Mitkä ihmeen elämän PARHAAT VUODET?
Joku toisessa ketjussa sanoi, että ikävuodet n. 20-35 eli "ne elämän parhaat vuodet."
Siis ikään kuin kyse olisi jostain yleisesti sovituista "parhaiden vuosien" iästä.
-Mitä ootte mieltä? Miten määritellään/perustellaan ihmisen elämän ne parhaat vuodet? Kokemuksia, kritiikkiä, mielipiteitä?
Kommentit (31)
Mitä kivaa on enää odotettavissa 40+ ikäisenä?
Väistämätön vanheneminen on jo alkanut ja seuraavaksi haveillaan eläkkelle pääsystä ;-) Tosi hohdokasta niinku!Monethan saa lapsia nelikymppisenä, rakentaa uuden talon kuusikymppisenä...
Nyt tämä loppuaika on vaan tämmöstä elossa olemista. Toivon, etten joudu kärvistelemään täällä yhtä kauan kuin isoäitini eli 94 vuotiaaksi saakka.
olet noin katkera elämällesi? Otan todella osaa, sulla tulee olemaan rankka loppu elämä tolla asenteella.
Olen ennen kaikkea realisti. En keksi mitään kivaa mitä haluaisin tai odottaisin nyt enää. Elämäni parhaat vuodet on ohi, ei sille mitään voi niin se vaan on.
1) lapset on isoja ja ei ole niistä enää sellaista huolta ja vastuuta
2) talo on oma ja ei ole velkaa
3) nyt on rahaa enemmän kun ei ole asuntolainaa
4) työpaikat on vakituisia ja tulot säännöllisiä
5) ystäväpariskunnat samassa tilantessa, joten heitä tapaa usemammin ja helpommin, kuin ei ole enää pikkulapsia
6) nyt on varaa ostaa vene, mökki jne jos haluaa
tässä vaan muutama esimerkki, elämä on nyt itseä varten
Mitä kivaa on enää odotettavissa 40+ ikäisenä? Väistämätön vanheneminen on jo alkanut ja seuraavaksi haveillaan eläkkelle pääsystä ;-) Tosi hohdokasta niinku!
Monethan saa lapsia nelikymppisenä, rakentaa uuden talon kuusikymppisenä...
en tajua tota asennetta. Mitä sinäet voi tehdä 50-vuotiaana mitä voi 20-vuotiaana?
Ja sairastua voi jo lapsena.
pakko olla provo, ei kukaan ajattele noin.
tietenkään ei estä vanhenemista. Tarkoitin vaan, että ei nelikymppisenä tarvitse vielä lusikkaa nurkkaan heittää. Tai sinä olet tainnut jo heittää, ihan sama.
lapsena ja nuorena kaikesta huolimatta. Vaikken tullut äitini kanssa niin hyvin juttuun niin silti elämäni parasta aikaa taisi kuitenkin olal vuodet
0-30.
Sen jälkeen ei sitten enää ole mitään kivaa ollutkaan. Kaikki vaan menee huonommin ja huonommin vuosi vuodelta. Oikein välillä pelottaa kuinka kamalaa on sitten yli 60 v kun jo nyt on tosi raskasta.
jos vain kunto ja terveys säilyvät. Lasten ikä siinä vaiheessa, tyydytys oman työn tuloksista, parisuhde, ystäväpiiri ja varallisuus ja elintaso tuossa vaiheessa parhaimmillaan.
jos vain kunto ja terveys säilyvät. Lasten ikä siinä vaiheessa, tyydytys oman työn tuloksista, parisuhde, ystäväpiiri ja varallisuus ja elintaso tuossa vaiheessa parhaimmillaan.
Ei voi yleistää.
tähän astinen elämä on ollut niin täynnä surua, murhetta ja taloudellista ahdinkoa, että on ikävää, jos ne parhaat vuodet menivät jo, ja odotettavissa on vaan vielä jotain huonompaa.
olisivat minulla 30-40 v.valillä kun lapset olivat vielä "pieniä". Huolet olivat niin ollen myös pieniä.
Pisteytys minun elämän vuosista:
1-10v. 3 p, kaikki oli niin köyhää
11-14 v. 6 p, en tykännyt koulusta yhtään
15-18 v. 5 p, hirvittävän rankkaa itseni kanssa
19-23 v. 4 p, ensimmäinen avioliito
24-29 v. 3 p, karmeeta etsikkoaikaa
30-40 v. 9 p, löysin elämän ja sain lapsia
41-49 v. 7 p, tuntui, että tässäkö tämä nyt siten oli
50- 1 p, jotakin särkyi minussa
51- 3 p, elämä jatkuu kaikesta huolimatta
Minusta pikkulapsiaika on aivan ihanaa! Totta kai toivon, että lapseni kasvavat ja kehittyvät, mutta todellakin nautin tästä ajasta täysin siemauksin. Ja uskon että tulen vielä kaipaamaan näitä aikoja ja muistamaan ne elämäni onnellisimpana..
Miksi teette lapsia, jos haluatte heistä vain pian eroon?
Olen ennen kaikkea realisti. En keksi mitään kivaa mitä haluaisin tai odottaisin nyt enää. Elämäni parhaat vuodet on ohi, ei sille mitään voi niin se vaan on.