Montako harrastusta ekaluokkalaisellenne ja paljonko niihin menee aikaa/vko?

Käy soittotunneilla, niihin ja teoriaan menee 2h viikossa + harjoittelu. Tunnit heti koulupäivän jälkeen, menee niihin itsenäisesti (koulun lähellä).



Harrastaa myös voimistelua, jossa treenejä 4 kertaa viikossa, yht 7h/viikko. Paljon on, mutta itse haluaa mennä. Toki, jos tuntuu, ettei jaksa lähteä, niin sitten jättää treenejä väliin - vielä niin ei ole käynyt.



Ja mitä kouluterkka sanoo? "Muista syödä hyvin." :)



Vaikka harrastuksia on paljon, niin pahalta tuntuisi vanhempien päättää, että nyt jompi kumpi lopetetaan. Kummassakin on edennyt ihan mukavasti, jonkinmoisia lahjoja on kummallakin alalla. Aika sitten näyttää miten käy, jossain vaiheessa kummassakin harjoittelu menee sen verran vaativaksi, että tuolla tasolla mahdoton harrastaa.



Lapsi ehtii kyllä leikkiä sisarusten ja kavereidenkin kanssa, juuri peuhasivat lähes koko viikonlopun lumileikeissä. Lähinnä telkkarin katsoniseen ei ole paljoa aikaa. Ja koulu sujuu hyvin, joten läksyihin ei montaa minuuttia kulu.

+ harjoitukset kotona (2-3 päivänä viikossa kerran tai pari kaikki läpi, ei mene kauan), kolmatta vuotta menee.



En välttämättä tuohon lisäisi kuin jonkun helpon (ei kotiharjoittelua vaativan) liikuntaharrastuksen. Tosin käy kyllä usein uimassa.

Nämä kaksi tekijää tulevat vastaan niin monessa elämän eri käänteissä, että syytä olisi jokaisen lapsen harrastaa molempia jossain muodossa (ja nimenomaan OHJATUSTI ammattitaitoisten opettajien/valmentajien johdolla, ei todellakaan riitä että "me perheen kanssa käydään aina joskus vähän uimassa").



Musiikkiharrastus kehittää rytmitajua ja muutakin musikaalisuutta, sekä on ennen muuta yleissivistävää. Urheiluharrastus (olipa laji mikä tahansa) lisää kuntotekijöiden lisäksi koordinaatiota, mikä puolestaan helpottaa esim. uusien motoristen taitojen oppimisessa. Parhaimmillaan nämä kaksi harrastusta yhdistyvät esim. tanssiessa.

Tyttö 8-v ja hänellä on 5 harrastuskertaa viikossa. Ei ole ip-kerhossa ja itse haluaa harrastaa. Eli ei suostu luopumaan mistään harrastuksesta, eikä koskaan valita ettei jaksaisi lähteä. Hänellä on ringetteä 2 x viikossa, ratsastusta 2 x viikossa ja koripalloa kerran viikossa.



Harrastukset ovat iltaisin, ehtii hyvin leikkiä ja olla kavereiden kanssa koulun jälkeen monta tuntia. Lapsetkin ovat erilaisia. Meidän tyttö on ollut vilkas ja liikunnallinen ihan pienestä pitäen.

Poika viettää kaiken ajan ulkona leikkien, hiihtäen, luistelee, pelaa sählyä, kiipeilee ja rakentaa lumimajoja.

mutta jos haluaa harrastaa noin paljon urheilua (kahta lajia) ja noin paljon musiikkia, niin sitten on kyllä ainakin se ip-kerho liikaa.

On 4 kertaa viikossa ip-kerhossa.

Karate x2. Muutaman kerran ei ole jaksanut lähteä toiselle tunnille. Itse haluaisi harrastaa kerran viikossa. Annetaan jäädä pois jos haluaa ja on väsynyt.

ja urheilun opetus on tasokasta ekalta lähtien. Myös ip-kerho ulkoilee paljon, pelaavat jne.



Tämän lisäksi esikoisemme käy kerran viikossa tanssimassa. Ja tasan uskon, että ei mistään kelkasta tipahda.



Ja jos lapsi on niin lahjaton, että ei opi muuten tanssimaan kuin 10 tunnin viikkohiostuksella niin ehkä sitten ei kannatakaan opetella...

