Kaksi kieliset perheet, mitä kieliä lapsenne puhuu/alkaa puhumaan?
Nyt kyselisin, että miten olette tämän asian järjestänyt.
Meillä siis odotetaan ensimmäistä lasta ja tämä on ollut kuuma puheenaihe. Eli meillä minä puhun vain suomea ja isä puhuu äidinkielenä suomea ja yhtä vahvasti ruotsia. Mieheni on siis asunut lapsuuden ruotsissa, mutta perheessä puhuttu aina suomea. Hän ei koe ruotsin kieltä mitenkään tärkeänä. Toivomus olisi, että hän puhuisi tulevalle lapsellemme ruotsia, että lapsemme oppisi ruotsin kielen. Näen tämän myös senkin takia tärkeänä, koska miehen sukulaisia on ruotsissa ja osa ei puhu eikä ymmärrä suomea. Mutta mies on vahvasti sitä mieltä, että hän ei ruotsia ala puhumaan, koska se ei ole hänen äidinkielensä. Koska suomessa asumme, ei laps tule oppimaan ruotsin kieltä ilman, että hän ei kuulisi sitä kotona. Toki ymmärrän miestäniki, koska on varmasti vaikeaa alkaa puhumaan kotona ruotsia, jota ei ole ikinää tehnyt.
Vinkkeä kaipailisin nyt teiltä.
Kommentit (22)
minä puhun suomea ja mies arabiaa.
Lapset puhuu suomea, arabian ymmärtävät mutta eivät sitä halua juurikaan puhua. isälleen vastaavat aina suomeksi.
Englannin ymmärtävät myös. 4.luokalta asti alkavat opiskella myös saksaa
ja mieheni on ruotsalainen. hän puhuu laspelle ruotsia, minä suomea. keskenään puhumme englantia. joten toivon että lapseni oppii suomen ja ruotsin suht tasavertaisesti ja sitten myös englantia kohtalaisesti. lapsi vasta 10kk joten ei vielä tietoa miten tulee kehittymään nämä kielet. kyllä sen pitäisi olla äidinkieli mitä molemmat puhuu lapselle.
ruotsinkieliselle alueella. Miten olis Turun saaristo? Sielä laps kuulisi ruotsia ja jos menisi päiväkotiinki, niin ehdottomasti ruotsin kieliseen. Tai oletteko harkinneet, että kävisitte asumassa muutaman vuoden ruotsissa?
Meillä minä puhun suomea ja mies ruotsia, kumpikin omaa äidinkieltään. Lapset ovat ruotsinkielissä päiväkodissa ja aikanaan koulukieleksi tulee ruotsi (oletan heidän oppivan suomen muutenkin).
Ilman muuta vanhemman kannattaa puhua lapselle äidinkieltään. Jos vanhempi on aidosti kaksikielinen, tilanne olisi tietysti eri. Yleensä kuitenkin kaksikielisilläkin on toinen se tärkeämpi, pääkieli (ns. tunnekieli), jonka puhuminen on luonnollisempaa ja sen siirtäminen lapselle helpompaa.
Itse tiedän muutaman kaksikielisen perheen, jossa jompikumpi vanhemmista on valinnut puhua lapselle sitä ns. huonompaa kieltä, jotta lapsesta tulisi kaksikielinen. Tästä on joillekin (ei kaikille) tullut hieman hankaluuksia. Esim. eräs tuttavaperheen kaksikielinen äiti on alkanut katua päätöstään ja pitää hassuna puhua lapsille suomea (jota periaatteessa osaa täydellisesti), kun muu perhe puhuu yhdessä ruotsia, joka on äidillekin se ns. tärkein kieli.
Lapsen kielenkehityksen kannaltahan olisi tärkeää, että vanhempi puhuisi sitä valittua kieltä lapselle johdonmukaisesti koko ajan. Ap:n miehen pitäisi siis olla todellakin sitoutunut puhumaan vain ja ainoastaan ruotsia lapselleen koko lapsuuden. Ja kuunnella rinnalla, kun äiti ja lapsi kommunikoisivat ruotsiksi. Tällaiseen ei kannata mielestäni ketään vastentahtoisesti patistaa.
