Katsotko säälivästi adoptiolasta vanhempineen? siis jos lapsi on selvästi

Vanhemmat ovat saaneet lapsen ja lapsi perheen.

Mä tulen tosi iloiseksi että siinä on rakastava perhe löytänyt toisensa. En mä ajattele, lapsen adoptoiminen ois mikään viimeinen oljenkorsi. Ennemmin mä jotenkin ajattelen, että jos joku lapsi Kiinasta asti löytää täältä perheensä, niin niin kuuluikin tapahtua.

että ovat funtsineet vanhemmuutta ja lapsen saamista varmaan paljon enemmän mitä minä, kahden lähes vahinkolapsen äiti, joka itsekin yllättyi raskauksistaan. Jotenkin en pidä itseäni vanhempana yhtä "fiksuna", koska en ole joutunut vuosia miettimään miksi haluan vanhemmaksi, vaan enemmänkin kaikki kävi niin nopeasti, ettei turhia ehtinyt miettiä.

Miksi katsoisin?

Oletan kyllä että taustalla on varmaan lapsettomuutta, mutta olen onnellinen kaikkien osapuolten puolesta.

sääälisin ??? Ketään heistä. Lapsi on toivottu ja haluttu, vanhemmilla on lapsi ja lapsella vanhemmat. Ovat varmaan onnellisia toisistaan.

Vanhemmathan ovat saaneet lapsen ja lapsi vanhemmat!



Eivät kaikki adoptiovanhemmat ole kärsineet lapsettomuudesta!

myönteisesti ja lämpimästi ja vanhempiinkin tosi positiivisesti. Tulee hyvä mieli heidän puolestaan ja lapsen kohdalla itselle sellainen huolehtiva olo että älä huoli pikkuinen, nyt susta pidetään huolta.

Voi noita surkeita..

Sehän on upea teko! Melkeen ihailtavampaa kuin sijaisvanhemmuus.

ystävällisen uteliaaksi luonnehtisin katsettani.

yhtä varmasti tiesin, etten biologisia halua, vaan olen halunsin adoptoida, koska maailmassa on jo tarpeeksi lapsia ilman välittäviä vanhempia.

Että ei ole mistään lapsettomuudesta tässä kyse.



T: Juurikin sieltä Kiinasta adoptoidun tytön äiti.

Pikemminkin arvostaen ja vähän kateellisenakin. Haaveissa on minullakin adoptio, vaikka yksi biologinen lapsi jo on. Usein mulla kyllä mielessä välähtää, että lapsettomuudesta on kärsitty, vaikka varmasti paljon on vanhempia, jotka ovat alun alkaenkin halunneet adoptiota eivätkä biologista lasta.

Tules vähän persutelemaan kysymystäsi!

Vastaus: en katso "säälivästi", vanhempiahan on syytä onnitella! He eivät kärsi lapsettomuudesta, vaan heillä on lapsi.

Säälistä olen samaa mieltä yhden edellisen kanssa, se on ylenkatsetta. Sääliin sortuu sellainen, joka ei voi tuntea itseään hyväksi, ellei saa katsoa jotakuta alaspäin.

on aina vahvasti haluttu ja toivottu. Ei sellaisessa ole mitään säälittävää.

En kuitenkaan ymmärrä miksi sääliä, nythän heillä on lapsi.

Joskus tunnen jonkinlaista ihailua kun ajattelen sitä pitkää taivalta minkä moni adoptiolasten vanhempi joutuu käymään läpi, ja sitten mieltä lämmittää nähdä perhe yhdessä ja ajatella, että mitä kaikkea ovat käyneet läpi niin lapsi kuin vanhemmatkin, koko jutulla on ollut onnellinen loppu.

sen suurempaa ihailun aihetta. Ihan positiivinen asia, mutta tiedän, että adoptioon liittyy myös hankalia asioita.



Usein adoptiota tarkastellaan aikuisten näkökulmasta, vaikka keskiössä tulisi olla lapsi - vasta viime aikoina on ylipäätään tajuttu, että lapsi tarvitsee myös laadukasta adoptiojälkipalvelua, ehkä erityistukea kiintymyssuhteen muodostamiseen jne.

Adoptio on hyvä juttu, jossa molemmat osapuolet yleensä voittavat. Adoptiolapsia ei kyllä useinkaan hankita siksi, että näin saataisiin pelastettua lapsi kehitysmaasta, vaan halutaan itselle keinolla millä hyvänsä lapsi. Jos ei biologista, niin sitten edes adoptiolapsi.



Mutta sijaisvanhempia katson erityisesti ihaillen. Vaatii suurta kypsyyttä ja hyväsydämisyyttä ottaa kovia kokenut lapsi (sukulaisineen!) kasvatettavakseen. Ja vielä niin, ettei tiedä, joutuuko lapsesta kohta luopumaan.

No en katso. miksi katsoisin?

ei ole tullut edes mieleen että jos on adoptiolapsi olisi takana lapsettomuus.



Itse olisin voinut ennemmin adoptoida jos olisin rikas. Mutta köyhänä ja huonommista lähtökohdisat tulevana halvempi tapa saada lapsi on tehdä itse.