Jos on lahjoja tanssiin tai muuhun, ohjaus juuri tärkeää, ilman ohjausta ei kehity, hyvä harrastus voi olla elinikäinen ilo. Ja auttaa esim. murrosiän karikoiden läpi.

ja urheilun opetus on tasokasta ekalta lähtien. Myös ip-kerho ulkoilee paljon, pelaavat jne. Tämän lisäksi esikoisemme käy kerran viikossa tanssimassa. Ja tasan uskon, että ei mistään kelkasta tipahda. Ja jos lapsi on niin lahjaton, että ei opi muuten tanssimaan kuin 10 tunnin viikkohiostuksella niin ehkä sitten ei kannatakaan opetella...

Vai meinaatko, että voi jotenkin optimoida helpomman murrosiän pitämällä lapsen harrastuksissa koko valveillaoloaikansa? Veikkaan että se johtaa tasan päinvastaiseen lopputulokseen eli tosikapinaan...

ja vähintään se tunti päivässä. Siksi en pidä yhtään pahana, jos jonkun lapsi käy taitoluistelussa tai futiksessa vaikka 5 kertaa viikossa.



Meidän lapset luistelevat 3 kertaa viikossa ja lisäksi yhtenä päivänä on jumppaa. Arki-iltaisin ja viikonloppunakin ehtivät silti nähdä kavereita ja leikkiä leluillaan. Pikkukaupungissa kaikki on onneksi lähellä, niin harrastukset kuin kaveritkin.



En ymmärrä miksi ohjattu harjoittelu on joidenkin mielestä niin kamala mörkö. Meidän lapset menisivät innosta puhkuen treeneihin vaikka joka päivä. Siellä on myös osa kivoista kavereista. Hyvän kunnon lisäksi sieltä saa sosiaalistakin pääomaa.

tulee kyllä jo ip-kerhossa.



Ohjatussa toiminnassa ei ole mitään pahaa, mutta ap:lla määrä menee överiksi.

Vai meinaatko, että voi jotenkin optimoida helpomman murrosiän pitämällä lapsen harrastuksissa koko valveillaoloaikansa? Veikkaan että se johtaa tasan päinvastaiseen lopputulokseen eli tosikapinaan...

En ollut tuo, joka mainitsi murrosiän, mutta täytyy sanoa, että kyllä "helpompi murrosikä" on minulla käynyt mielessä. Tai oikeastaan helpompi nuoruus... Eihän aktiivinen harrastaminen kaikille sovi, eikä kaikilla ole niin selviä kiinnostuksen kohteita, mutta joillekin lapsille/nuorille se on todella antoisaa. Oppii hyödyllisiä taitoja, saattaa johtaa jopa ammattiin, mutta itse näen tärkeimpänä vaikutuksen lapsen itsetuntoon ja sosiaaliseen kehitykseen. Niin paljon kuin nykyään puhutaan kiusaamisesta ym. niin koen, että harrastusmaailmassa saadut oppimisen ja onnistumisen kokemukset sekä kaverisuhteet ovat todella arvokkaita. Ja kyllä moni "kokeneempi" äiti on kyllä puhunut siitä helpommasta murrosiästä. Jos nuori haluaa pärjätä jossain hänelle tärkeässä harrastuksessa, niin todennäköisesti vähentää turhien riskien ottamista (rankka biletys, huumekokeilut, oman terveyden vahingoittaminen...).

Ei kai kukaan lapsensa halua koko valveillaoloaikaansa "harrastavan", mutta mitä hyötyäolisi sanoa harrastuksestaan nauttivalle lapselle, ettei voi esim. pelata haluamassaan joukkueessa tai muuten aktiivisesti harrastaa haluamiaan asioita, kun joku muiden määräämä tuntimäärä ylittyy? Eiköhän jokainen lapsi ole erilainen, mikä on liikaa yhdelle, voi olla ihan sopivasti toiselle. Itse kuitenkin haluan omilla lapsillani olevan myös sitä vapaata aikaa, mutta aktiivinenkin harrastaminen on sallittua, jos se lähtee lapsen kiinnostuksesta ja halusta. Vanhempien "pakottaman" harrastuksen voin hyvin kuvitellakin johtavan siihen tosikapinaan...

mutta ap:n lapsi on koulussa, ip-kerhossa ja sen lisäksi urheilee kahta lajia ja soittaa, myös orkesterissa.



En minäkään ole ensin täyttä työpäivää jossakin, tee sen jälkeen vapaaehtoistyötä, sitten treenaa luistelua ja karatea ja sen jälkeen juokse kuorossa ja laulutunneilla.



Kyllä vanhemman kuuluu opettaa lapselle myös jokin kohtuus siinä kaikessa tekemisessä.



Tekeminen kun ei tekemällä maailmasta lopu.

