Mitkä ihmeen elämän PARHAAT VUODET?
Joku toisessa ketjussa sanoi, että ikävuodet n. 20-35 eli "ne elämän parhaat vuodet."
Siis ikään kuin kyse olisi jostain yleisesti sovituista "parhaiden vuosien" iästä.
-Mitä ootte mieltä? Miten määritellään/perustellaan ihmisen elämän ne parhaat vuodet? Kokemuksia, kritiikkiä, mielipiteitä?
Kommentit (31)
Voi että kun ikävää jos elämä on +30 jo ohi melkeen o.o
Mie olen täyttämässä kuukauden päästä 20v vasta, eli kai vähän jäävi vastaamaan aiheeseen...
Noh haluun silti osallistua.
Henk.koht. elämäni paarhaat vuodet oli varmasti lapsena, alle 14vuotiaana.
Elämän ilo ja huolettomuus, eikä paljoo vastuuta...
16 vuotiaana sairastuin vakavaan masennukseen. Katsonkin että aikajana 15-19v. on ollu elämäni pahinta aikaa.
Nyt oon taas hyvillä vesillä, kesän alussa oli todella ihanaa todeta että tämän kesän kesäkuu on ollu se elämäni parhain hetki.
Mitä lie sitten tulevaisuus tuo tullessaa, toivottavasti ei katkeruutta ja pelkkiä pettymyksiä, vaan toivottavasti osaan nauttia elämästä vielä sitten vaikka 50+ vuotiaana, kuten äitini tuntuu osaavan...
Sivusta sauranneena on näyttänyt siltä että äitini elämä on päivä päivältä parempaa mitä vanhemmaksi hän tulee. Sellainen ilo on kaunista katsottavaa :)
jolloin elämä on edessä, unelmat toteuttamatta, kuolema kaukana ja koko ajan tapahtuu.
Kun ikää on 50v, tajuaa rajallisuuden ja sen, että lasten lapsuus on menetetty eikä palaa.
Sellaiset 20-30 ovat siinä mielessä elämän parhaita vuosia että on paljon mahdollisuuksia ja oikeuksia mutta vain vähän vastuita/velvollisuuksia (jos ei ole vielä lapsia/perhettä).
kyllä, että noita vuosia pitää parhaimpina, vaikka muuten eivät välttämättä niitä olisikaan. Kyllä hyvän kumppanin löytäminen alle kolmevitosena on varmasti tilastollisesti todennäköisempää kuin vanhempana, ja voi harmittaa, jos on viettänyt väärän tyypin kanssa ne vuodet, joilloin toiset ovat vieneet alttarille kaikki kunnolliset miehet.
ne yleisesti ottaen ovat parhaat siksi, että silloin keskimäärin on enemmän mahdollisuuksia jäljellä kuin esim. 45- vuotiaana ja kroppakin on parhaassa kuosissaan (voi tietty liikunnan avulla jonkun fyysinen kunto olla 40-vuotiaana parempi kuin silloin, kun ei harrastanut liikuntaa, mutta fysiologisesti ruumis on kuitenkin paljon vanhempi ja esim. hedelmöittyminen paljon vaikeampaa, aivot alkaa rappeutua jne).
jotka itsestä tuntuu (jälkeenpäin) parhaimmalta.
Itse ajattelen tällä hetkellä (31v) että parhaat vuoteni ovat vielä edessä päin -> olen saanut lapset sen verran nuorina että heidän muuttaessaan kotoa olen vielä nelikymppinen. Silloin olen saanut myös opiskeltua unelma-ammattiini ja todennäköisesti saanut jo jonkun työpaikan jossa viihdyn ja jonka myötä rahatilanne on parantunut huomattavasti. Lapsenlapsiakin ehkä alkaa pikkuhiljaa tulla joita voimme hoitaa ja helliä jos vain lapset eivät ihan toiselle puolelle maailmaa muuta. Ilman sitä täyttä vastuuta lapsesta tietysti :)
muutenkin syrjäytyessä? Haluais kuitenkin elää!
Saisinko aitoja neuvoja, rohkaisua, ehdotuksia?
Mun elämän paras vuosi oli, kun olin 24-25. sain hyvän ammatin ja työn, menimme naimisiin ja ostimme oman talon. Aloimme odottaa myös jälkikasvua
terve jne. Kyllä yli 50-vuotiaana voi olla jo minkälaista vaivaa ja vikaa vaan terveydessä, toisaalta nekin voi olla parhaita vuosia jos laina on maksettu, terveyttä riittää jne. Ihan makuasia.
jolloin elämä on edessä, unelmat toteuttamatta, kuolema kaukana ja koko ajan tapahtuu.
