Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko mummoäidit epäonnistuneet elämässään?
07.09.2011 |
On vähän alkanut tuntua siltä kun palstaa lukee :(
Kun kaikki hehkuttavat esim. Kaunis pieni elämän nuorta blogistia, niin on alkanut tuntua siltä että olen hukannut osan elämääni. Mihin mulla oikein meni 10 vuotta?! Miksi en voinut saada/tehdä lapsia jo aiemmin, vaan kulutin elämääni kaikkeen turhaan, esim. yliopistolla haahuiluun. Harmittaa..
Kommentit (32)
Miksi olisit epäonnistunut? Teit elämästäsi omanlaisesi.
Niimpä! Tätä mä olen itselleni yrittänyt selittää. Ei mun tarvitse olla tehokas ja aikaansaava. Mutta miksi mä silti kadehdin näitä nuorempia äitejä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole!
Ikävää, jos sinusta tuntuu siltä, mutta ei ole mitään syytä. :)
Mutta miten pääsen tästä tunteesta eroon? Mua suorastaan vi..taa se, että olen hukannut elämästäni parhaat 10 vuotta. Nämä parhaat vuodet olisin saanut elää lasteni kanssa, jos olisin tajunnut aikaisemmin..
ap
Kirjoitustyyli paljastaa. Mutta hatunnosto, jos taas saadaan kissatappelu aikaiseksi. ;)
Kirjoitustyyli paljastaa. Mutta hatunnosto, jos taas saadaan kissatappelu aikaiseksi. ;)
ei ole provo. Miten tästä aiheesta saisi edes provon aikaiseksi, eikö siihen tarvita jotain mehukasta ja mielenkiintoista? :D
ap
Miksi esim. 40-vee pienten lasten äiti olisi jotenkin pahoillaan siitä, että saa nyt viettää aikaa pienten lasten kanssa? Päin vastoin, jos kerran lapsista noin kovasti pitää ("Olisin saanut olla lasten kanssa") olisi varmaan haikeissa tunnelmissa kun lapset lentää jo pesästä!
En usko että kukaan "mummoäiti" juurikaan katuu ratkaisuaan, mikäli lapsien kanssa tosiaan viihtyy. Tietty ikä tulee ehkä vastaan suurperheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllähän huono provo voi olla vaikkei olekaan mehukas ja mielenkiintoinen.
Kirjoitustyyli paljastaa. Mutta hatunnosto, jos taas saadaan kissatappelu aikaiseksi. ;)
ei ole provo. Miten tästä aiheesta saisi edes provon aikaiseksi, eikö siihen tarvita jotain mehukasta ja mielenkiintoista? :D ap
Miksi esim. 40-vee pienten lasten äiti olisi jotenkin pahoillaan siitä, että saa nyt viettää aikaa pienten lasten kanssa? Päin vastoin, jos kerran lapsista noin kovasti pitää ("Olisin saanut olla lasten kanssa") olisi varmaan haikeissa tunnelmissa kun lapset lentää jo pesästä!
En usko että kukaan "mummoäiti" juurikaan katuu ratkaisuaan, mikäli lapsien kanssa tosiaan viihtyy. Tietty ikä tulee ehkä vastaan suurperheen kanssa.
kirjoitin sitten väärin. Todellakin kadun sitä, että tuhlasin 10 vuotta elämästäni aivan turhaan (biletys, turhien ihmisten kanssa hengaaminen, yliopistolla roikkuminen), kun olisin tämän ajan saanut olla ihanien lasteni kanssa, JOS olisin tajunnut aiemmin kuin ihania lapset ovat?
Onko tätä vaikea käsittää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologiaa huomioimatta sopivaa ikä ei ole. Ole onnellinen lapsistasi nyt! Iloitaan ja pideään hyvää huola lapsistamme olimmepa mitä tahansa, mummo- ai teiniäiejä tai jotain sil väliltä. Puolensa kaikessa. Naitsen tulisi tukea enemmän toisiaan!
Ja ajatteleppa sitä, että jos olisit saanut lapsesi aiemmin sinulle ei kenties olisi niitä ihania lapsia, jotka sinulla nyt on. Olet varmasti kypsyny ja nautinut erilaisista asioista aiemmin. No worries!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jonkun muun elämän kadehtiminen, joten olet kieltämättä melkoinen luuseri.
Ei varmasti ole provo. Mutta olisitko sama ihminen, jos olisit pukannut lapset kaksikymppisenä? Jotain olet pakosti oppinut yliopiston käytävälläkin. Olet ollut onnekas ja saanut lapsia, sillä moni ei niitä edes "mummona" saa.
Ja moni ei voi valita nuorta äitiyttä, jos kumppaniakaan ei ole. Joten koeta edes ajatella positiivisesti: lapset on nyt ja tästä päivästä eteenpäin. Nuoruus oli, ja onhan se hyvä että se elettiin. Minua harmittaisi sekin, etten tietäisi, miltä tuntuu hillua aamuöisessä kaupungissa vieraiden ihmisten kanssa jatkoilla.