Muuten minulla on periaate lasten harrastusten suhteen, että lapseni saavat harrastaa niin paljon kuin itse haluavat ja jaksavat. Hyvä harrastus on ihmiselle pääomaa, jonka arvoa kaikki eivät ymmärrä. Jos joku harrastus lakkaa kiinnostamasta tai menee liian rankaksi, sen saa lopettaa tai pitää hetken taukoa ja arvioida asian uudelleen.



Niinhän se on aikuisillakin: joku saa päivässä kamalasti aikaan ja toiselle pelkkä sängyn petaaminen on ylivoimaista. Temperamentteja on erilaisia. Ne, jotka tekevät paljon, usein jaksavatkin paljon - ja päinvastoin.

2 musiikkiharrastusta ip-kerhon yhteydessä. Pari tuntia viikossa menee noihin. Sitten harrastaa erästä ohjattua liikuntaa satunnaisesti.

kun ei ole vielä niitä aikuisten velvotteita. Siksi sitä aikaa pitää arvioida eri tavalla kuin aikuisilla. Ekaluokkalaisen koulupäivä saattaa kestää 3 tuntia. Siihen ip-kerhoa päälle joku tunti (kaikissa ei muuten urheilla), ja aikaahan on sitten vuorokaudessa vaikka kuinka.

Minä kyllä työpäivän (8h) jälkeen käyn usein lenkillä, kaupassa, valmistan ruoan, siivoan keittiön, siivoilen kotona, luen kirjaa ja soitan huilua. Ja aikaa jää vielä lasten kanssa pelaamiseen ja ruokapöydässä seurusteluun, pyykkihuoltoon, treenikuljetuksiin, pihatöihin...

mutta ap:n lapsi on koulussa, ip-kerhossa ja sen lisäksi urheilee kahta lajia ja soittaa, myös orkesterissa. En minäkään ole ensin täyttä työpäivää jossakin, tee sen jälkeen vapaaehtoistyötä, sitten treenaa luistelua ja karatea ja sen jälkeen juokse kuorossa ja laulutunneilla. Kyllä vanhemman kuuluu opettaa lapselle myös jokin kohtuus siinä kaikessa tekemisessä. Tekeminen kun ei tekemällä maailmasta lopu.

Jalkapallo 3-4 krt/viikko yhteensä 3-5 tuntia/viikko



Partio 1krt viikossa 1,5 tuntia. Tässä lisäksi sitten mahdolliset retket yms. lisäävät käytettyä aikaa.



Lapsi itse on tyytyväinen. Olisi itse halunnut vielä yhden jalkkis kerran /viikko lisää, mutta me vanhemmat totesimme, että tämä riittää nyt tässä vaiheessa;)

meillä ainakin ip-kerho, jossa kyllä jonkin verran pihalla muuten askarrellaan.

kannatan lämpimästi liikuntaharrastuksia, sillä koulussa liikuntaa on aika vähän ja jo tokalla luokalla voi olla, ettei edes pääse 1p-kerhoon, ja iltapäivät maleksivat kotona tai kavereiden kanssa pihalla yksinään, ilman valvontaa.

kannatan myös tuota murrosikäkommenttia, harrastuksista saa samanhenkisiä kavereita, se on myös yhdessäoloa kavereiden kanssa, osa täällä kuvittelee että ohjattu harrastus on jotain ihan natsimeininkiä, jossa aikuinen ohjaaja piiskaa ja lapsi kärvistelee. Murrosiässä helposti pojat esim. joko nörttiytyvät kotiin tai helposti menevät kauppakeskuksiin notkumaan, hyvä harrastus voi pitää kuosissa.

tulee kyllä jo ip-kerhossa. Ohjatussa toiminnassa ei ole mitään pahaa, mutta ap:lla määrä menee överiksi.

meillä musiikkiopistossa myös, musiikkia harrastetaan aika lailla joko-tai, osa täällä ei näy ymmärtävän, että soittotuntien lisäksi on muutakin toimintaa ja harjoitukset, se on aikaa vievää mutta todella hyvä ja hieno harrastus, kehittävä monella tapa, jos lapsella vielä lahjoja ja motivaatiota, antaa palaa.



Urheiluharrastus taas päälle on hyvä vastapaino ja liikuntaa ei nykylapset hevin saa liikaa. Samat liikuntaharrastuksia täällä vastustavata varmaan seuraavassa aloituksessa kauhistelevat naapureidensa velttoja, ylipainoisia ja pihalla yksinään riehuvia lapsia :-)