Miten toimit, jos teini (13-14v) sanoo, että ei halua mennä/ei men
rutiinihammastarkastukseen tai esim. kouluterkkarin tarkastukseen? Miten tärkeinä näitä perustarkastuksia pidät? Annatko teinin itse päättää mennäkö vai ei?
Oma teinini on hyvin vastentahtoinen kaikkien terveydenhoitohenkilöiden tapaamisten suhteen, on aina ollut. On supertarkka omasta yksityisyydestään ja nostaa älämölön kaikista tarkastuksista ym. Siitä huolimatta pidän tärkeänä käydä tällaisissa perusterveystarkastuksissa enkä anna tuon ikäisen tehdä asiasta päätöstä. Tähän asti teini on aina tehnyt lopulta kuten olen sanonut ja käynyt pakolliset tarkastukset, asiallisen keskustelun jälkeen, mutta aina ensin tulee hirveä kapina. Nyt on edessä hammastarkastus ja ensi reaktio teinillä oli, että EN MENE! Tunnen lapseni ja tiedän, että kyllä hän sinne menee kun päivä tulee, kunhan kotona mölyää, mutta miten toimisin, jos lapsi/teini oikeasti iskisi hanskat tiskiin eikä noudattaisi kehotustani? Hmmm...eihän joku tarkastuskäynti tietenkään ole mikään maailmanloppu, mutta haluaisin kyllä lasteni ymmärtävän seurannan ja ongelmien ennaltaehkäisyn merkityksen.
Onko tuttua muiden teinien vahemmille vai onko meillä ainoa vastarannan kiiski?
Kommentit (14)
vuoden päivät vastarannan kiiski. Alkoi huonosta kohtelusta eskarissa ja kun mä en sitä tajunnut, niin luottohan muhun meni ja alkoi kapinoimaan ihan joka paikkaan menoa. Leffateatteriinkin piti suurinpiirtein väkisin raahata, saati sitten hammashoitolaan. Aivan kamalaa aikaa, mutta eihän tärkeissä asioissa voi antaa periksi, se olisi huonoa vanhemmuutta.
enkä kuuntelisi kitinöitä. Jotkut asiat vaan kuuluu tehdä / osallistutaan, vaikkei miellyttäisikään.
tuosta....yksityiskohdista joissakin asioista joo, mutta ei noin tärkeästä jutusta. Tuntuu, että tuossa iässä jokaisella on joku juttu,mitä ei haluttaisi tehdä....Jollakin parturissa käynti, suihkussa käynti, hammaslääkäri, vaatteiden vaihto...ihan mitä tahansa löytyy. Menee ohi ja kiittävät myöhemmin...järjen taas palautuessa.
vaan tarkastukseen on mentävä. Jos jättää menemättä, seuraamuksia tulee (ja sen teen kyllä etukäteen selväksi). Olen ollut tiukkana tähänkin asti ja aion olla jatkossakin, tällaisten tärkeiden asioiden kohdalla.
Mä nolaan sit koko teinin ja menen mukaan koululle.Valitkoon ite meneekö vapaaehtoisesti vai mun kans.
Mä en suostunut tuossa iässä juurikaan käymään hammashoitolassa. Ei mua sinne kukaan pystynyt saamaan.... Takana oli todella epämiellyttävät lääkärikokemukset lapsuudessa joten inhosin kaikkia valkotakkisia. Kyllähän mä tiesin että se on omaksi parhaaksi, mutta pelotti niin vietävästi. Jossain vaiheessa keksin otta korvalappustereot joilla soitin tosi kovaa musiikkia ja sen avulla multa onnistuttiin tarkistamaan hampaat:)
Mutta en tiedä mikä auttaa jos kyse ei ole pelosta vaan ihan itsepäisyydestä. Voisithan ehkä näyttää joitain valaisevia kuvia hoitamattomista hampaista??
esim. hammaslääkärin vaihtaminen yksityiseen auttoi, sillä kouluhammaslääkäri varsinainen natsi. Eli lapsi ei voi valita, meneekö hammaslääkäriin, mutta sen voi valita, minne menee hampaansa tarkastuttamaan. Tismalleen sama kouluterveydenhoitajan kanssa eli koska lapsi ei halua mennä koulussa tarkastukseen, menee yksityiselle illalla.
Kaikki ovat tyytyväisiä eli lapsen ei tarvitse kärvistellä puolialasti odotustilassa koulussa.
Ai että mistäkö tiedän, millaista siellä on? No koska olen käynyt ihan itse katsomassa ja toteamassa, että jotkut asiat voisi hoitaa hieman hienovaraisemmin.
tärkeissä asioissa. Mennään tai itketään ja mennään :)
Siis etuuksien karsimista josta seuraa itku ja hammasten kiristely ja lopulta totteleminen.
hammastarkastukset, lääkärikäynnit, peseytyminen jne ovat asioita jotka jokaisen kuuluu hoitaa.
