Onko kukaan täällä päättänyt jo nuorena et on sit kotirouva

Kolme lasta teki ja ei hurraamista ole. Lapset jo melko isoja ja äidin tulot ei oo hääppöset. Mies nuuka kun mikä.Äidillä olis nyt viimein omaa aikaa, muttei rahaa , Menisköhän aika nyt lapsenlapsia odotellessa?

Kolme lasta, isoja jo kaikki ja edelleen on siis kotona. En tiedä, mitä tekee päivät, aiankin kaupungilla kiertelee ja kahviloissa istuu. Aina ehti itsensä laittaa kauniiksi ja huolehtia itsestään ja kodistaan viimeisen päälle. Mutta silti, en ole kateellinen, teen töitä 8-16, lapsia useampi. En haluaisi olla kotirouva, kyllästyisin... Miten jotkut jaksaa?

Mulla oli noin nuorempana mutta olen alkanut pikkuhiljaa muutta mieltäni.



Tai siis edelleen haluan kotirouvaksi mutta en halua olla sitä koko ikääni. Olen itse asiassa kotirouva tälläkin hetkellä. Ja huom. siis kotirouva en kotiäiti koska lapsia meillä ei ole.



Kotirouvuus on ihan ok niin kauan kun siellä kotona on tarpeeksi tekemistä eli on pieniä lapsia mutta muuten se on liian ikävystyttävää.



Ja koska noita lapsia nyt ei tunnukaan kuuluvan niin täytyy tässä yrittää keksiä jotain muuta. Ajatuksissa olisi jossain vaiheessa opiskella jotain, kun tietäis vain että mitä.

vanhalle miehelle. Pitikin sitten mennä opiskelemaan ja rakastumaan oman ikäiseen ja vielä opiskelijaan. Haaveeksi jäi. Nyt olen työssä viihtyvä perheenäiti, mutta jos olisin tiukasti pitänyt kiinni suunnitelmistani, olisin jo varmasti iloinen leski.

Tai oikeastaan hän päätti jo pienenä että haluaa olla kotiäiti ja sitten myöhemmin kotirouva. Opiskeli lukion jälkeen lähihoitajaksi, mutta koko ajan ajatteli että haluaa lapsia nuorena ja hoitaa heidät kotona.



Yllätys oli kaikille suuri kun laittoivat esikoisen hoitoon heti vanhempainvapaan päätyttöä (n. 8-9 kk) ja kuopus myös meni hoitoon n. 1 v iässä (aiemmin eivät saaneet hoitopaikkaa ja sitä kovasti harmittelivat). Sisko siis on töissä, ei kotiäitinä. Kotona lasten kanssa oleminen on kuulemma ihan kamalan raskasta ja rahan kanssa kituuttaminen hirveää.