Raskausaika -jään paitsi kaikesta mukavasta
Hajoan tähän paskaan. Lapsi on erittäin toivottu. Raskausaika vain pilaa kaiken. En nauti tästä yhtään. Elämässäni ei ole mitään iloa tuottavaa tällä hetkellä. Väsymys, huonovointisuus, en pääse edes muutamiin kesäjuhliin paitsi ehkä käymään -viimeisilläni. Rahapulan takia en voi edes matkustaa piristäkseni elämääni. Haukkukaa itsekkääksi. Lapsi on toivottu, raskausaika tuottaa tuskaa. Elämä raskausaikana valuu ohitseni, mikä siihen auttaisi?
Kommentit (37)
Eikö huonovointisuus helpottaisi jos ei koko ajan kyhjöttäisi kotona ajattelemassa, miten huono olo on?
Huono olo on tietysti ikävä juttu, mutta on sitä kuule pahempiakin huonoja oloja. Ajattele vaikka pikkulapsia syöpähoidoissa. Huono olo on heilläkin ja hiukan erilaiset näkymät kuin sinulla.
lasten kanssa aina pärjää. RAskausaika tässä vituttaa. Ei ole eka kyseessä.
Raskausaika on ihan hirveää, mutta vauva-aika on ollut ihanaa. Ja sen oman elämänkin saa joskus takaisin, jos vain haluaa. (Toiset ovat sitten aina vaan epäitsekkäitä mammoja.)
Miksi et nauti raskausajasta? Miksi toivotun lapsen odottaminen on paskaa?
Itse elin raskausajan normaalia elämää, joten on todella vaikea antaa neuvoja kuvailemaasi tilanteeseen. Kävin siellä missä ennenkin, tapasin ystäviä entiseen tapaan, harrastin, kävin töissä jne.
Vauvan syntymä muutti paljon, mutta eihän raskausaikaa rajoita muu kuin se, ettei voi juoda alkoholia, tupakoida ja joitain ruoka-aineita tarvii vältellä. En siis mitenkään voi ymmärtää, että joku saa raskausajan noin tuskaiseksi.
Eihän se pahoinvointi kenenkään mieltä ylennä, tiedän. Minuakin surettaa kun jatkuvasti on huono olo eikä jaksa tehdä juuri mitään (harrastaa hyötyliikuntaakaan). Kunto on surkea. Mutta eiku katse eteenpäin, kyllä se pahoinvointi ajallaan loppuu ja vauvakin syntyy.
että on paska olo, ja hyvä kun joku kehtaa sen sanoakin suoraan. Itse en ole mikään perusäiti, mutta äiti kuitenkin ja kun olen puhunut raskaudesta ja äitiydestä realistisesti, vastaanotto ei ole ollut järin hyvä. Aihe on täysin tabu! tsemppiä!
mutta nuo "hajoan tähän paskaan" -jutut ei
minusta ole ihan normaaleja, anteeksi nyt vaan.
Anteeksi vaan mammat, normaalielämän on mahdllista jatkua jos harrastuksina on ollut sauvakävely ja pitsinnypläys. Valittaa ei saa, helvetti.
mutta nuo "hajoan tähän paskaan" -jutut ei minusta ole ihan normaaleja, anteeksi nyt vaan.
koska ei se meno tästä ainakaan railakkaammaksi muutu. päinvastoin, saat olla valmis luopumaan MONESTA asiasta - oma asiasi on kuinka siihen sitten suhtaudut.
Vasta puolivälissä menossa ja saikkua yhteensä jo kuukauden päivät. Työelämä levällään, sosiaaliset piirit nolla, terveys prakaa. Laskettuun aikaan on niiii-iiiin pitkä aika ja kesäsuunnitelmat menivät ihan reisille. Piti olla yksi reissu kavereiden kanssa. No, eipä ole. Olen mukana tekemässä yhtä tapahtumaa. Ai katsos, se on laskettuna päivänä, eli enpäs taidakaan olla. Keväälle on jo varattu lentoliput ja nyt on niin paska olo, että reissu taitaa mennä hotellihuoneessa istumiseksi. Istua kun voisi kotonakin.
Ymmärrän siis hyvin sua, koitetaan vaan selvitä. Kyllähän tässä päässä vippaa, kun kaikki kuviot menevät kertaheitolla uusiksi ja koittaa vain sopeutua minkä ehtii. Ei meillä kaikilla ole auvoinen raskaus, aika harvalla varmaan onkaan.
Olen koittanut piristää itseäni ostamalla uusia meikkejä, lukemalla läjittäin naistenlehtiä (ostettuja ja kirjastolehtiä), jutellut kavereille netissä jne. Lapsi on enemmän kuin toivottu, mutta en tosiaan nauti raskausajasta juuri yhtään ja olin siihen vähän varautunutkin. Siksi annan tämän ihan mielelläni valua ohi ja koitan nauttia siitä, että miehelle tämä aika on tärkeä. Hänestä on hienoa, että minussa kasvaa lapsi, jonka liikkeet näkee ultrassa ja tuntee kädellä vatsan päältä. Hän on ylpeä minusta ja ehdottoman iloinen raskaudesta.
Kyllä se tästä, päivä kerrallaan kalenteria ruksien... Kohta on sentään kevät, joten maisemat kuitenkin vaihtuvat. :D
vie kyllä ilon elämästä, mutta muista että se on vain väliaikaista!
Lapsi on toivottu. Se on raskausaika mikä mättää.
Kaikkia vituttaa välillä. Jos ei ole eka lapsesi tiedät myös ettei raskaus jatku ikuisesti.
Syö hei vähän suklaata ja kyllä se siitä.
Vähän suhteellisuudentajua kehiin!
Jos et ole ihan teini niin varmasti tajusit että dokaaminen loppuu odotukseen ja joudut luopumaan entisestä elämästäsi. Koita nyt vaan asennoitua siihen, että mennyt EI KOSKAAN palaa, olet aina 100% sidottu äitiyteen, ekat vuodet varsinkin erittäin paljon!!! Eikä tule muuten helpottumaan lapssen synnyttyä...
t. kolmen lapsen äiti
Vähän suhteellisuudentajua kehiin!
toi ei ole sun juttu. Osaan lukea, sinä et osaa suunnitella elämääsi.
B) Äitiys on tuttua, siinä EI OLE MITÄÄN VIKQAA. Lapsi ei ole ensimmäinen.
Jos et ole ihan teini niin varmasti tajusit että dokaaminen loppuu odotukseen ja joudut luopumaan entisestä elämästäsi. Koita nyt vaan asennoitua siihen, että mennyt EI KOSKAAN palaa, olet aina 100% sidottu äitiyteen, ekat vuodet varsinkin erittäin paljon!!! Eikä tule muuten helpottumaan lapssen synnyttyä... t. kolmen lapsen äiti
trust me.
ja onnea!