Mä en jaksa tätä valtataistelua! Jos muutenkin naiset (äidit) nokittelevat toisiaan paremmuudellaan yms niin sitä taistoa käydään meillä myös kotiseinien sisäpuolella. Mä en jaksa päteä enää!



Mä toivon, että se lähtis kotoa aamulla 8:00 ja tulis kotiin 16:00 ja tekis työnsä työpaikalla ja antais mun tehdä työni täällä kotona!

En tarkoittanut että se ukko pitäs hoitoon pistää. Vaan että hän ei anna ap:n olla äiti! Ja se ei ole hyvä, ei ole terveellistä parisuhteelle että mennään toisen roolia härppimään ja arvosteleen!

Nykyperheissä roolit ovat muuttuneet ja isä otetaan entistä enemmän mukaan. Isä voi olla hämmentynyt siitä, ettei nyt saakaan olla yhtä tärkeä lapselle kuin ap.

Sano isälle, että vauvan psyykeelle on tärkeää, että vauva ja äiti saavat elää symbioosivaiheen rauhassa. Etsi vaikka todiste jostain vauvakirjasta, usein painettu sana tehoaa miehiin hyvin. Sitten voisit ehkä kertoa, että työssäkäyvä isä on lapselle myöhemmin usein se mieluisampi kaveri, joten hänenkin suosionsa hetki tulee vielä.

normaalisti...



Normaalistihan äiti ei luota, että isä osaisi hoitaa vauvaa kunnolla ja kyttää ja vahtii vieressä, eikä anna isälle yhtään löyhää toteuttaa itseään isänä.



Onko teillä paljon univelkaa? Se pelkästään riittää tekemään elämästä helvettiä. Tällöin se parisuhdekin palaa takaisin entiselleen, kun vain kaikki alkavat saada unta tarpeeksi. Käytännössä yleensä vauvavuoden jälkeen tai viimeistään siinä paikkeilla, kun lapsi on noin 2v. Tästä selviämiseen ei tarvita muuta kuin sitkeyttä. Nyt päätät, että kestätä kaiken ja arvioit vuoden päästä tilanteen.



Joka tapauksessa - MALTTIA NYT!

oletko kertonut tunteistasi miehellesi (rauhallisesti, ilman syyttelyä)? Tuo tilanne on tosi hankala, koska hormonit tekee herkästi sen, että äiti haluaa tietyllä tavalla omia lapsen ja on herkkä arvostelulle. Itse en olisi kestänyt tuollaista ollenkaan. Tässä ei ole kyse siitä, että miehellä ei olisi mitään oikeuksia vauvaan, ei suinkaan.



Puhu miehellesi vakavasti asiasta kun olette molemmat rauhallisia. Sano, että et pysty tällä hetkellä rauhassa luomaan suhdetta vauvaan, ja tämä on vauvalle pahasta, ja että tällä tyylillä perheenne lopulta hajoaa, joten jotain muutosta on syytä kokeilla. Eikö miehelle kävisi hoitaa lasta iltaisin, jolloin sinä voisit tehdä itseksesi jotain hauskaa?

Lapsi on teidän yhteinen, anna miehen osallistua lapsen hoitoon kun haluaa. Älä valita, että mies jää etäpäivinä kotiin lasta hoitamaan, kun saat kerran apua jos osaat sitä vastaanottaa. Mies jää kotiin yksinomaa sen takia, että sulla olisi helpompaa etkö ymmärrä?!? Ei sen takia että jäisi kyttäämään. Se on ilmiselvästi huolissaan susta. Eikö ole pääasia, että miehen hoitovuoron aikana lapsi tulee hoidettua ja lapsi on tyytyväinen? Jos sua ahdistaa, niin mene töihin äippäloman jälkeen, on aikuista seuraa ja hae nyt neuvolasta apua ennen kuin ahdistuksesi muuttuu joksikin muuksi ja sun hermot pettävät kotona totaalisesti lapsen kanssa.



Luulitko, että lapsen kanssa on helppoa koko ajan? Ei kaikki ole aina niin herkkua. Välillä saattaa olla helppoa mut ei koko ajan. Tulee kausia, jolloin todella koettelee. Rassaako sua, ettei ole yhteistä aikaa vauvan takia? Ala sitten hyvä ihminen järjestämään sitä yhteistä aikaa! Laita lapsi yhdeksi yöksi mummolaa tms hoitoon ja ootte yhden illan kahden. Ja jos nyt mies ei ihan sun lempiruokaas osaa laittaa ni onko niin paha. Se kuitenkin yrittää, jotta itse jaksaisit, mutta et näköjään osaa arvostaa mitä miehes yrittää hyväkses tehdä.

