Poikani viiltelee itseään...

hänen tekemisistään. Kysele asiallisesti miltä se sinusta tuntuu? Onko se mielestäsi kivaa? onko se yleistä? Ym.. Toiv kertoilee sinulle asioista, näin hän ehkä tulee kertoneeksi, miksi ei oo " muuta tekemistä" ja mikä pännii. Juttelu auttaa.. Helppo sanoa, kun itsellä ei vielä samoja kokemuksia ;)

liian paljon. Fyysinen kipu (=viiltely) on todellista kipua, mikä helpottaa sitä, kun tuo henkinen kipu on liian kova. Henkinen kipu saa tavallaan " järkevän" fyysisen muodon. Tajusitko.

Täytyy selvittää mikä tuo asia todellisuudessa on. Mitä henkisesti pahaa on tapahtunut. Usein tuohon liittyy insestiä, mutta toki voi olla muitakin pahoja asioita.

kerro, että olet huolissasi ja että viiltely on vakava asia, kerro myös, että otat yhteyttä kouluteveydenhoitajaan/psykologiin jos viiltely vielä jatkuu. Se, että tunnilla on tylsää ei riitä syyksi itsensä vahingoittamiseen.



Näin kerrot lapselle kuinka tulee toimia ja hän varmasti lopettaa viiltelyn, jos se johtuu vaan tylsistymisestä. Jos se on merkki jostain vakavammasta, viiltely yms. ei tähän lopu - silloin älä epäröi ottaa yhteyttä auttaviin tahoihin.

t. nuorisopskiatrian ammattilainen

ja älä nyt näistä kirjoituksista vielä ajaudu epätoivoon... voi olla vaan kertaluontoista, eikä välttämättä vakavaa, älä nyt ala kuvittelemaan kauheita insestijuttuja mielessäsi, siitä on vaan enemmän haittaa pojalle



t. se ammattilainen

paheksu viiltelyä (tämän voi lapsi käsittää niin, että et ymmärrä häntä ja väheksyt hänen henkistä kipuaan). Ilmaise mieluummin olevasi huolestunut ja olet heti valmis kuuntelemaan, kun lapsesi haluaa jutella. Vaikka joku ilta nukkumaan mennessä halaat häntä nopeasti (ennen kuin ehtii pyristellä irti) ja silität pari kertaa päätä ja jatkat iltapuuhiasi.



Kerro hänelle, että tiedät viiltelyn johtuvan siitä, että on jokin niin suuri asia, että se ahdistaa ja viiltely antaa siihen fyysisen muodon. Ehkä lapsi ei itsekään tajua, miksi viiltelee. Näin lapsesi saa ajateltavaa, että mikä se asia on... ja kun osoitat olevasi ymmärtäväinen, niin sinulle on helppo tulla sen jälkeen juttelemaan.



Positiivista asiassa on se, että poikasi myöntää itse aiheuttaneensa viiltelyjäljet.



T. " koira hyppi ja raapi ranteisiin naarmut"

Omasta kokemuksesta puhun. Kun äitini joskus aikanaan näki mun käsissä viiltojälkiä, se vaan ilmotti että nyt on varmasti joku hätänä ja me selvitetään että mikä. Sitten lähdettiin psykologille ja asiat selvis hitaasti mutta varmasti. Viiltely on just sitä kun joku aiemmin kirjotti: kun sattuu henkisesti niin paljon ettei sitä kestä, pitää aiheuttaa fyysistä, järjellisestä syystä johtuvaa kipua mikä ylittää henkisen kivun. En tosiaankaan usko että viiltely voisi johtua vaan tylsistymisestä.