Lue keskustelun säännöt.
Kuinka rajuja voi olla 6v uhmakohtaukset ollakseen vielä normaaleja?
23.09.2011 |
Mun esikoinen on fiksu, omatoiminen ja mukava poika, saa kehuja pk:ssa tottelevaisuudesta ym. Liikunnallisesti aktiivinen ja vähintään keskiverto kaikissa muissakin jutuissa. Perusluonteessa kuitenkin vilkkautta joka ilmenee mm. raisuissakin leikeissä ikätasoisten kavereidensa kanssa, velmuiluna ja erilaisina kepposina, välillä myös liian rajuina otteina pienempiä sisaruksiaa kohtaan kun suututaan jne. 3 vuotiaana sai erittäin rajuja uhmakohtauksia, jolloin löi, puri ja potki eikä rauhoittunut millään, ei esim. suostunut rauhoittumaan tiukassakaan syliotteessa eikä yksinään toisessa huoneessa vasta kun pitkän "painiottelun" päätteeksi. Näiden kohtausten ajattelin tavallisen uhman lisäksi johtuvan päiväkodin aloituksesta, jossa ei alkuun viihtynyt yhtään, sekä vauvaikäisestä pikkusisaresta. Nämä kohtaukset katosivat sitten muutamaksi vuodeksi kunnes nyt taas 6-vuotiaana on tullut muutamia. n. 1kerta/2kk on siis saanut jostain melko mitättömästä asiasta aivan hillittämän raivokohtauksen, eikä kykene siitä oikein rauhoittumaan. Potkii, lyö, kiskoo tukasta ja käyttäytyy kuin raivopäinen härkä. Huutaakarjuu ja rimpuilee kun koittaa pitää tiukasti kiinni eikä suostu jäämään rauhoittumaan vasta kuin ollessaan ihan uuvuksissa n. 30min painin päätteeksi. Tällainen kohtaus oli taas eilen, ja olen aika neuvoton. Nyt voimat riittivät vielä sen aisoissa pitämiseksi ja selvisin vain muutamilla naarmuilla, mutta kunhan tuosta vielä kasvaa niin en varmaan enää pärjää jos vastaavia tulee. Olisinkin halunnut tietää että kuulostaako näin raju kohtaus normaalilta vai ei? Ja huom, näitä siis todella harvoin, ja yleensä tilanteeseen liittyy väsymystä (ilta-aika) ja sitä on edeltänyt jonkun asian kielto tai riita sisaruksen kanssa (jossa ilmeisesti olen puolustanut sisarta pojan mielestä väärin perustein tms.). Rauhoituttuaan käyttäytyy oikein ystävällisesti ja lempeästi, ollaan juteltu asiasta ja käyty molempien osapuolien tuntemukset läpi. Olen kysynyt tuntuuko pojasta jotenkin erilaiselta näiden hurjien kohtausten aikana, mutta kuulemma ei. Neuvoja? Vai onko vain normaalia ja ohimenevää uhmaa?
Kommentit (2)
mielestä, ja oman kokemuksen perusteella kuulostaa normaalilta. Mulla samanlainen viisivuotias. Paitsi, että noin pitkää taukoa raivokohtausten välillä ei ole ollut, raivoaa tasaisesti sen parin kuukauden välein. Lapset ovat erilaisia. Ja nämä on kuitenkin niin pieniä vielä, ja isojen asioiden äärellä, että tuo on vain tapa purkaa ahdistusta ja sellaisia tunteita, joita ei muuten osaa käsitellä.
Olen puhunut lapseni raivoamisesta neuvolassa, ja saanut joitakin hyviä neuvoja. Tuo sylissä pitäminen väkisin toimii meillä. Lapsi kasvoi poispäin minusta, niin lyönnit ja potkutkaan eivät osu niin helposti. Nyt iän lisääntyessä olen liittänyt raivokohtausten päätteeksi kunnon keskustelun. Jos lapsi on liian väsynyt, voimme siirtää keskustelun vaikka seuraavaan aamuun. Tärkeää on, että puhumme asiasta kunnolla. Miksi raivoaa, tunteeko pahaa oloa raivotessa/ sen jälkeen, olisiko jotain muuta keinoa purkaa tunteitaan. Kerron myös selvästi miten itse raivoamisen koen, ja pyydän anteeksi jos olen millään tavalla provosoinut lasta (huutanut esimerkiksi, jos hermo on lopussa..).
Aluksi tuntui, ettei mikään tehoa, mutta nyt on pikkuhiljaa alkanut tulla merkkejä siitä, että lapsi raivoaa hetken, ja pyytää sitten itse päästä syliin rauhoittumaan. Lapsi myös aloittaa itse keskustelun, ja osaa jo perustella omaa käytöstään anteeksipyynnön lisäksi. Toivottavasti osaan lasta opettaa purkamaan tunteitaan muuten kuin väkivallan keinoin siihen mennessä, kun lapsi kasvaa niin isoksi, etten enää fyysisesti pysty tätä mallia jatkamaan.
Puhu neuvolassa, sitä minä suosittelen. Ja niin, minun mielestäni tuo on lapsen tapa purkaa tunteitaan, ja näin ollen ihan normaalia - joskin tietysti rajua, eikä ehkä ihan jokaisella lapsella tällaista tapaa (onneksi) ole. Lapsia on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarkoita sitä, että kasvaessaan jatkaa samaan tapaan. Siis normaalia sellaiselle, jolla on hankaluuksia hillitä raivoaan.