Lue keskustelun säännöt.
Riita miehen kanssa raskaudesta ja yksin jäämisestä..
21.08.2011 |
Ensimmäinen raskaus oli karmiva kokemus, olin käytännössä yksin koko raskausajan. Miehelle kaverit ja biletys oli silloin ensisijaisena ajatuksena ja miestä ei kiinnostanut raskauteni tippaakaan. Hyvä isä mieheni on, sitä en kiistä, mutta itse raskaus jätti minuun aika rankat muistot.
Olemme kasvaneet nyt vanhempina (tai niin ainakin miehestäni kuvittelin) ja mies myöntää olleensa idiootti ja jättäneensä esikoisen odotuksen täysin minun harteilleni. Vähitellen suostuin ajatukseen toisesta lapsesta ja mieheni lupasi, että sama ei tule toistumaan, kun esikoista odottaessani ja hän lupaa olla enemmän läsnä.
No.. nyt olen raskaana ja loppusuoralla jo mennään. Kertaakaan ei ole mies käynyt neuvolassa kanssani, ei yhdessäkään ultrassa, ei kysellyt vointiani, vähättelee kipujani ja olotilaani, ei ole hieronut kipeää selkääni pyynnöistäni huolimatta. Jopa sairalomalle jäämiseni ei häntä kiinnostanut :(
Ja kuten arvaatte; alkaa ekan raskauden muistot nostaa taas päätään ja itku on herkässä. Hitto! Pitikin ryhtyä tähän.
Tänään sitten avauduin aiheesta miehelleni ja hän kiistää kaiken! Että samat asiat ei ole toistunut ja hän on kyllä kiinnostunut ja mukana! Mitä helvettiä?! Kehtaa vielä sanoa minulle, että turhaa itken ja valitan. Miten minusta sitten tuntuu, että miestä ei kiinnosta. Onko tämä nyt joku hiton ajatusleikki, että minun pitäisi pystyä lukemaan miehen ajatukset ja todeta hänen kiinnostuksensa ja samalla tuntea hänen fyysinen läsnäolonsa, vaikka oikeasti hän ihan jossain muualla?!
Mies ei mitenkään näytä minulle kiinnostustaa. Vaunut kävin yksin ostamassa, samoin kaikki tarvittavat vauvan vaatteet. Varasin jopa ajan yksityiselle ultraan ja maksoin siitä omaisuuden ja sinnekkään mies ei vaivautunut paikalle.
Kohta oikeasti olen sitä mieltä, että menen synnyttämäänkin yksin. Onko teistä muka kohtuutonta vaatia miestä osallistumaan ja olla aktiivisesti mukana raskaudessa, eikä vain nauttia sitten lopputuloksesta, eli vauvasta? Yhdessä tässä ollaan ja yhteinen projekti tämä on. Vai mitä? Ihan alkumetreistä aina synnytykseen asti.
Kommentit (39)
ikävä kyllä. Muutoin kotona ollessaan hän on joko omissa ajatuksissaan, tekee töitä/remppaa tms tai viettää aikaa esikoisen kanssa. Minä olen jäänyt kokonaan ulkopuoliseksi. Kirjaimellisesti.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa miestä painaa syyllisyys, koska petti kun edellisen kerran olit raskaana? Kävi baareissa ja oli esim suhde. Nyt ei ehkä ole pettänyt ja mies ei ymmärrä mistä valitat.
ikävä kyllä. Muutoin kotona ollessaan hän on joko omissa ajatuksissaan, tekee töitä/remppaa tms tai viettää aikaa esikoisen kanssa. Minä olen jäänyt kokonaan ulkopuoliseksi. Kirjaimellisesti.
-ap-
Mutta mitä sen pitäis nyt tehdä? Töitä pitää tehdä että saa elannon ja pitääkö remppa jättää kesken kun odotat lasta ja eikö ole ihanaa että viettää esikoisen kanssa aikaa?
Noihan on ihan perusjuttuja, mun mielestä raskaana oleva ei voi olettaa että maailma pysähtyy kun odottaa lasta.
Mies voi olla kiinnostunut ja odottaa lasta, mutta ei ehkä osoita sitä sillä tavalla kuin sinä haluat.
