Musta ahmimishäiriö BED pitäisi ottaa ihan yhtä vakavasti kuin anoreksia!!

itse olen kyseisen sairauden kanssa kamppaileva ja vailla apua!

kunnes on iso possu, jos on niin minulla on se ja ainakin minä tarvitsisin apua. Nytkin syön tuorejuustoa tomusokerilla ja kaakaolla höystettynä vaikka yököttää, mutta niin ahdisti.

myös BED:iä sairastavat. On kyllä totta, että BED:iä ei niin hyvin tunnisteta ja oteta vakakavasti terveydenhuollossa.

mä olen sairastanut kohta jo 20 vuotta. Mutta en mä mikään possu ole, vaan normaalipainoinen. Ankarat laihdutukset etenkin ottaa pumpun päälle kovastikin. Mutta en itse kaipaa mitään tukiryhmiä, koska en todellakaan ymmärrä, mitä tälle edes voisi tehdä. Haluan olla hoikka, mutta herkut on liian hyviä ja jostain helkkarin syystä niitä pitää ahmia pahaan oloon asti =(

aina jos on huono päivä, jona tapahtuu paljon ikäviä asioita tai tulee jokin iso ikävä uutinen, niin pitää hakea kaupasta herkkuja ja ahtaa niitä niin nopeasti, että meinaa tukehtua.



Mutta en itsekään tiedä, että mitä asialle oikein voisi tehdä, elämäni ei voi muuttua paremmaksi muuten kuin omilla toimillani, ja omat toimeni näyttävät olevan siinä suhteessa tehottomia. Ja niin kauan kuin elämä ei muutu, niin noita pahoja päiviäkin on tiheässä tahdissa.

Luokittelen itseni lievästi bulimiseksi, koska en yleensä ahmi, mutta jos ahmin niin siitä tulee kauhea olo ja sitten oksennan. Sen on vähän samalla lailla tilapäinen mielenhäiriö kuin että vetäisi hirveät perskännit ja oksentaisi.



Mä en tajua miten teitä ei okseta sen ahmimisen jälkeen. Mutta eipä moni varmaan minuakaan ymmärrä, tai niitä anorektikkoja.

Olen hivenen puolueellinen tässä asiassa, mutta anoreksiaa ja bulimiaa sairastaneena mielestäni ne ansaitsevat suuremman ns. huomionarvon ja tuen tässä asiassa, koska ne oikeasti näännyttävät ihmisen huonoon kuntoon. Anoreksiassa on aliravitsemuksessa jatkuvasti ja kuluttaa kaikki mahdolliset kalorit liikunnalla, pitää paastopäiviä, luut heikkenevät selvästi. Lisäksi altistuu tarttuville taudeille, koska kehon vastustuskyky heikkenee. Kroppa ihan oikeasti alkaa kuivua kokoon.



Bulimiaa itse kaksi vuotta sairastaneena olen saanut rytmihäiritä, hampaistani on lähtenyt kiille oksentelun takia, kehojen suolojen tasapaino on järkkynyt, sydämentykytystä esiintyy aina oksentamisen jälkeen. Oksennan lähes aina syötyäni, tällä menetelmällä olenkin laihtunut 10 kiloa noin kahden kuukauden sisällä.



Omasta näkökulmastani sanon, että BED:iä sairastava ei sikäli ole samanlaisessa ja yhtä akuutissa hengenvaarassa kuin vasta sitten kun ylipainoa on kertynyt oikeasti merkittävä määrä, joten minusta anoreksia- ja bulimiapotilaat kuuluvat etusijalle tässä asiassa. En kuitenkaan tarkoita vähätellä BED:iä sairastavia, siihenkin täytyy saada apua, mutta anoreksia on hengenvaarallinen tauti, sen täytyy olla etusijalla. Sama asia bulimiassa, ne molemmat näännyttävät ja ovat vaarallisempia kuin BED.

kyllä BED:kin aiheuttaa erinäisiä oireita. Varsinkin rytmihäiriöt on mulle arkipäivää, pahimmillaan laihdutusvaiheessa.