Sitten vanhempana lapsen hieman kasvaessa ja kielenkehityksen alkuvaiheen mentyö ohi on tietysi eri juttu. Kun lapsi osaa jo puhua (ja ymmärtää kielten eron), isä voi pikku hiljaa alkaa opettaa lapselle myös ruotsia ja ruotsinkieltä opetella kirjoista, tv:stä ym. ihan kuin täällä on ehdotettukin. Ruotsinkielinen kielikylpypäiväkoti voisi olla hyvä vaihtoehto myös (sen sijaan mielestäni olisi julmaa laittaa ummikkona tavalliseen ruotsinkieliseen päiväkotiin, koska siellä ei ole valmiuksia vieraan kielen opetukseen).
Tiedän että ruotsin puhuminen lapselle olisi mieheltä hankalaa. Toisaalta mies puhuu paljon päivittäin ruotsia työn takia. Myös ruotsiin muutto vähänksi aikaa on käynyt mielessä. Mutta tuo ruotsinkielinen leikkikoulu oli hyvä idea. Täytyypi ottaa selville onko tässä kaupungissa, ainakin enkkukielinen vastaava on. Toisaalta myös oppiihan laps sitten viimeistää yläasteella ruotsia, mutta onhan se aika pitkä aika. Kuitenkin kun tulevan lapseni serkuistakin osa puhuu vain ruotsia, ei pystyisi lapseni sitten heidän kanssa kommunikoimaan. Itse koen tärkeänä, että lapseni oppisi ruotsinkielen pienenä lapsena ja sitä ei tarvisi sitten opetella koulussa. Itse en kuitenkaan ruotsia halua lapselleni alkaa puhumaan, koska itsellä se ei ole lähimainkaan täydellisesti hallussa.
Sitä kieltä puhutaan lapselle, mikä kustakin luontevimmalta tuntuu. Jos miehesi puhuu luontaisesti kotona suomea, niin turha sitä on pakottaa itseään puhumaan ruotsia vain sen takia, että tulisi toimeen sukulaisten kanssa. Eri asia, jos miehen suomi ei olisi hänen äidinkielens
puhuu minun ja lapsemme kanssa ruotsia.
Minä olen suomenkielinen ja puhun lapselle aina suomea ja miehelle ruotsia. Ruotsi on se kieli, jota olemme puhuneet miehen kanssa seurustelumme alkuajoista lähtien.
Minulla on hyvin vahva ruotsinkieli (riikinruotsi), koska olen aikoinaan asunut ruotsissa ja ekana koulukielenä on ollut ruotsi.
Mielestäni miehesi tulisi puhua lapselle omaa äidinkieltään. Se on luontevaa ja luultavasti lapsuudenkodissa on aikoinaan laulettu suomeksi lauluja ym. joten se on varmasti vahva osa häntä.
Ohjehan kuuluu, että jos puhuu lapselle vierasta kieltä, tulisi sitä käyttää aina, ettei lapselle tule sekaannusta.
Meillä "ongelmia" aiheuttaa lähinnä se, että joudun avustamaan lasta ruotsinkielisten läksyjen kanssa, mutta yritän silloin aina kuitenkin puhua suomea. Jouluna pitää "arpoa" lauletaanko joululaulut ruotsiksi vai suomeksi. :)
Ja keskenään puhumme englantia, vaikka mieheni puhuu ja ymmärtää suomeakin sujuvasti.
Lapset puhuu molempia kieliä hyvin, toki suomea paremmin kun Suomessa asumme.
Lapsen "opettaminen" kaksikieliseksi vaatii molemmilta vanhemmilta hurjasti motivaatiota onnistuakseen. Vanhempien tulee johdonmukaisesti AINA puhua ja ymmärtää samaa omaa kieltään. Vanhempien ei tule hyväksyä lapselta "vääränkielistä" puhetta vaan vaatia lapselta sitä mitä vanhempikin lapselle käyttää. Muuten käy helposti niin, että lapset ymmärtävät kieltä kyllä, mutta eivät sitä koskaan opi käyttämään kun "helpommallakin pääsee".