Mitä kivaa on enää odotettavissa 40+ ikäisenä?
Väistämätön vanheneminen on jo alkanut ja seuraavaksi haveillaan eläkkelle pääsystä ;-) Tosi hohdokasta niinku!
jolloin elämä on edessä, unelmat toteuttamatta, kuolema kaukana ja koko ajan tapahtuu. Mitä kivaa on enää odotettavissa 40+ ikäisenä? Väistämätön vanheneminen on jo alkanut ja seuraavaksi haveillaan eläkkelle pääsystä ;-) Tosi hohdokasta niinku!
Kyllä mun elämä nyt lähes 40-vuotiaana on paljon parempaa mitä 20-vuotiaana. Laina lähes maksettu, rahaa on reissata ja tehdä paljon muutakin. Lapset kohta pois kotoa. Hyvä ja vakituinen työpaikka.
jolloin elämä on edessä, unelmat toteuttamatta, kuolema kaukana ja koko ajan tapahtuu. Mitä kivaa on enää odotettavissa 40+ ikäisenä? Väistämätön vanheneminen on jo alkanut ja seuraavaksi haveillaan eläkkelle pääsystä ;-) Tosi hohdokasta niinku!
Kyllä mun elämä nyt lähes 40-vuotiaana on paljon parempaa mitä 20-vuotiaana. Laina lähes maksettu, rahaa on reissata ja tehdä paljon muutakin. Lapset kohta pois kotoa. Hyvä ja vakituinen työpaikka.
Ikää on 40+ joten omaa kokemusta jo on
jolloin elämä on edessä, unelmat toteuttamatta, kuolema kaukana ja koko ajan tapahtuu. Mitä kivaa on enää odotettavissa 40+ ikäisenä? Väistämätön vanheneminen on jo alkanut ja seuraavaksi haveillaan eläkkelle pääsystä ;-) Tosi hohdokasta niinku!
Kyllä mun elämä nyt lähes 40-vuotiaana on paljon parempaa mitä 20-vuotiaana. Laina lähes maksettu, rahaa on reissata ja tehdä paljon muutakin. Lapset kohta pois kotoa. Hyvä ja vakituinen työpaikka.
Ikää on 40+ joten omaa kokemusta jo on
Lähestyn neljääkymmentä ja elän parasta aikaa. Lapset isoja eli jo helppoja ja täysjärkisiä ja ylipäätään on saanut ne lapset. Hyvä vakituinen työpaikka. Hyvä koulutus ja virtaa kouluttaa vielä lisääkin mikäli haluaa. Taloudellisesti turvattu. Jos ei ole elämäänsä onnellinen, niin kannattaa miettiä onko joku unelma mikä ei ole toteutunut ja voisiko sille tehdä jotain. Sairauksille kukaan ei tietysti voi mitään.
että ikähaarukassa 20-35 on niitä ruuhkavuosia ja 40+ -vuotiaana sitten poimitaan sato noilta vuosilta ja nautitaan. Sanoisin siisn, että ne parhaat vuodet ovat 40-50. Kun itse täyttelen 40, alkavat lapset lähennellä täysi-ikäisyyttä.
Nyt tämä loppuaika on vaan tämmöstä elossa olemista.
Toivon, etten joudu kärvistelemään täällä yhtä kauan kuin isoäitini eli 94 vuotiaaksi saakka.
Nyt tämä loppuaika on vaan tämmöstä elossa olemista. Toivon, etten joudu kärvistelemään täällä yhtä kauan kuin isoäitini eli 94 vuotiaaksi saakka.
olet noin katkera elämällesi? Otan todella osaa, sulla tulee olemaan rankka loppu elämä tolla asenteella.
Mitä kivaa on enää odotettavissa 40+ ikäisenä?
Väistämätön vanheneminen on jo alkanut ja seuraavaksi haveillaan eläkkelle pääsystä ;-) Tosi hohdokasta niinku!
Monethan saa lapsia nelikymppisenä, rakentaa uuden talon kuusikymppisenä...
Meidän perheessä on sekä isoja että pieniä lapsia. En yhtään koe, että olisin jotenkin "päässyt eroon" isommista lapsista. Kuljetan heitä harrastuksiin, käyn kävelyllä, kirppareilla, ostoksilla, leivon, kokkaan ja vaikka sun mitä heidän kanssaan. Meillä on myös aikuisiakin lapsia, jotka eivät asu kotona. En ole heistäkään pyrkinyt eroon, tässä käyvät harvasen päivä kääntymässä, ja joka viikonloppu nähdään enemmänkin.