2-vuotiaan sanavarasto
Eikö vaan osaa vai onko tuo vaan uskomaton jästipää MYÖS puhumisen kanssa...?
Tytöllä ikää 2v4kk. Hitaasti lämpiävä tuon puheen suhteen ollut, kuten veljensäkin. Viime aikoina on selkeästi alkanut availla sanaisaa arkkuaan enemmän. Tasan 2-vuotiaana käytti noin kymmentä sanaa, joista syntyi parin sanan lauseita, mutta vain tositarpeeseen.
Nyt sanavarasto laajempi, lauseita tulee jonkunverran (harvoi ja harkitusti, kuten: "Äiti! Olen täällä ylläällä!") ja alkanut enemmän matkia toisten puhetta, mutta toisinaan "keskustellaan" hyvinkin tuimana sanojen merkityksestä ;D. Esim. kaikkia koiria kutsuu meidän oman koiran nimellä. Ei ole vielä koskaan suostunut sanomaan koiraa koiraksi. Eikä hevosta vaikka hepaksi. Heppa on lählä, kuten myös lehmä, lammas tai vuohikin. Ja maito (maitopurkissahan on toki lehmä...) Jos tytölle huomauttaa, että se elukka on muuten heppa, niin alkaa oikein inttämään ja joskus oikein suuttuu ja kulmat rypyssä huutaa: "EI! Lählä!"
Toisinaan jos kysyy, että osaatko sanoa vaikkapa "poika", saattaa kiljua vastaan, että "EN HALUA!" :P Kaikki alle metrin mittaiset ihmiset ovat tytön mielestä vauvoja ja sitä isommat tyttöjä. Myös vanhemmat parrakkaat miehet... :D (Hieman iäkkäämmät naiset eivät yleensä pane pahakseen, kun heitä kutsutaan tytöksi :P)
Osaa kyllä näyttää esim. kuvasta missä on koira tai hevonen tai vaikka se lammas ja osaa tehdä mitä pyydetään. Ei vaan suostu sanomaan itse.
Näitä on siis muitakin... Onko ipana siis vain itsepäinen? Vai onko puheenkehityksessä jokin pielessä?
Kommentit (5)
Uskoisin kyllä että kaikki on ihan ok, lapset kun oppivat eri tahtiin asioita.
Mut tuosta että parrakkaat miehet on tyttöjä... Mun tyttö 1v7kk sanoo kaikkia miehiä papaksi. Paitsi kaljuja miehiä sanoo isiksi (isänsä on kalju) :D Enkä tiedä kumpi on nolompaa... :D
Meidän 2-vuotias on nyt innostunut opettelemaan elämiä, mutta aiemmin kaikki nelijalkaiset olivat kisaa ja koiraa lukuunottamatta lehmiä :)
...että on ihan tavallista että käsitteet menevät vielä sekaisin tuossa vaiheessa. Varmasti aikanaan oppii kyllä sanomaan asioita oikeilla nimillä.
Meillä isovanhemmat ovat mummi ja pappa. 2-vuotias sitkeesti kutsuu heitä nimillä muumimamma ja muumipappa. Jotenkin vaan menee mummit ja muumit päässä sekaisin.
Lapsi osaa luokitella ihmisiä isoihin ja pieniin ja eläimiä eläimiksi yms. Ehkä hän hahmottaa ensin tällaiset isot kokonaisuudet ja alkaa sen jälkeen erotella näitä keskenään. Ei kuulosta minusta miltään puheenkehityksen ongelmalta, vaikka mikään asiantuntija en olekaan.
Meillä 2-vuotias poika, joka eilen 2v. neuvolassa näytti pyydettäessä kirjasta missä on lammas, lehmä, heppa jne. Ei suostunut sanomaan minkään eläimen nimeä, vaan jokainen oli "Tähä". Puhe on muutenkin epäselvää, sanoja on paljon ja ymmärtää, mutta lauseet ovat vielä vain kahden sanan mittaisia.
Esikoisella on dysfasia, eikä vielä 3-vuotiaana puhunut sanaakaan.
Eli jos teillä tulee jo noin monen sanan lauseita tuossa vaiheessa, niin ei totisesti ole syytä huoleen.