Inhottaa miehen kielenkäyttö

Jos mies on oikein väsynyt ja hermostunut niin kiroilee törkeästi. Uhmaikäinen kiukkusi pukemisten kanssa ja sotki, lopulta mies "v-u s-na tee mitä lystäät ei kiinnosta yhtään". Lapsi alkoi itkeä että isi on tuhma. Mies vastasi että mitäs oot tollanen jästipää.

Joskus myös jos hermostuu jostain kun mikään onnistu ja lapset riehuu niin saattaa viskata lehden jonnekin ja kirota oikein rumasti, lapset heti säikähtää.

Mies sanoo itse että ei saa kirota, hän tietää kyllä, mutta hermot on aivan riekaleina töistä ja villeistä lapsista.

Mitä tehdä? Tuo miehen törkeä kielenkäyttö suuttuessaan on jotain mitä en kerta kaikkiaan siedä, minusta lapsille tosi ikävää.

Väsyneenä juuri tuollainen. Olen käskenyt menemään vihanhallinta-kurssille tai me lapsen kanssa lähdetään. Pariterapiaankin ollaan menossa.

Minäkin sanoin että mene vihanhallintakurssille, jos et pysty pitämään mölyjä mahassasi. Mielessäsi voit kirota miten vaan tai mene toiseen huoneeseen, mutta lasten edessä ei saa puhua törkeyksiä. Aina tuntuu sitten unohtuvan.. onko tällainen kiroaminen ja hermostuminen miten traumaattista lapsille? Mies myöntää itse että tekee väärin, mutta sanoo tosiaan että hermot kun riekaleita nykyään, ei vaan jaksa.

vai mistä jenkkisarjasta te noita termejä nappaatte?

pihalle tollasen ukon.



Meillä lapset on tärkeintä ja isi niihin verrattuna pelkkää rekvisiittaa. Ei aikuinen saa menettää hermojaan lasten kanssa vaikka ne olisivat kuinka villejä tahansa, mikälaista mallia hän oikein antaa.

Vanhemmillekkin on annettava lupa paljastaa vihaisetkin tunteensa.



Lapsikin saattaa olla vihainen ja pettynyt, hänkin varmasti ilmaisee tunteensa, onko se sinusta silloin huonoa käytöstä.



Pitää vaan sietää ja kestää, antaa lapsille kokemus, että on hyväksytty ja rakastamisen arvoinen, myös vihaisena.

Edellinen, ai meinaatko että miehenkin pitää saada suuttua vai mitä tarkoitit?

isin kiroileminen on pahinta mitä lapsi joutuu kokemaan kotona : )



Mulla kanssa ukko joka joskus "kilahtaa" kun neljän lapsen kanssa kotona kova meininki ja säätöä. Kiroaa hetken kuin merimies ja huutaa kersoille, kieltämättä kuulostaa varmaan kauhealta ulkopuolisesta...

99 % ajasta ei siis huuda, vaan on läsnä arjessa, touhuaa lasten kanssa, on kiinnostunut perheen asioista, uskollinen jne. voisin jatkaa positiivista listaa loputtomiin.



En ole jättämästä miestä vaikka joskus kovaäänisesti päästää höyryjä pihalle lastenkin kuullen.

isi niihin verrattuna pelkkää rekvisiittaa.

Joka kutsuu puolisoaan ja lastensa isää rekvisiitaksi.

Edellinen, ai meinaatko että miehenkin pitää saada suuttua vai mitä tarkoitit?

Ei tietenkää SAA vain lapset ja äidit saavat vetää itkupotkuraivareita.

Isä kiroili jatkuvasti, hyväntuulisestikin, kirosi minullekin joskus jos riehuin. Mitään traumoja ei ole jäänyt.

Siis meilläkin mies on todella hyvä isä monessa, touhuaa valtavasti lasten kanssa, opettaa huolehtimaan hampaitten pesusta jne selittää kärsivällisesti. Mutta nuo "räjähdykset" joskus jotenkin niin törkeitä, juurikin hirveä kielenkäyttö ja kun saa lapset säikähtämään. Ei oikein että lasten tarvitsee säikähtää ja olla varpaillaan. Tosin ei lapsista sellaista huomaa, että pelkäisivät, mutta minusta nuo ovat asiattomalla tasolla jos kiroillaan törkeästi ja jätetään pikkulapsi yksin itkemään että ei kiinnosta sun touhus ja mennään ja viskotaan lehteä tms. Saattaa tokaista vielä että "lähen kohta kävelemään tästä". Jälkikäteen aina jossakin vaiheessa halii ja on erityiskiltti lapsille, että selvästi kuitenkin katuu suuttumistaan.

jätin exän osittain siksi että oli juuri tuollainen hermonsa pienestä menettävä. Esim. kuulin kamalaa huutoa ja kiroilua toisesta huoneesta ja kysyin että mitä tapahtui, niin tapahtumat oli aina tyyliin "kaukosäädin tippui lattialle" tai "maitoa kaatui pöydälle". Oli rasittava kuunnella sitä mesoamista ihan pienistäkin asioista, itse kun en kiroile ollenkaan.

