Mun pitäis päästä pikkuhiljaa töihin, alkaa olla evvk-fiilis ulkonäönkin suhteen voimissaan :(

En jaksa karvoja ajella mistään, tukka hapsottaa ja on kuivunut latvoista ja juurikasvu näkyy kun peruin 1kk sitten olleen kampaajan, mitä sitä sinnekään rahaa syytämään kun kökkii enimmäkseen vaan kotona.

Naama on kuin harmahtavan kalepa petolinnun perse, silmänaluset tummat, ekat juonteetkin tulleet näkyville (olen 35v että kai aikakin), kaiken kukkuraksi tämä helvetillinen antibioottikuuri pamautti kunnon yskänrokon alahuuleen jne.jne



Kävelen kuin zombie täällä kotona kun lapset koulussa, pyöritän tätä arkea, aamulla nousen punkasta 06.45 ja teen aamupalan muksuille, halaan kun lähtevät kouluun ja toivotan hyvää koulupvää.

Teen kotihommia päivästä toiseen, tuijotan tunteita&tuoksuja, teen lisää kotihommia.

Ei ole mistään mitään tietoa töistä ja 4kk nyt mennyt näin.



Mitä väliä, ahdistaa tuon miehenkin positiivosuus, viimeksi tänään sanoi että "kyllä sitä pian töitäkin löyty, ikinä mennyt näin pitkälle syksyyn kyllä se siitä".

Enpä usko, paineita tuostakin jo tulee:´´(

Olen siis koko työelämäni ajan saanut "nauttia" pätkätöistä eli työsuhde katkaistaan 31.5 eikä uudesta tietoa.



Väsyttää eikä mikään uni piristä, lapsen vanhempainillassa tunsin itseni ihan ulkopuoliseksi, yht.kunnan ulkopuolisoksi alieniksi.



:´(