Ihmettelen näitä ongelmia?

Yleensä ongelmat johtuvat aikuisen ihmisen itsekyydestä => yleensä miehen. Voi olla toisinkin päin.



Sellainen asennoituminen puuttuu. Asennoituminen pitäisi alkaa jo raskauden aikana molemmilta.

Usein asennoituminen on automaattista. Vauvan saantihan on luonnollinen tapahtuma.



Ehkä osa ihmisistä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi?



T: 11cm mies

minällesi ja pidä se t...si kiinni ettei vauva kuule sun ja isukin vihapuheita.

[Eikö miehelle kävisi hoitaa lasta iltaisin, jolloin sinä voisit tehdä itseksesi jotain hauskaa?

[/quote]

Olen ehdottanut, mutta silloin pitää tehdä niitä töitä, jotka on jääneet päivän aikana tekemättä kun pitänyt mua auttaa (lue vahtia).



Maltti olisi nyt valttia, mutta en voi olla miettimättä, onko tästä paluuta enää mihinkään normaaliin. Koskaan.

Joku ehdotti, että laita lapsi mummolaan yhdeksi yöksi.



Huh! Arvatkaapa monta kertaa olen ehdottanut sitä!!!!! MEillä on tulossa hääpäivä ja ehdotin, että vanhempani tulisi hoitamaan lasta meille ja me menisimme hotelliin yöksi. Mutta se ei käy miehelle. Kun alle 1 vuotiaasta ei voi olla yhtään yötä erossa hänen mielestään. Hänen mielestään erossa voi olla niin monta yötä kun lapsella on ikävuosia. Eli tämän laskuopin mukaan voisimme olla erossa vauvasta 12 h.



Mun mies on pahempi kuin pahemmat kotiäidit!!!!!!!!

on etäpäivä, niin lykkää vauva vaunuihin ja sanot, että Te lähdettekin tästä alta pois, että mies saa työskennellä rauhassa.

Hypätkää bussiin, käykää kavereilla ja shoppaamassa yms. Jaksaako se mies nyt jatkuvasti jäädä kotiin tekemään töitä, kun tekin olette aina menossa.

Komppaan tätä... ja sitten kannattaisi ostaa sitteri, jonka ottaa vessaan mukaan ja vauva siihen, niin ei tarvitse vauvan itkeä siellä lattialla yksin, kun olet vessassa.

Meillä mies on ollut ns. etäpäivinä työhuoneessaan ja työt tehtyään tullut sieltä hoitamaan lasta, joten ehdottaisin teillekin jotain työtilaa, jossa työt tehdään ja sen jälkeen sieltä tullaan perheen pariin, mutta ei pompata kyttäämässä äidin lastenhoitotaitoja.

Sitten on niitä mukaosallistuvia isiä, jotka mukaleikittää lapsia olkkarissa, mutta istuu sittenkin itse tv:n tai sanomalehden ääressä. Minä sanon tällaisille, että ruutu kiinni ja lehti pois, jos kerran on varta vasten menty lasten kanssa leikkimään ja heitä vahtimaan. Isompia ei koko ajan tarvi vahtia ja välillä voi sen lehden lukea, mutta ei niin, että pieni syö mullat kukkapurkista, kun isukki keskittyy sanomalehteen ja äiti keittää lihasoppaa keittiössä...

ylöshhh...

ap, hellitä vähän siitä suorittamisesta. Tämän sanon ihan ystävällisesti, sillä superäideillä, joille vauvanhoito on "työtä" joka tehdään yhtä tarmokkaasti kuin palkkatyö, leviää jossain vaiheessa pää.



Osaisitko miettiä, mitä tunteita miehen osallistuminen sinussa herättää? Osaisitko siis nimetä niitä? Tunnetko, että olet epävarma? Oletko mustasukkainen lapsesta? Haluaisitko jatkaa äitinä raskausajasta tuttua linjaa, jossa SINÄ olet lapsen kautta keskipisteessä, etkä halua luopua siitä? Näistä ei kannata ekana suuttua, vaan olla ihan rehellinen itselleen. Äitiyttäkin kun voi suorittaa myös ihan omasta navasta käsin, jolloin lapsi on vaan äidin oma projekti ja asuste, eikä mies ole tasavertainen hoitaja.



