Inhottaa miehen kielenkäyttö
Jos mies on oikein väsynyt ja hermostunut niin kiroilee törkeästi. Uhmaikäinen kiukkusi pukemisten kanssa ja sotki, lopulta mies "v-u s-na tee mitä lystäät ei kiinnosta yhtään". Lapsi alkoi itkeä että isi on tuhma. Mies vastasi että mitäs oot tollanen jästipää.
Joskus myös jos hermostuu jostain kun mikään onnistu ja lapset riehuu niin saattaa viskata lehden jonnekin ja kirota oikein rumasti, lapset heti säikähtää.
Mies sanoo itse että ei saa kirota, hän tietää kyllä, mutta hermot on aivan riekaleina töistä ja villeistä lapsista.
Mitä tehdä? Tuo miehen törkeä kielenkäyttö suuttuessaan on jotain mitä en kerta kaikkiaan siedä, minusta lapsille tosi ikävää.
Kommentit (27)
Myös mä olen saanut kuulla olevani v-tun ämmä, lehmä ja mulkku. Olen syyllistynyt nalkuttamiseen, mutta tuollaisin sanoin mielestäni ei koskaan saisi vaimoa eikä ketään muutakaan nimittää.
"tilataan/ostetaan" terapiakäyntejä vihanhallinnan opetteluun. Toisilla se vie 10 kertaa, toisilla 20 kertaa. Yksi kerta hyvällä terapeutilla maksaa n.75-100€, eikä niistä valitettavasti saa mitään kelakorvauksia.
vai mistä jenkkisarjasta te noita termejä nappaatte?
Sama tuli mullekin mieleen. Missä näitä "anger management" -kursseja järjestetään?;) Pääsisinköhän samalle, jolle Andy Sugden (emmerdalesta) oli menossa, hmm...
Ihan kuule yksityiseltä terapeutilta
"tilataan/ostetaan" terapiakäyntejä vihanhallinnan opetteluun. Toisilla se vie 10 kertaa, toisilla 20 kertaa. Yksi kerta hyvällä terapeutilla maksaa n.75-100€, eikä niistä valitettavasti saa mitään kelakorvauksia.
isin kiroileminen on pahinta mitä lapsi joutuu kokemaan kotona : )
Mulla kanssa ukko joka joskus "kilahtaa" kun neljän lapsen kanssa kotona kova meininki ja säätöä. Kiroaa hetken kuin merimies ja huutaa kersoille, kieltämättä kuulostaa varmaan kauhealta ulkopuolisesta...
99 % ajasta ei siis huuda, vaan on läsnä arjessa, touhuaa lasten kanssa, on kiinnostunut perheen asioista, uskollinen jne. voisin jatkaa positiivista listaa loputtomiin.En ole jättämästä miestä vaikka joskus kovaäänisesti päästää höyryjä pihalle lastenkin kuullen.
meistä lastensuojeluilmoituksen sen takia, sossun kanssa naurettiin että voi voi, lapset varmaan kuolee kovaan ääneen... :) Rakastettuja ja tasapainoisia ovat. :)
Ja sitten ap:n mies (ja muutama hymistelevä palsta mama) on kovasti tuohtunut sitä, miten lapsi oppii päiväkodissa rumia sanoja kavereilta, joiden ties mitkä alkoholistivanhemmat asuvat köyhissä luuserilähiöissä. Tai sitten telkkarista.
Eihän se kaunista käytöstä ole, mutta muuten kun olen hyvin hillitty, niin välillä on pakko päästää höyryjä ulos.
Itse kasvoin kodissa jossa ei huudettu käytännössä koskaan ja nyt aikuisiällä minulla on ollut suuria ongelmia hallita negatiivisia tunteitani - siis miten ilmaista niitä ja kääntää niitä ulos itsestäpäin eikä niiden esiintyessä esim. ahdistua, pitää itseä huonona ja viillellä itseä. Olispa meillä huudettu enemmän ja vaikka kiroiltu, semmoinen jäätävä hiljaisuus oli jotenkin kamalaa. Että kohtuus kaikessa.
Ehkä tuota kiroilemista voisi kuitenkin yrittää jalostaa? Eli voisi esim. sanoa tyyliin "v*u kun isää nyt suututtaa ja menee hermo" eikä tyyliin "v*u kun sinä olet tuollainen kauhea kakara". Ja jos mahdollista, ei ole hyvä edes uhkailla sillä, että isä lähtee ja jättää yksin, voi olla traumatisoivaa.