Tunnut olevan huomionkipeä, jos näin voi sanoa. Toivot paapomista ja paijailua. Oletko puhunut suoraan näist odotuksistasi? Kysehän ei ole liene lapsesta vaan sinusta. Onko sinun naisena pakko taantua uhriksi, hoivaa vaativaksi marttyyriksi?
Itse en voi sietää ihmisiä jotka ripustautuu ja tekeytyy uhriksi tilanteessa, kuin tilanteessa saadakseen huomiota. Minut tälläinen toiminta karkoittaa.
Olen itsekin raskaana, ja yrittänyt lukea kaikki maailman tekstit mitä löydän siitä, miten miehet yleensä osallistuvat raskauteen: monet tekevät enemmän töitä tienatakseen enemmän rahaa. He tekevät remppaa, jonka haluavat (mahdollisimman) valmiiksi ennen vauvan syntymää, ja he viettävät aikaa isompien lasten kanssa, jotta äiti saa levätä/olla rauhassa. Tällä tavoin miehet osallistuvat raskauteen, he eivät tajua kipeitä selkiä, liitoskipuja eikä muitakaan juttuja ilman, että ne selittää heille rautalangasta vääntäen. Osa toki ei tajua sittenkään.
Miehesi on ehkä mielestään osallistunut juuri noilla tavoilla mitä on tehnyt, eikä ole tajunnut että sinä olisit toivonut ultraan tulemista ja erityistä hellyyttä ja huomionosoituksia. Ehkä näin. Yksin synnyttämään meneminen on myös vaihtoehto, eikä välttämättä edes huono. Tiedän, että joissain perheissä on päädytty tähän siksi, että isommat lapset saavat sitten viettää synnytyksen ajan varmasti tutun hoitajan kanssa, eli isän kanssa. Ja tiedän myös perheitä, joilla ei ole vaihtoehtoja, kaikilla kun ei ole sellaisia ystäviä ja sukulaisia, joita voi hälyttää keskellä yötä 10 minuutin varoitusajalla lastenhoitoon. Kannattaa kuitenkin jutella miehesi kanssa tarkemmin, älä kiihdy. Sano heti aluksi, että tahdot selittää, miksi sinun mielestäsi hän on toiminut kuten ensimmäisessäkin raskaudessa.
Mulle ei näistä teksteistä valitettavasti ollut apua, koska mieheni ei ole tehnyt mitään tällaista. Yhtä lailla hän on jäämässä pois kaikista neuvolakäynneistä ja ultrista ja kaiketi myös synnytyksestä, mutta ei hän päiviään töissä vietä, ei remppaa tehden eikä edes isompien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomiota ja lellimistä halua. Haluan vain, että mies on kiinnostunut. Olisi tullut mukaan edes yhteen ultraan, oltaisi käyty ostamassa vaunut yhdessä ja silittelisi masua sillon tällöin ja kyselisi vointia. Ei muuta. Onko tuo liikaa vaadittu?
-ap-
Haluan vain, että mies on kiinnostunut. Olisi tullut mukaan edes yhteen ultraan, oltaisi käyty ostamassa vaunut yhdessä ja silittelisi masua sillon tällöin ja kyselisi vointia. Ei muuta. Onko tuo liikaa vaadittu?
Onko se liikaa vaadittu? Mitä sanoi miehesi kun kysyit asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se mies ei tajua sitä, jos et sano sitä ääneen ja tarpeeksi usein, ja tyydy siihen mitä hän tarjoaa. Eli että joudut pyytämään masun silitystä sata kertaa ja sitten saat sen, ehkä.
Se vauva ei ole miehelle vielä yhtään konkreettinen, ei tässä maailmassa. Työt = raha, remppa ja esikoinen on.
asennoitua, että vauva syntyy. Sitten kun vauva tulee maailmaan, niin tilanne on jo ihan toinen. Isän/tulevan isän kannattaakin osallistua synnytykseen, sillä tapahtuma konkretisoi hänelle, että nyt vauva on tässä, elävänä, hengittävänä, ja hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevana.
Kaikilla miehillä ei tietenkään ole sama tilanne, mutta kyllä minä vähän samoja tuntoja tunnistan omasta miehestäni kuin ap omastaan. Jotenkin miehen kannalta vauva on olemassa vasta syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskauden aikana ostanut vauvatavarat itse, ja pessyt vauvan vaatteet itse jne. Toki mies on tullut mukaan esim. ostamaan pinnasänkyä, kun olen vaatinut.