Pitäähän lapsillekin olla kerrottavaa äidin nuoruudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologiaa huomioimatta sopivaa ikä ei ole. Ole onnellinen lapsistasi nyt! Iloitaan ja pideään hyvää huola lapsistamme olimmepa mitä tahansa, mummo- ai teiniäiejä tai jotain sil väliltä. Puolensa kaikessa. Naitsen tulisi tukea enemmän toisiaan!
:)
ap
Ja ajatteleppa sitä, että jos olisit saanut lapsesi aiemmin sinulle ei kenties olisi niitä ihania lapsia, jotka sinulla nyt on. Olet varmasti kypsyny ja nautinut erilaisista asioista aiemmin. No worries!
Näistä sanoista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi esim. 40-vee pienten lasten äiti olisi jotenkin pahoillaan siitä, että saa nyt viettää aikaa pienten lasten kanssa? Päin vastoin, jos kerran lapsista noin kovasti pitää ("Olisin saanut olla lasten kanssa") olisi varmaan haikeissa tunnelmissa kun lapset lentää jo pesästä!
En usko että kukaan "mummoäiti" juurikaan katuu ratkaisuaan, mikäli lapsien kanssa tosiaan viihtyy. Tietty ikä tulee ehkä vastaan suurperheen kanssa.
kirjoitin sitten väärin. Todellakin kadun sitä, että tuhlasin 10 vuotta elämästäni aivan turhaan (biletys, turhien ihmisten kanssa hengaaminen, yliopistolla roikkuminen), kun olisin tämän ajan saanut olla ihanien lasteni kanssa, JOS olisin tajunnut aiemmin kuin ihania lapset ovat?
Onko tätä vaikea käsittää?
ap
Biletys? Kaverit? Yliopistolla roikkuminen?
Itse menin naimisiin 22-vuotiaana. Sain esikoiseni 25-vuotiaana. Olen miettinyt, tuleeko jossain vaiheessa biletys- ja sinkkuvimma, kun sitä ei koskaan vielä ole ollut. Ja kaduttaako myöhemmin, miksen "elänyt" silloin. Mutta kaikki ratkaisuni ovat tuntuneet silloin oikeilta. Onneksi edelleen.. Nyt olen 30, ja edelleen äärimmäisen onnellinen.
tai jonkun muun elämän kadehtiminen, joten olet kieltämättä melkoinen luuseri.
säkö et muka kadu mitään? Vaikea uskoa..
ap
Niin, siis pointtini oli se, että ehket osannut kuuna herran päivänä edes kuvitella eläväsi nykyisenlaista elämäntilannetta noiden "hukkaan heitettyjen" kymmenen vuoden aikana?
Ja koska koet tuon kaiken vasta nyt, niin siksi se onkin niin ihanaa.
20
Ei varmasti ole provo. Mutta olisitko sama ihminen, jos olisit pukannut lapset kaksikymppisenä? Jotain olet pakosti oppinut yliopiston käytävälläkin. Olet ollut onnekas ja saanut lapsia, sillä moni ei niitä edes "mummona" saa.
Ja moni ei voi valita nuorta äitiyttä, jos kumppaniakaan ei ole. Joten koeta edes ajatella positiivisesti: lapset on nyt ja tästä päivästä eteenpäin. Nuoruus oli, ja onhan se hyvä että se elettiin. Minua harmittaisi sekin, etten tietäisi, miltä tuntuu hillua aamuöisessä kaupungissa vieraiden ihmisten kanssa jatkoilla.
Pitäähän lapsillekin olla kerrottavaa äidin nuoruudesta!
Aivan, hyvä pointti! Minun pitää siis nauttia nyt tästä, koska sain kuitenkin lapset, vaikka vasta myöhemmin. :)
ap
Niin, siis pointtini oli se, että ehket osannut kuuna herran päivänä edes kuvitella eläväsi nykyisenlaista elämäntilannetta noiden "hukkaan heitettyjen" kymmenen vuoden aikana?
Ja koska koet tuon kaiken vasta nyt, niin siksi se onkin niin ihanaa.20
En tiedä. Olen myös miettinyt sitä, että ei tuo aikakausi niin upeaa kyllä ollut, mulle aivan kuin pakkopullaa. Kun "muutkin" tekivät niin. Itse olen kuitenkin suht introvertti ja rakastan kotonaoloa ja läheisiä ihmisiä, perhettäni. Olisin kyllä ollut tähän valmis jo aikaisemmin.
ap
sama mies jo silloin yliopistolla? Mulla sama tarina kuin sulla, paitsi että elämän mies löytyi vasta lähempänä kolmeakymmentä ja siitä alkoi heti prosessi äidiksi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se alkaa siltä tuntua. Varmasti tienaan vähemmän kuin tämä blogisti :(
ap