Tunteet saa ilmaista, mutta ei sitä tarvitse kiroillen huutaa jos tiputtaa keksin vahingossa lattialle...

up

Ajatelkaa, mä olen äiti ja saatan joskus kiroilla lapsille. En ole ylpeä siitä, mutta joskus väsyneenä kilahdan. Eipä siinä sen kummempia tapahdu, kunhan puhun rumia ja olen vihainen, mutta ei se kivaa ole. Vaan en mä oikein jaksa uskoa, että se ihan sietämättömän kamalaa lapsille olisi tai että niille jäisi kauheita traumoja. Kiroilua nyt sentään ei ole lailla kielletty.



Sen sijaan tukistamista tai läpsimistä en harrasta koskaan.

lisää kommentteja?

Ajatelkaa, mä olen äiti ja saatan joskus kiroilla lapsille. En ole ylpeä siitä, mutta joskus väsyneenä kilahdan. Eipä siinä sen kummempia tapahdu, kunhan puhun rumia ja olen vihainen, mutta ei se kivaa ole. Vaan en mä oikein jaksa uskoa, että se ihan sietämättömän kamalaa lapsille olisi tai että niille jäisi kauheita traumoja. Kiroilua nyt sentään ei ole lailla kielletty. Sen sijaan tukistamista tai läpsimistä en harrasta koskaan.

Eikös ne nämä koko perheen tappaneet miehetkin ole yleensä juuri näitä "niin mukava, mutta melko hiljainen ja rauhallisen oloinen kaveri"-juttuja...

Jos koko ajan rähjätään, niin ei ole minusta kiva asia. Eikä sekään, että ihan ilman syytä tai tosi pienestä syystä yht'äkkiä aletaan karjumaan ja riehumaan. Mutta jos lapsi riehuu ja kiukkuaa ja mikään ei suju, niin onko se nyt oikeasti niin kamalaa jos siltä aikuiseltakin palaa proppu. Käsiksi ei saa käydä, eikä uhkailla tai haukkua 'saatanan idiootiksi' tms, mutta jos huutaa täyttä kurkkua vaikka, että 'voi saatana kun ei mikään suju' niin noinkohan se ihan kamalaa on. Minusta on parempi suuttua silloin, kun asiaa on, eikä pantata ja pantata ja sitten kilahtaa ihan mystisestä syystä tai olla selkeästi kireä kuin viulun kieli, mutta syytä ei vaan lapselle kerrota. Mulla on yksi kaveri, joka aina selittää miten hyvin hallitsee hermonsa lasten kanssa ja ei koskaan huuda jne. Kuitenkin lähes aina kun tapaamme puhuu lapsilleen känättämällä. Niin siis, että kaikki tietää, että on tosi vittuuntunut niihin lapsiin. Miehensä karjaisee kunnolla, kun siltä tuntuu ja muuten on tosi mukava. Arvaatte varmaan kumman luo lapset useimmin juoksee.

En siis tiedä vahingoittuuko se lapsi jos sille selviää, että vanhemmiltä käryää käpy jos riehun kamalasti. Uhatuksi lapsi ei tietysti saa oloaan tuntea.

jossa juuri tuollainen isä. Kauheinta oli vielä se viha millä nuo tappavat sanat aina huudettiin.

Ja juuri tuo -ei kiinnosta tee mitä lystäät- turpaan sietäisi koko ukko ja kunnolla.



Kaikki me lapset aikuisena tunneperäisesti jotenkin &%¤#&% ja elämä on ollut rankkaa juuri tuon huonon itsetunnon takia!

Aikuisena on itse oltava tarkka mitä sallii itselleen. Ukkosi sallii liikaa ja hinta on kova jonka lapset maksavat siitä myöhemmin.

Sinun pitäisi olla vahvempi ja olla lastesi puolella ja selittää ukkosi läsnä ollessa että se mitä isä tekee on väärin. Tee se rauhallisesti ja vakaasti. Piiskakaan ei ole niin julmaa kuin ukkosi teot!!

PS Onko teidän elämä kuin Pirunpellossa?

vai mistä jenkkisarjasta te noita termejä nappaatte?

Sama tuli mullekin mieleen. Missä näitä "anger management" -kursseja järjestetään?;) Pääsisinköhän samalle, jolle Andy Sugden (emmerdalesta) oli menossa, hmm...

pihalle tollasen ukon. Meillä lapset on tärkeintä ja isi niihin verrattuna pelkkää rekvisiittaa. Ei aikuinen saa menettää hermojaan lasten kanssa vaikka ne olisivat kuinka villejä tahansa, mikälaista mallia hän oikein antaa.

jos asiat ei luista niin ukko pihalle vaan?!.