Sitten kun vauvan on syntynyt, niin mieskin muistaa, että onko kaikki tavarat ja vaatteet ym. hankittuna, mutta vähän se olisi siinä vaiheessa myöhäistä... Tai ainakin jotain hankintoja pitää tehdä raskausaikana, ettei tarvitse heti rynnätä kaupaan ostamaan turvakaukaloa, jotta vauva pääsee sairaalasta kotiin.
asennoitua, että vauva syntyy. Sitten kun vauva tulee maailmaan, niin tilanne on jo ihan toinen. Isän/tulevan isän kannattaakin osallistua synnytykseen, sillä tapahtuma konkretisoi hänelle, että nyt vauva on tässä, elävänä, hengittävänä, ja hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevana. Kaikilla miehillä ei tietenkään ole sama tilanne, mutta kyllä minä vähän samoja tuntoja tunnistan omasta miehestäni kuin ap omastaan. Jotenkin miehen kannalta vauva on olemassa vasta syntymän jälkeen.
mutta sanoin noista asioista silloin, kun otin asian ensimmäisen kerran puheeksi. Ei oikein sanonut mitään. Sivuutti asiat alkamalla puhumaan muista asioista.
Juttelen vielä kyllä uudestaan illemmalla, kun esikoinen saatu nukkumaan ja kummatkin saanut miettiä aamuisia sanomisiaan rauhassa.
Minulle tämä on tärkeä asia ja painaa mieltäni :( Haluaisin nauttia edes tästä loppuraskaudesta ja kaipaan miestä rinnalle tukemaan. En halua kuitenkaan pakottaa miestä, vaan haluan sen lähtevän miehestä itsestään. Hankalaa.
Synnytys alkaa omalla tavallaan myös jännittämään ja pelottamaan, kun ei esikoisen kohdalla sekään mennyt kovinkaan hyvin miehen osalta. Pitkä juttu kerrottavaksi. Mietin tässä päivät pitkät, tuleeko mies sinne ollenkaan. Jos ei tule, kuka tulee sitten :( Ja uskallanko luottaa, että mies todella tulee, jos niin kerta sanoo.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo pelko on perusteltu, niin sitten minun mielestäni sinun pitäisi päättää jättää mies kokonaan pois sieltä. Että edes tietäisit itse mitä odottaa ja mitä tulee tapahtumaan ja saisit siten itsellesi levollisen mielen. Etkä synnytykseen mukaan turhaa mielipahaa ja pettymystä jos mies jättäisikin tulematta tai käyttäytyisi siellä jotenkin niin että tekisi tilanteen vain raskaammaksi.
Voit ottaa synnytykseen mukaan muunkin kuin lapsen isän, vaikka kaverin, siskon, äidin, anopinkin jos siltä tuntuu. Ja voihan tuo olla miespuolinenkin jos olet sinne valmis ottamaan vieraampaa miestä :) Mutta sitten miehesi voisi jo loukkaantua.
Ja kokeile googlettaa synnytystukihenkilö ja/tai puhu asiasta neuvolassa. Jos itsellä ei ole henkiseksi tueksi sopivaa henkilöä, niin synnytykseen voi ottaa mukaan myös koulutetun doulan.
mutta lyhykäisesti näin. Esikoisen synnytys lähestyi ja pari päivää ennen synnytyksen alkamista lähti limatulppa. Infosin miestä asiasta ja tiesi, että h-hetki lähestyi. Lupasi pysytellä tavoitettavissa, eikä lähde minnekkään. No..lähti kuitenki kaverien kanssa bilettämään silloisena viikonloppuna ja juuri sillä hetkellä tuli lähtö synnyttämään, kun mies baarissa.. Lopun voitte arvata.
Siksi pelottaa.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näen etuoikeutena sen, että pääsee lapsensa syntymään mukaan enkä todellakaan edes päästäisi tuollaista lusmua. Sinä tarvitset synnytyksessä tukea etkä petettyjä lupauksia, ja jos miehestä ei ole lupaamiaan asioita pitämään, älä päästä häntä sinne ollenkaan vaan järjestä asia itsesi kannalta parhaiten.