Sinun tapauksessasi miehesi ei vaikuta motivoituneelta, joten ei tule onnistumaan, vaikka päättäisittekin yrittää.
kanssa englantia? suomessahan on ollut pakkoruotsi siis ihan turhaan :) kaikki sitä on pakotettu opiskelemaan, mutta kukaan ei oikein osaa/halua sitä käyttää.
hyvä rkp ja kokoomus! pakkoruotsi jo synnytyslaitokselle!
on muuten vaarallista, jos pariskunta puhuu keskenään kieltä, mikä ei ole kummankaan äidinkieli. voi tulla vaikka mitä vaarallisia käänteitä.
Minä suomenkielinen, miehen äidinkieli ruotsi, mutta on kylläkin kaksikielinen. Minä puhun lapsielle suomea, isä ruotsia, koko perheen kesken aina suomea. Lapset ruotsinkielisessä tarhassa/koulussa. Jos eivät olisi, varmaankin ruotsi jäisi aika heikoksi, koska muuten ollaan erittäin suomenkielisiä.
mutta minäkään en puhu ruotsia vaikka sen läpäisin koulussa ihan kunnialla. Puhun ruotsalaisten ystävien kanssa englantia.
Tästä huolimatta minulla on loistava kielipää ja puhun sujuvasti kolmea kieltä. Koulussa kielen opiskelu on ihan eri asia kuin sen jatkuva kuuleminen ja käyttäminen. En oikeastaan tunne ketään joka tuntisi olonsa mukavaksi yrittäessään puhua kouluruotsia. Ja tunnen ihan fiksua porukkaa.
Eläköön pakkoruotsi, tosiaan.
Jos kerta lapsesi serkut puhuvat vain ruotsia?
Vanhempien ei tule hyväksyä lapselta "vääränkielistä" puhetta vaan vaatia lapselta sitä mitä vanhempikin lapselle käyttää. Muuten käy helposti niin, että lapset ymmärtävät kieltä kyllä, mutta eivät sitä koskaan opi käyttämään kun "helpommallakin pääsee".
Itse olen saanut ymmärtänyt, että tämä olisi vanhentunut ohje. Eli että enää ei vanhempia neuvottaisi leikkimään ymmärtämätöntä silloin, jos lapsi yrittää puhua hänelle "väärällä" kielellä. Nykyään lasta neuvotaan ohjaamaan "oikean" kielen pariin lempeämmin. Vanhempi saa siis huomioida "väärääkin" kieltä käyttävän lapsen ihan normaalisti, mutta mahdollisuuksien mukaan toistaa lapsen sanoma "oikealla" kielellä.
Tällä tavoin minua on neuvottu usean ammattilaisen toimesta, kun olen tästä kaksikielisyyden oppimisesta kysellyt. Tällä tavoin myös esim. lasteni päiväkodissa toimitaan (kaikki lasten sanoma huomioidaan ihan normaalisti riippumatta siitä, puhuvatko he suomea tai ruotsia.) Toisaalta mulla on kokemusta vain pienistä (vanhin nyt 4 v) lapsista, joten ehkä isommilla on eri juttu, helitä kun sitä "oikeaa" kieltä voi eri tavalla jo vaatiakin. Meillä siis lapset saavat höpöttää sitä kieltä mitä haluavat, mutta me vanhemmat vastataan aina omalla kielellämme (minä suomeksi, mies ruotsiksi).
10
miksi hän puhuisi lapselle ruotsia jos ei sitä käytä muutenkaan kotona. Mutta muuten kannattaa tukea sitä ruotsin oppimista, koska se ei niin kovin helppoa monellekaan ole.
Jos kerta lapsesi serkut puhuvat vain ruotsia?
