Lue keskustelun säännöt.
olenko itsekäs jos sanon tarvitsevani hermolomaa lapsista...!!!
21.02.2007 |
4.5kk ja 2v. oon aivan loppu. 2-vuotiaallamme on uhma ja jokapäiväistä huutoa riittää.
Kommentit (10)
Marttyyrimainen uhrautuminen EI OLE TERVETTÄ.
Minäkin myönnän auliisti että välillä kotonaolo rasittaa ja kun mies tulee 16 jälkeen töistä hyppään saman tien auton rattiin ajelemaan, menen yksin kahville, shoppailemaan... jonnekin missä saan olla tunnin pari yksin. Pidempiin " oman ajan" viettomahdollisuuksia ei tällä hetkellä ole kun mies päivätyön lisäksi rakentaa taloamme (varmasti väsynyt ja poikki hänkin...) Mutta tämä parin tunnin yksinolo ja kotoa poismeno auttaa mulla. Kotiin palattuani olen taas pirteämpi ja hyväntuulinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies auttaa kyllä, mutta joka ikinen maailman asia pitää pyytää erikseen. En jaksa olla hänenkin äitinsä.
Lapset hermostuu vuorotellen millon mistäkin turhasta ja olen niin väsynyt!
Meillä ei ole ketään, joka lapsia hoitaisi. Lapset kulkevat meidän mukana ja aina ja joka paikalle. Olen niin rasittunut!
Minulla ei ole hetken rauhaa ja en kestä sitä. Olen niin loman tarpeessa, ettei ole tosikaan!
Luin yhtä toista linkkiä, missä kysyttiin, että miksi tehdä lapsia, jos ole tukiverkkoa. No, eipä tullut mieleenkään haastatella kaikkia isovanhempia etukäteen, että ovatko valmiina hoitamaan. Eivät ole - sen olen saanut karvaasti kokea.
Kavereilla on omat lapset, ei heiltäkään apua kehtaa pyytää.
En ole löytänyt mistään hoitajaa, vaikka olen yrittänyt kaikilta apua kysyä.
Olen aivan loppu.
" Hermoloman" tarve kertoo jo aika vaikeasta tilanteesta...
----
Ps.
Keneltä anot lomaa?
Vietkö lapset päiväkotiin?
Kasvatus- ja perheneuvolasta?
Neuvolan kautta saa kotipalvelua, kun osaa VAATIA ja PERUSTELLA...
Ps.
Tiedän pienten lasten äitejä, jotka menivät luostariin hermolomalle..
mutta kaipaisin pientä irtiottoa ja kunnolla omaa aikaa, rauhassa olemista. aamut alkaa meillä niin, että väsymyksestä huudan 2v. uhmaikäselle ja illalla sama juttu. Ei tunnu minusta eikä lapsesta kivalle.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus menimme miehen kanssa vaikka syömään illalla, mutta sillä ei ollut mitään pitkäaikaista vaikutusta, kun kotiin palatessamme kaikki oli ennallaan. Oikeastaan vasta aika auttoi paremmin. Ja se, että lähdin töihin.
Ja olen hermoromahduksen partaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisuni, lapset päivähoitoon! Kotiäidin elämä on mun osalta nyt loppu.
Meillä ei neuvolassa tai missään vaatimus kotiavustajasta (vai mikä onkaan) auta mitään. Kaikki on vanhusten käytössä ja apua saa vasta kun on lastensuojelun asiakas. Sanaa ennaltaehkäisy ei tunneta :-/
Mä olen pienten lasten yh, enkä varmasti selviäis kaikesta jos mummu ei välillä kysyisi lapsia kyläilemään. Vaikka se lepohetki kestää vaan sen hetken, niin kyllä se korvaamatonta on olla joskus yksin.
Minulla on vain yksi 5-vee. Ja tarvitsisin palavasti hermolomaa. Vieläpä tohdin unelmoida kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa. Vaan kun ei. Ei ja ei...