Kuinka kauan olet pahimmillaan elänyt yhteis-

yhteiskunta on jotain etuutta maksanut. Ensin oli lapsilisä, sitten koulumatkatuki, opintoraha, tukea ensiasunnon ostoon, aikuisopintorahaa, äitiyspäivärahaa, kotihoidontukea jne. Nytkin saan asumistukea lähes 1200 e/kk vuokralaisteni kautta.



En ole koskaan tietoisesti ajatellut, että nytpä yhteiskunta minua elättää, koska aika harva saamani tuki on ollut täysin harkinnanvaraista. Tai siis ei ainutkaan.

sain ihan teininä lapsen. Opiskelin ja luojalle kiitos sain opiskelujen loppuvaiheessa töitä ja jopa omalta alaltani.



Minusta se raha mitä sain kelalta ja sossussa oli tosi paljon! Ikinä ei loppunut raha kesken ja pystyi ostelemaan vaikka mitä. Nykyään varmaan tuntuisi tosi vähältä kun nyt on tottunut isoon palkkaan, mutta ihmettelen heitä jotka valittavat kuinka vähän saavat ilmaista rahaa!

ja yhteiskunnan tuilla elin. Ja samoin, rahaa tuntui riittävän vaikka kuinka hyvin.

Päivääkään en ole oikeissa palkkatöissä ollut, aina valtio on maksanut osan palkastani työnantajalle.

Vanhempainvapaata ei ollut (olimme ulkomailla), vain nuo kaksi vuotta kotihoidontuella lapsen ollessa 1-3v. Tuon jälkeen miehen elätettävänä viimeiset 10v. Ja molemmat ihan tietoisia valintoja.

(muut opiskeluvuodet asuin kotona enkä saanut tukea).



Vanheimpainraha (3 ekaa kuukautta siitäkin maksoi työnantaja).



Olin yksinhuoltajana hoitovapaalla reilun vuoden. Tällöin sain hoitovapaarahan kuntalisineen ja asumistukea. Tämä oli tietoinen valinta eli en halunnut viedä alle 1-vuotiasta hoitoon.



Yksinhuoltajalisällä lapsilisä yhdestä lapsesta tälläkin hetkellä.