Kyllä meillä teini saattaa sanoa ettei mene pesulle (olisi useamman päivän peseytymättä ja itse oletan ja vaadin että hikoileva murkku peseytyy päivittäin) mutta kun kysyn että peseytyykö itse vai tuleeko äiti pesemään niin joka kerta on kyllä mennyt ihan itse itsensä pesemään :)
Tuli vain mieleen, että en raskausaikana käynyt kuin kahdesti neuvolassa, loput käynnit olivat äitipolilla, jossa en tavannut terveydenhoitajaa vaan lääkärin. Eli jätin neuvolan sumeilematta väliin. Sama juttu saadessani kutsun mihin tahansa tutkimukseen: mietin kahdesti, tehdäänkö se minun terveyteni takia vai siksi, että saadaan materiaalia jonkun väitöskirjaan. Lapseni eivät ole mukana rokotuskokeiluissa, vaikka neuvola on niihin kannustanut enkä ole käynyt julkisen puolen ikäkausitutkimuksissa.
Mitä teinille tapahtuu, jos ei mene terveystarkastukseen? Kuoleeko se ruttoon? Tai jos teini menee tarkastukseen ja havaitaan vaikka anoreksian oireita, niin mitä sitten tapahtuu? Hoitojono on 2 v mittainen.
en minäkään antaisi jättää menemättä, vaan puhuisin ympäri - ja toistaiseksi se on kaikessa onnistunut, mutta sinä päivänä kun puhumniskykyni loppuu, loppuu kaikki, sillä mitenkään en pysty nyt jo itseäni isompaa teiniä fyysisesti pakottamaan yhtään mihinkään. Joten...
Sinänsä en usko, että ap:n tarvitsee kuitenkan huolehtia siitä, ymmärtääkö hänen lapsensa seurannan ja ongelmien ennaltaehköisyn merkityksen, enkä toisaalta usko että mistään hammaspeikkokuvasta on juurikaan apua. Nuoret eivät pääsääntöisesti ole kykeneviä ymmärtämään tuollaisia asioita. He elävät tässä hetkessä. Sillä, mitä jostain voi seurata joskus muutaman vuoden päästä, ei ole heille pätkääkään väliä. Muutaman vuoden päästä on heille niin kaukana tulevaisuudessa, että jos he eivät ole silloin vanhoja käpyjä (jolloin millään ei ole mitään väliä) niin he ovat melkein haudassa ja joka tapauksessa ehtiihän niistä ongelmista huolehtia sittenkin, jos sellaisia tulee. Nuorilla ei ole tuollaisen ajattelun taitoa - se on hormonaalista ja aivojen kehitykseen liittyvää, ko taito syntyy lapsille vähitellen taaperoiän ja alakoulun aikana ja katoaa murrosiässä salamannopeasti ilmestyäkseen taas sitten takaisin, kun heillä on omia lapsia. Onneksi edes silloin.
en alkaisi mitenkään edes tinkaamaan, en rankaisemaan, en lahjomaan, koska on niin itsestään selvää, että näissä käydään.
Sitäpaitsi, vain käymällä terveystarkastuksissa ja hammastarkastuksissa, niihin ikäänkuin tottuu.
Eli vaikka pelottaisikin, ei pelottavia asioita pidä vältellä (ellei siis oikeasti ole jotain pelon aihetta...) Välttely ruokkii lisää pelkoa.
Aika paljon asioita joutuu ihminen tetkemään elämässään, mikä ei ole kivaa tai ei huvia.
Menee yksin tai sitten menemme yhdessä. Nuo on tärkeitä juttuja ja sitä paitsi vieläpä ilmaisia, itsestäänselvyyksiä meille suomalaisille.
Niistä ei seuraa sanktiota kenellekään. Kunnan on ne järjestettävä, mutta asiakas saa päättää, käyttääkö ko. palvelua vai ei. Ja koska ne eivät ole pakollisia, ei vanhemmilla ole mitään keinoja pakottaa lasta palveluja käyttämään.
Jos lapsi ei halua terveystarkastukseen, on siihen aina joku syy. Pakottamalla se syy ei katoa minnekään.
tai kännykkätakavarikolla tms.
Noille tarkastuksille ON hyvät syyt. Reikiä ei löydy kuin tarkastuksissa - jos ei halua odottaa siihen asti, että ne ovat kasvaneet isoiksi ja alkavat särkeä. Tuskin kenestäkään on kivaa joutua sitten mittavaan juurihoitoon yms. kun on kupannut lääkärissäkäyntiä!
Minusta nykyajan lapsille annetaan ihan liikaa päätäntävaltaa. Pakkoja ei haluta ylläpitää enää missään asiassa ja sitten se onkin tuollaista "mä en ala" -meininkiä jo melkein joka asiassa. Eipä käy opettajia kateeksi!