Ja koska suurin osa miehen lähisukulaisista on jäänyt ruotsiin asumaan, he ovat kokeneet suomenkielen hyödyttömäksi. Tosin heillä suomenkieli ei ole niin vahva kuin ruotsi. Mieheni on taasen asunnu enemmän suomessa ja myös suomea käyttänyt enempi, joten suomi on hänelle se luonnollinen.
Vanhempien ei tule hyväksyä lapselta "vääränkielistä" puhetta vaan vaatia lapselta sitä mitä vanhempikin lapselle käyttää. Muuten käy helposti niin, että lapset ymmärtävät kieltä kyllä, mutta eivät sitä koskaan opi käyttämään kun "helpommallakin pääsee".
Itse olen saanut ymmärtänyt, että tämä olisi vanhentunut ohje. Eli että enää ei vanhempia neuvottaisi leikkimään ymmärtämätöntä silloin, jos lapsi yrittää puhua hänelle "väärällä" kielellä. Nykyään lasta neuvotaan ohjaamaan "oikean" kielen pariin lempeämmin. Vanhempi saa siis huomioida "väärääkin" kieltä käyttävän lapsen ihan normaalisti, mutta mahdollisuuksien mukaan toistaa lapsen sanoma "oikealla" kielellä. Tällä tavoin minua on neuvottu usean ammattilaisen toimesta, kun olen tästä kaksikielisyyden oppimisesta kysellyt. Tällä tavoin myös esim. lasteni päiväkodissa toimitaan (kaikki lasten sanoma huomioidaan ihan normaalisti riippumatta siitä, puhuvatko he suomea tai ruotsia.) Toisaalta mulla on kokemusta vain pienistä (vanhin nyt 4 v) lapsista, joten ehkä isommilla on eri juttu, helitä kun sitä "oikeaa" kieltä voi eri tavalla jo vaatiakin. Meillä siis lapset saavat höpöttää sitä kieltä mitä haluavat, mutta me vanhemmat vastataan aina omalla kielellämme (minä suomeksi, mies ruotsiksi). 10
Kyllä minäkin olen tästä lempeämmästä tavasta kuullut, mutta nähnyt myös käytännössä mitä silloin tapahtuu (toisen kielen käyttö jää hyvin vajaavaiseksi). Teillä ehkä toimii kun vieras kieli on ruotsi ja lapsenne kuulevat sitä muualtakin kuin isältään, mutta sellaisissa tapauksissa missä lapsi ei muualta kieltä kuule kuin tältä yhdeltä vanhemmaltaan pysyisin tiukkana. Eikä se nyt niin rankkaa lapselle ole kuitenkaan, eikä lapsi osaa sitä ihmetellä. On meilläkin lapsi joskus isälleen jotain suomeksi sanonut ja isä on vain toistanut mitä-sanaa omalla kielellään kuin ei ymmärtäisi.
pitäisi puhua äidinkieltään.
Meillä minä puhun lapselle suomea ja mies bulgariaa. Miehen toinen äidinkieli on venäjä, mutta ei puhu sitä lapselle.
mutta lapsemme käy englannin kielisessä leikkikoulussa, kotona luetaan englannin kielisiä kirjoja, katsotaan englannin kielisiä leffoja ja kuunnellaa englannin kielisiä lastenlauluja.
Laittakaa lapsenne sitten ruotsin kieliseen leikkikouluun ja ostelet paljon ruotsin kielisiä cd:tä, leffoja ja kirjoja. Voittehan käydä useammin ruotsissa, jotta lapsesi kuulee ruotsia joka paikasta.
esimerkiksi ruotsinkielinen tuttavani puhuu lapsilleen aina leikkipuitossa suomea jotta lapsi oppisi kielen alkeet. Sitten kieltä voisi tukea vaikka katsomalla filmejä ja Buu-klubbenia ruotsiksi ja lukemalla satunnaisesti joitakin kirjoja. Näin lapsi saisi kohtalaisen ruotsin siinä sivussa, pysyisi kommunikoimaan sukulaistensa kanssa ja kulussa olisi ruotsintunnit mukavan helppoja.