Entä iloitsetko lapsestasi? Jos et, ja miehesi tajuaa tämän, hän on teistä kahdesta ihan aidosti huolissaan. En minäkään haluaisi jättää vauvaa kahden mieheni kanssa, jos mieheni olisi suoraan ilmaissut, ettei tiedä mitä hyvää vauva on hänen elämäänsä tuonut.

ap, hellitä vähän siitä suorittamisesta. Tämän sanon ihan ystävällisesti, sillä superäideillä, joille vauvanhoito on "työtä" joka tehdään yhtä tarmokkaasti kuin palkkatyö, leviää jossain vaiheessa pää.

Osaisitko miettiä, mitä tunteita miehen osallistuminen sinussa herättää? Osaisitko siis nimetä niitä? Tunnetko, että olet epävarma? Oletko mustasukkainen lapsesta? Haluaisitko jatkaa äitinä raskausajasta tuttua linjaa, jossa SINÄ olet lapsen kautta keskipisteessä, etkä halua luopua siitä? Näistä ei kannata ekana suuttua, vaan olla ihan rehellinen itselleen. Äitiyttäkin kun voi suorittaa myös ihan omasta navasta käsin, jolloin lapsi on vaan äidin oma projekti ja asuste, eikä mies ole tasavertainen hoitaja.

Entä iloitsetko lapsestasi? Jos et, ja miehesi tajuaa tämän, hän on teistä kahdesta ihan aidosti huolissaan. En minäkään haluaisi jättää vauvaa kahden mieheni kanssa, jos mieheni olisi suoraan ilmaissut, ettei tiedä mitä hyvää vauva on hänen elämäänsä tuonut.

Jos et lue koko ketjua niin lue mitä ap sanoo.

mutta nyt kyllä empatiat täysin sinun puolella.



Eli mies jää sinua auttamaan etäpäiviksi, ilman pyyntöä tai tarvetta, ja sitten sinä et pääse illallakaan minnekään, koska hänen täytyy tehdä vielä töitä jne.



Puhuppa miehesi kanssa rauhassa ja kiellä ne etäpäivät. Tai jos sinulla on ystäviä jotka ovat päivät lastensa kanssa kotona niin mene sinne kylään päiväksi, että mies saa pitää etäpäivänsä itsekseen.



Minkä ikäinen teidän vauva on?

.minäkin ajattelin yökylän kohdalla ensin meillä siis nyt 10kk tyttö. Ja on ollut jo pari kolme kertaa mummolassa yökylässä yhden yön kerrallaan. Kun lapsella on hyvä suhde vanhempiin niin sen itsetunto, luottamus tms ei kärsi siitä mikskään että se yhden yön on jossain.

Minkä ikäinen teidän vauva on?

Vauva on 6kk.

Olen yrittänyt jutella hänen kanssaan kun ei ole tilannetta päällä. Hänen mielestään tosiaan valitan turhasta, sillä "monien miehet eivät tee niin paljon kuin minä. Sun kuuluis olla onnellinen, mutta sä vaan valitat"

Nyt asia alkaa kirkastumaan ja aloituksen otsikko pitäisi olla "vauva pilasi mieheni".

Useimmille pareille tulee pieni kriisi kun lapsia rupeaa tulemaan mutta yleensä se menee ohi ja ihmiset oppivat elämään uudessa tilanteessa.

Sun kirjoittamat asiat on kuin suoraan meidän perheen elämästä. Meilläkin kävi niin, että sen sijaan että hoitaisimme vauvamme yhdessä, antaen tilaa toisillemme, olemmekin kilpailemassa siitä, kumpi on parempi. Se on meillä ihan molemminpuolista, meidän on hirveän vaikeaa antaa tilaa toisillemme. Mutta, me olemme puhuneet asiasta. Ja siis nimenomaan puhuneet, emme tapelleet. Tai no, ensin piti tapella ja sitten vasta puhuttiin. Me päädyimme pohtimaan sitä, että koska olemme uudessa tilanteessa ja pieni on niin kovin avuton ja todella meistä riippuvainen, se stressaa. Kaikki lähtee meillä oikeastaan siitä, että molemmat haluavat vain lapsen parasta. Harmi vain, että toisen loukkaamisen kustannuksella. Mutta kun tajusimme tuon, aloimme puhua siitä, miten haluamme lapsemme hoidettavan ja miksi. Nyt toimimme enemmän jo yhteistyössä (vauva on 8kk).



