Mieluummin säilön lastentarvikkeita vuosikymmenen kaapissa kuin annan ilmaiseksi sukulaisille.

Mä taas annan ne mielummin vaikka hyväntekeväisyyteen kuin säilön kaapeissa. Sukulaiset ja tuttavat on toki etusijalla. Ja olen antanut kaikki ilmaiseksi pois, rattaita myöten.



Meillä ei tosin ole pikkurahan puutetta.

mutta ovat siihen liian pihejä. Mieluummin pidän rojut kaapissa kuin ilmaiseksi lahjoita. Säilytystilaa meillä kyllä riittää.

Jos joku sukulainen tarjoutuu ostamaan tarvikkeet, niin sitten voin harkita myyntiä.

Mekin on annettu sukulaisille vain jotain vanhoja harsoja.

tai riippuu kenelle ja mitä. Omalle siskolle voisin antaa, kun olen vanhimmalta siskoltakin saanut paljon kaikkea. Mut jos oisin ostanut esim. tuliterät vaunut kaupasta, niin en kyllä antais ilmaiseksi pois. Meillä on huutiksesta tosi halvat parvekevaunut, ne vois mennä ilmaiseksi pois tilaa viemästä, mut just kaikki kallis pidettäis itellä jemmassa vastaisuuden varalta tai sitten myytäis. Voitais myydä tietty sukulaisillekin. Ja samoin olen jo varastoinut lasten vauva-aikaisia söpöjä vaatteita jemmaan niin, että halutessaan omat lapset saavat ne omilla lapsillaan käyttöön.

Mitään en säästä tai saa itselleni, jos säilön itselleni tarpeemeettomia juttuja. Päin vastoin; turha roina on rasite.



Aina kun olen antanut vaatekassin pois, olen saanut jotain aina tilalle ihan "tuosta vaan". Esim. annoin kasillisen vaatteita tutulleni ja eikös seuraavalla viikolla poikani saanut sukset naapurilta. Vein vaatekeräykseen lasten talvikenkiä ja anoppini lahjoitti virheostoksensa eli ulkoilupuvun jolle minulla oli suuri tarve.



Pistäkää asiat kiertoon :-)

Pari sukulaista tosin on sellaisia, että aina ovat hinkumassa vaatteita tms, jotka heitä miellyttää. Rahasta heillä ei ole puutetta. Mieluummin annan sellaisille ilmaiseksi, joilla oikeasti on niille tarvetta. Esim episkelevalle serkulle+vaimolle annettiin Stokken pinnasänky ja hoitopöytä (meillä palvellut kolmea, mutta priimakuntoisia), lisäksi lahjotin Quinnyn rattaat, kun itse ostettiin tuplarattaat. Hyväkuntoisia vaatteita ja leluja ovat kanssa käyneet hakemassa. Mitään ei tuputeta, vaan saavat itse valita itselle mieluisat ja aika hyvin on mennyt. Tiedän, että olen hävinnyt vähintään 2000-3000€, mutta entäs sitten. Itse sain haluamani vauva/lastentarvikkeet ja nyt samoin vähävaraisempi sukulainen.

Ilmaiseksi tuskin jakelen mitään isompaa...jotain vaatetta saatan antaa mutta suurimman osan niistäkin myyn...

Olen pyytänyt valitsemaan mitä haluavat. Paria villapaitta lukuunottamatta kaikki on mennyt:-). Ei käärinliinoissa ole taskuja, ....

suuremmat tavarat kuten turvakaukalot ja rattaat yms myyn...itse olen kalliisti niistä maksanut joten en anna ilmaiseksi. Saan niistä rahat ja ostan esim lapselle suket tai pyörän...ja me ei kylvetä rahassa!

ostanut ja paremmin tienaavat pihit sukulaiset ostakoot kaupasta tavaransa uutena tai sit maksakoot kirppihinnan tavaroista minulle. ilmaiseksi en anna, säilön vaikka vuosia kaapissa ja varastossa.

itsekään antaisi sellaisille, joilla rahaa on vaikka kuinka paljon, niin ihan ilmaiseksi. Mutta mä oon laittanu kiertoon kaikki meidän jutut!! Meillä on ystäviä, joiden kanssa vaihdetaan vaatteita, luistimia, suksia ym. lasten tarvikkeita. Toimii hyvin! Sitten kun joku hajoo, niin joku ostaa uuden ja taas kierrätetään. Ei meilläkään rahaa liikoja ole, mutta kun itse saa niin paljon, niin haluaa antaa omatkin eteenpäin! Nuorimmalle olen itse ostanut ainoastaan parempia vaatteita ja ulkohaalarin.

