Ennen oli paremmin. Silloin kaheksakytluvulla!😍(Runo lapsuudesta)

Silloin me naurettiin, tehtiin juttuja, tosi vaarallisia ja tyhmiäkin. Kukaan ei meitä valvonut, kukaan ei myöskään kuollut. Oltiin ulkona aamusta iltaan. Me kaikki lähiön lapset. Silloin kun oli kaheksakytluku.

Löydettiin metsästä kuollut mäyrä. Kaikki lähiön lapset vuorotellen kävi sitä katsomassa. Siitä jäi traumat. Mutta niistä päästiin yli. Olihan silloin kaheksakytluku.

Ja katusoitto! Lähiön pihalle tuli lava, ja tanssiorkesteri soitti. Me lapset katsottiin, ja kuunneltiin, vanhemmat tanssi! Jotkut ei saaneet lupaa tulla ulos, mutta ne katsoi parvekkeelta. Huudeltiin niille sieltä pihalta, silloin kasarilla.

Oli lähiöpäivät! Oli ohjelmaa, lettuja, makkaraa, Jaffaa! Valittiin lähiön missi! Ei ollut ulkonäkökomplekseja. Kaheksakytluvulla kaikilla oli itsetunto kohdillaan.

Oli kauppa. Ja kaupan vieressä Ärkkäri, ja sitten oli vielä nakkari! Sieltä sai irtokarkkeja, jotka maistuivat eltaantuneelta lihapiirakan rasvalta. Ja se kiukkuinen mies, joka niitä myi! Se oli kaheksakytluvulla!

Taloyhtiössä oli sauna. Ja pesutupa. Ja kerhohuone! Ja siellä oli joskus diskokin! Sielläkin oli Jaffaa, ja poppareita! Silloin kun vielä oli kaheksakytluku.