Ja olemmepa tulleet siihen tulokseen, että kiitos, mutta meidän lapsiluku on nyt täynnä, tätä emme ole enää valmiit kokemaan uudestaan. Ja kyllä nämäkin tunteet saa sanoa ääneen.



Tsemppiä teille, toivottavasti pystytte jossain vaiheessa keskustelemaan asioista!

Minkä ikäinen teidän vauva on?

Vauva on 6kk.

Olen yrittänyt jutella hänen kanssaan kun ei ole tilannetta päällä. Hänen mielestään tosiaan valitan turhasta, sillä "monien miehet eivät tee niin paljon kuin minä. Sun kuuluis olla onnellinen, mutta sä vaan valitat"

Nyt asia alkaa kirkastumaan ja aloituksen otsikko pitäisi olla "vauva pilasi mieheni".

koska sinä et ole heidän kanssa lapsia tehnyt. Että sinä puhut teidän perheestä etkä muiden perheistä.

Tuo otsikko olis ehkä ollu parempi :)

Onko sinulla työpaikka odottamassa? Jos puhuisit miehelle, että sinä olisit vanhempainvapaan loppuun sitten hän sen isäkuukauden ja jäis sitte puoleksi vuodeksi kotiin lapsen kanssa hoitovapaalle?

Ja että silti sinun hommiin ei tarvisi tulla puuttumaan. Sopikaa vaikka joku merkki tai miten sinä saat sanoa, heti kun mies alkaa puuttua sinun tekemisiin liikaa. Hän ei varmastikaan sitä itse tajua. Toivottavasti ei, koska jos tekee ton tietoisesti niin liemessä olet ;)

Mutta monestihan me ei omaa käytöstä nähdä.

Mun veli teki saman virheen, kun sun miehesi. Aloitti järkyttävän vaimonsa kyttäämisen, kun vauva syntyi. Vahti vieressä, kun vaimo vaihtoi vaippaa tai syötti. Kuunteli korvat höröllä, kun vaimo yritti leikkiä vauvan kanssa. Koko ajan olisi pitänyt tarjota muutaman kk ikäiselle vauvalle virikkeitä tämän valveillaoloaikana. Vauva olisi viihtynyt itsekseenkin leku kädessä sitterissä vaikkapa vaimon suihkun ajan kylppärin lattialla, mutta ei. Suihkussa vaimo sai käydä vain silloin, kun mies oli kotona vauvaa vahtimassa. Päiväuniaikaankaan ei saanut käydä suihkussa, koska vauvahan olisi voinut herätä kesken suihkun. Mun veli kommentoi myös jatkuvasti sitä, miten vaimonsa piti vauvaa väärin sylissä ja korjaili niskan asentoa ym. Yritin sanoa hänelle, että hänen on annettava vaimolleen mahdollisuus hoitaa lapsta omalla tavallaan, joka oli ihan hyvä tapa, onhan hän lapsen äiti. Juu ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan jatkoi vahtimista ja kontrollointia. Tapahtuipa sitten niin, että vaimo ahdistui ahdistumistaan ja lopulta erään riidan päätteeksi vaimo sai paniikki/ahdistuskohtauksen, verenpaine nousi 200 kieppeille ja veljeni piti soittaa ambulanssi, kun luuli, että vaimolla on sydänkohtaus. Vaimo jäi osastolle pariksi päiväksi lepäämään. Se oli herätys veljelleni, vaimo oli henkisesti aivan loppuun palanut. Pääsivät pariterapiaan neuvolan kautta ja nyt asiat on kutakuinkin kunnossa, vaikka kyllähän tuo veljeni käytös aiheutti parisuhteeseen vakavia säröjä.



Pitäisikö sinun näyttää tämä ketju miehellesi? Jospa näiden kommenttien lukeminen saisi hänet ajattelemaan asiaa tarkemmin.



Itselläni on nyt reilun vuoden ikäinen lapsi ja voi sanoa, että todellakin eka vuosi oli haastava ihan kaikessa suhteessa. Nyt helpottaa ja meillä helpotti huomattavasti se, että lapsi siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseensa tuossa 10 kk ikäisenä. On myös ollut isovanhemmilla pari kertaa yökylässä ja lapsi on nauttinut siitä silmin nähden. Tuskinpa tuosta on todellakaan lapselle ollut missään määrin haittaa.