Musta tuntuu et musta on tullut vanhemmiten erakkomaisempi

onks teillä muilla samanlaisia kokemuksia?

Ei oikein enään välitä juhlista, ihmisistä.

Oikeestaan voisin viettää ihan hyvin monta viikkao yksinkin :O

Salainen unelmalomani olisi yksin jossakin Nizassa. Olenko vain jotenkin outo? En edes oikein välitä siitä, että onko minulla kavereita vai ei. Tykkään siitä, että minulla on pari hyvää kaveria täällä missä asun nyt mutta en kaipaa kummemmin enempää.

Tuntuu et nykyisin kaikkien pitäisi olla niin ekstrovertteja ja verkostoituneita.

Tosin perheeni kanssa haluan olla, vaikken aina perhettäkään jaksaisi. Minusta olisi ihanaa olla kotona yksin, enemmän kuin nykyään on mahdollisuus. En juuri välitä juhlista enkä kaipaa seurapiirejä. Muutama hyvä työkaveri ja muu läheinen, se riittää.

Olen alkanut viihtyä hyvin yksin viime vuosina, vähän alle nelikymppisenä tuli tuo muutos. Nuorena olin todella sosiaalinen ja seuraa rakastava. Enää ei kiinnosta juuri ollenkaan tavata ihmisiä, kerran kuukaudessa riittäisi mainiosti.

En saa enää paljon mitään iloa muiden ihmisten seurasta. Rasittaa vain jos pitää olla sosiaalinen. Ennen tapasin usein kavereita, olen muuttunut totaalisesti. Nautin omasta seurastani ja luonnosta.

lähempänä neljääkymppiä käy niin yhdelle jos toiselle. Alan huomaamaan piirteet itsessäni jo näin 35-vuotiaana..

Olen väsynyt ihmisiin.

ja huomaan itsessäni samaa...

vaikkakin oli minulle vähän raskasta. Olen introvertti ja tarvitsen aikaa olla itsekseni. Voin lähteä yksin vaikka minne, mutta on minulla muutama todella hyvä ystäväkin.



Nyt kun tunnen ja hyväksyn itseni, en pidä sitä mitenkään omituisena, että tykkään olla yksin.

Ero takana jo vuosia sitten, yksi lapsi vielä alle teini. Minä yksin ja yksinäinen.