En muuten olisi ikinä antanut miehelleni anteeksi, jos hän olisi ollut synnytyksen aikaan baarissa bilettämässä.
mutta lyhykäisesti näin. Esikoisen synnytys lähestyi ja pari päivää ennen synnytyksen alkamista lähti limatulppa. Infosin miestä asiasta ja tiesi, että h-hetki lähestyi. Lupasi pysytellä tavoitettavissa, eikä lähde minnekkään. No..lähti kuitenki kaverien kanssa bilettämään silloisena viikonloppuna ja juuri sillä hetkellä tuli lähtö synnyttämään, kun mies baarissa.. Lopun voitte arvata.
Siksi pelottaa.
-ap-
Tuolta pohjalta miehellä ei oikein ole edes oikeutta olla ymmärtämättä miksi hänen mukaantulonsa stressaaminenon sinulle henkinen lisärasite. Ihan turhaan toivot loppuun saakka ja olet sitten suruissasi ja hylätyllä ololla synnyttämässä. Lähde lähtöjään sillä suunnitelmalla että mies huolehtii esikoisen ja joku muu sinut. Tai sitten menet vaikka yksin, mutta tuollainen pohdinta ja epävarmuus syö turhaan jaksamistasi.
Tässä on paljon mietittävää. Mutta ymmärtänette nyt, miksi olisin kaivannut enemmän miehen huomiota. Tuntuu, kuin vanha kaava toistuisi. Tosin ilman noita baariressuja. Mutta pointti sama. Jos mies ei kulje baarissa, niin tekee sitten jotain muuta. Ja se kaikki on pois minulta :(
-ap-
Hänen näkövinkkelistään kaikki on muuttunut. Voin kuvitella että ap:n mies on ajatellut idioottimaisuutensa johtuneen siitä että hän oli baareissa ryyppäämässä kavereiden kanssa. Ei hän tajua sitä, että ongelma olikin pohjimmiltaan se, ettei hän osallistunut henkisesti tarpeeksi.
Nyt ap:n mies ei käy ryyppäämässä joten hänen näkövinkkelistään kaikki on tosiaan muuttunut.
Nyt ap:n pitää kertoa että ongelma ei ollut se ryyppääminen vaan se että mies ei ole ap:n näkökulmasta tarpeeksi mukana.
esikoisen odotus voisi olla jotenkin jonkun muun harteilla:D Tai muunkana vauvan. Kolme lasta on, eikä ole tullut myöskään mieleenkään, että miehen pitäisi käydä neuvolassa. Miksi ihmeessä? Ja miten olla aktiivisesti mukana raskaudessa??? Haloo, minulle riittää, että mies hoitaa muksujaan, kun ne ovat mahasta ulkona. Ihme vaatimuksia kyllä. Pidä itsesi kunnossa, niin ei tarvitse muiden hyysätä kuin jotain halvaantunutta. Ite pyöräilin vielä vikaan neuvolaankin viikolla 41, enkä todellakaan tarvinnu mitään hierontoja. Ihan normaalielämää ollaan eletty raskauden aikana.
esikoisen odotus voisi olla jotenkin jonkun muun harteilla:D Tai muunkana vauvan. Kolme lasta on, eikä ole tullut myöskään mieleenkään, että miehen pitäisi käydä neuvolassa. Miksi ihmeessä? Ja miten olla aktiivisesti mukana raskaudessa??? Haloo, minulle riittää, että mies hoitaa muksujaan, kun ne ovat mahasta ulkona. Ihme vaatimuksia kyllä. Pidä itsesi kunnossa, niin ei tarvitse muiden hyysätä kuin jotain halvaantunutta. Ite pyöräilin vielä vikaan neuvolaankin viikolla 41, enkä todellakaan tarvinnu mitään hierontoja. Ihan normaalielämää ollaan eletty raskauden aikana.
Että ihan miehen kyvylle kunnioittaa sinua tekisi hyvää että huomaa mitä jaksat yhteisten lastenne vuoksi?
Vaimo on hetken pyöreä, sitten käy makoilemassa sairaalassa ja tuo tullessaan suloisen lapsen ja väljän pillun? Mnusta mies ansaitsisi sen että saisi osallistua lapsen odotukseen JA saisi tilaisuuden arvostaa vaimoaan vielä kun tämä on valmis uusiin lapsiin tai kun vaimo treenaa niitä lihaksiaan takaisin kuntoon.
Mistä hän on kiinnostunut ja kuinka hän sen osoittaa?