Pahimpina vuosina elin viikkokaudet n. 600 kalorilla päivässä, silti kävin 6 krt viikossa kuntosalilla. Välillä en päässyt stepperiä pidemmälle kun maha kramppasi niin pahasti. Aina myös jos kävin opiskeluaikoina vanhemmillani jossa tietysti mua syöttivät, alkoi armoton oksentelu. Ei tahallinen, vaan tahaton. Ymmärsin sen vasta vuosia myöhemmin, että se johtui siitä. Ihmettelin vaan, miten jollain voi koko ajan olla vatsatauti parin viikon välein.



Toki sekaan mahtui niitä ahmimispäiviä, jolloin kaloreita upposi helposti ehkä 5000. Ja se itseinho mikä siitä seurasi. Mulla oli valtavasti poissaoloja, koska tunsin itseni NIIN läskiksi, etten voinut mennä edes kouluun, tuntui, että kaikki huomaavat. Ja silloinkin olin normaalipainoinen.



T: olikohan kakkonen

mitäköhän vahinkoa itselleni aiheutan?



Olen ollut oman määritelmäni mukaan lievästi buliminen nyt kahdeksan vuotta. En yleensä hirveästi ahmi, mutta joskus tulee ikään kuin hulluuskohtaus ja sen sijaan että lopettaisin normaalin syömisen, alan tunkea naamaani kaikkea mitä ei tee mieli, jotta tulisi paha olo ja alkaisi oksettaa. Saatan esim. syödä kaksi tosi hyvää leipää ja sen jälkeen vääntää väkisin ällöttäviä vanukkaita, jäätelöitä ja karkkeja jotta olosta tulisi huono ja oksentaisin. Mielisairastahan se varmasti on, mutta mitä vahinkoa teen itselleni fyysisesti? En usko tekeväni sitä niin usein että hampaat kärsisivät. Joskus oksentamisen jälkeen alaselkää sen sijaan särkee oudosti.

5:nen mä olinkin :)

Pakko suositella teille kaikille ahmijoille sitä, että otatte negatiiviset tunteenne vastaan. Älä tunge ruoalla pahaa oloa alas kurkusta. Hae apua terveysasemalta, sieltä ohjataan psykologin hoitoon. Tämä on mielen sairaus.

mä en välttämättä alleviivaa. Mulla on vuosia sitten ollut myös serotoniini tai joku lääkitys, eikä auttanut mulle yhtään, koska en liitä tähän mitään tunnepuolta. Mulla on vaan pakkomielteenä hoikkuus, mutta mä olen auttamattomasti sokeririippuvainen. Ja sitten kun kitukuureilla laihduttaa, niin repsahtaa...tai jotain.



T: 5 & 9

mitäköhän vahinkoa itselleni aiheutan?

Olen ollut oman määritelmäni mukaan lievästi buliminen nyt kahdeksan vuotta. En yleensä hirveästi ahmi, mutta joskus tulee ikään kuin hulluuskohtaus ja sen sijaan että lopettaisin normaalin syömisen, alan tunkea naamaani kaikkea mitä ei tee mieli, jotta tulisi paha olo ja alkaisi oksettaa. Saatan esim. syödä kaksi tosi hyvää leipää ja sen jälkeen vääntää väkisin ällöttäviä vanukkaita, jäätelöitä ja karkkeja jotta olosta tulisi huono ja oksentaisin. Mielisairastahan se varmasti on, mutta mitä vahinkoa teen itselleni fyysisesti? En usko tekeväni sitä niin usein että hampaat kärsisivät. Joskus oksentamisen jälkeen alaselkää sen sijaan särkee oudosti.

Kuinka usein oksennat? Ja oksennatko useamman kerran, eli ensimmäisen vatsantyhjennyksen jälkeen syöt vielä lisää ja oksennat taas? Satunnainen oksentelu esim muutaman kerran kuukaudessa ei vielä tietääkseni aiheuta mitään ns. peruuttamattomia vahinkoja. Bulimiadiagnoosiin muistaakseni vaaditaan että ahmimis-/oksentamiskohtauksia on vähintään kahdesti viikossa.

Mutta toki satunnaiset kohtaukset voivat helposti koukuttaa. Tai siis tarkoitan sitä, että en itsekään aluksi oksentanut kaikkea, silloin tällöin vain, mutta yhtäkkiä vain koko homma räjähti käsiin ja en voinut enää vastustaa kiusausta olla oksentamatta. Nykyään syömisen jälkeen tulee jo lähes automaattisesti oksennusrefleksi ja täysinäinen olo tuntuu kamalalta.

T. 8