Te jotka olette eronneet miehestänne kun esikoinen on alle vuoden vanha?

kun esikoinen oli parin päivän ikäinen. Ilmoitti kyllä häipyvänsä muutamaa päivää aiemmin mutta jäi vielä vähäksi aikaa. Ei vaan kuulemma halunnutkaan lasta eikä rakastanutkaan mua (oltiin oltu yhdessä 4v, josta 2v naimisissa). Oli tietty rankkaa jäädä yksin pienen vauvan kanssa ja kun kaikki tuli niin yllättäen. Hyvin selvisin, mutta sääli ettei mies edes halua tavata lastaan. Lapsi on nyt parivuotias eikä mies ole tätä nähnyt ollenkaan nyt vuoteen.

voi olla mahdollista, että joku käyttäytyy noin? Siis on kyllä todellinen Kusipää isolla KOOLLA. Olitteko kuitenkin yhdessä suunnitelleet lasta? Sanoit että tuli yllätyksenä mutta oliko tuon neljän vuoden suhteen aikana merkkejä että mies saattaisi noin käyttäytyä siis jälkeenpäin ajatellen?

mies oli se joka halusi lapsen pitää. En itse ollut kylläkään suin päin aborttiin juoksemassa mutta halusin miettiä molempia vaihtoehtoja kun emme olleet lasta suunnitelleet enkä tiennyt halusinko ollenkaan lapsia. Ehkäisy petti siis. Suhteemme aikana ainoastaan muutama kuukausi ennen lapsen syntymää havaitsin miehen käyttäytyvän eri tavalla ja viettävän vähemmän aikaa kotona, mutta kuvittelin sen jotenkin johtuvan siitä että kun lapsi kerran on tulossa täytyy koittaa nauttia "viimeisistä vapaahetkistä" ennenkuin lapsi syntyy ja tietenkin sitoo eri tavalla. Joka ikinen päivä mies sanoi rakastavansa mua, ja näytti olevan onnellinen tulevasta lapsesta. Oli sitten aikamoinen shokki kun hän pari päivää ennen lapsen syntymää ilmoitti jättävänsä mut. Silloin luulin että sentään hoitaisi velvollisuutensa isänä mutta ei..



olinkohan nro2 vai 3? se joka kertoi entisestä kusipäämiehestään

Erottiin, koska mies oli pitkään uskoton ja sitten vielä masentunut. Minä hoidin kaiken yksin ja viimeinen niitti oli sitten se, että sain tietää miehen pettäneen tuona aikana. Käytti siis sen ainoan energian, mikä hänellä oli, johonkin muuhun suhteeseen. Paremmin pärjättiin lasten kanssa sitten eron jälkeen.