Mieluummin säilyttelen vähän aikaa ja sitten kertarysäyksellä myyn kerran vuodessa kirppiksellä. Ystäville myymistä olen harkinnut, mutta toistaiseksi en ole myynyt, koska kauhean vaikea olisi määrittää hintaa tavaroille ... menisi ehkä siihen, että ottakoot mitä ottavat ja maksakoot mitä maksavat.



Meillä on viisi lasta, joten jos ilmaiseksi jakelisin kaiken pois niin aika paljon menetettäisiin. Kun myyn käytetyt jutut niin kivasti siitä saa rahaa, jolla taas vaatettaa omaa perhettä.



Rahasta meillä ei ole pulaa, mutta ei nyt mitään suurta rikkauttakaan. Olen kotiäitinä ollut jo 7 vuotta ja kyllä tässä vähän on mietittävä millä tavoin rahansa käyttää.



Asennekysymys tuo lahjoittaminen. Voisin lahjoittaa jollekin, jonka todella tietäisin jotain tarvitsevan, mutta yhdellekään sukulaiselle en antaisi vain sen vuoksi että on sukulainen ... enkä takuulla yhdellekään, joka itsekkäällä asenteella olettaa saavansa kalliit tavarat ilmaiseksi.

sun oikeus, omatpa on tavaras!

Itse en ole noin kiintynyt tavaraan, että keräisin nurkat täyteen tarpeettomia lastentarvikkeita. Vaatteet ovat lähdössä kiertoon sukulaisille sitä mukaa, kun jäävät pieniksi. Vaunut, turvakaukalot, hoitopöydät yms. myyntiin tai sukulaisille, jos on tarvetta, mutta niistä ottaisin sukulaisilta mielelläni jotain pientä vaihdossa omille lapsille.

Sukulaisperhe sai esikoisensa ja tarjosin heille kaikkea meiltä jäänyttä HYVÄÄ tavaraa ihan ilmaiseksi. Suorastaan ärsytti, kun tuore äiti ronklasi niin, että suu auki katselin vierestä. Huoli vain ihan tietyt tavarat ja moni, todella hyvä tavara jäi ottamatta (mm. Reimatecin haalari yhdellä ollut, käyttämättömiä bodeja, ulkomailta tuotuja mekkoja jne). Nyt ihmettelen, että mitä niillä lopuilla teen, koska olin jotenkin kuvitellut, että hän ottaisi suurimman osan tavaroista, saisi ilmaiseksi, minulle tulisi hyvä mieli ja kaapit tyhjiksi. Nyt jäi ähky olo, kun tavaramäärä ei vähentynytkään ja vain osa kelpasi. Olen ajatellut, että jatkossa en anna heille enää mitään vaan yritän etsiä jonkun joka oikeasti arvostaa hyvää tavaraa. Tiesin kyllä, että tuore äiti on todella ronkeli, mutta että pikkulasten vaatteissakin... Koska heillä näyttää rahaa riittävän siis ostaa uutta, ostakoon ja hyötyköön minun tavaroistani joku muu.

sosiaalitoimisto rikkaille sukulaisilleni. Ostakoot kakaroilleen tavarat kaupasta jos eivät mulle kirppishintaa tavaroista suostu maksamaan. Ilmaiseksi en anna, ellen saa itse vastalahjaksi jotakin rahanarvoista omille lapsilleni.

REIMATEC-vaate on kultakimpale. Itsekin tutustuin kyseisen vaatemerkin haluttavuuteen vasta kun lapseni oli lähes 3-vuotias. Sitä ennen en tiennyt lastenvaatemerkeistä ja niiden laadusta yhtään mitään.