Ystäväni eli onnellisen lapsuuden 6-lapsisessa perheessä.

Minä muistan lapsuudestani sekaisen kodin, mutta loputtomasti yhteistä aikaa äitini kanssa.

Ja silti muistan äidistäni vain selän ja takapuolen. Etupuolen silloin kun hän pussaili veljeäni.



Isän muistan muutaman kerran viettäneen aikaa kanssani ja siitä äiti oli kiukkuinen. Väärin vietetty. Onnistui vierottamaan.



Ala-asteikäisenä suurin haaveeni oli että vanhempani kuolisivat. Meillä oli siis arvostettu hyvä perhe, hyvä kasvatus, hyvät arvot, kaikki hyvin...

ja muistan miten äiti luki meille ääneen, miten yhdessä leivottiin, miten käytiin lomareissuilla ja kyläiltiin yms. yms.. Muistan miten sitten vähän isompana aina koulusta tullessa ensimmäisenä piti päästä äidille kertomaan koulukuulumisia. Isä jäi vähän etäisemmäksi mutta muistan kyllä miten hänkin muun muassa kertoi meille iltasatuja, lauloi ja korjasi lelujamme.

Äidillä oli aina kiire. Syliin ei päässyt pyytämälläkään. Päivät oltiin päivähoidossa, illalla/lomilla meitä hoiti isovanhemmat. Koti kiilsi, ja jatkuva räyhääminen oli siitä miten me sotkemme, ja miten meistä on riesaa: viemme aikaa ja rahaa.

Äidillä ja isällä oli aikaa. Parhaiten muistan kuitenkin meidän sisarusten keskiset leikit, jotka saattoivat kestää monta päivääkin, kun kaverit eivät lähteneet kotiin vaan asuivat meillä... :)

lapsuuden suuperheen keskellä ja kaikinpuolin ihan hyvät muistot jäi ainakin arjesta.

Kesäisin oltiin paljon mökillä. ei koskaan käyty ulkomailla ( en osannut edes kaivata)



Kun tuli koulusta niin oli mukava tulla kun äiti oli vastassa kotona. yleensä oli jotakin hyvää välipalana. Muistan ne monet lämpimät pannukakut jotka odottivat koululaisia.

Meillä kyllä äiti teki paljon itse kaikennäköistä kotona mutta silti ihan hyvät muistot jäi.

nyt olen 30v ja viiden äiti.

Vanhin muutti omaan kotiin kun olin alle kouluikänen, joten meitä oli VAAN kolme jaloissa, toisiksi vanhinkin yläasteella..



Silti en muista äidistä mitään. Hoiti vaan kotia.

Ei paljoa tarvinnu harrastaa mitään, äidillä ei ollut ajokorttia ja isä aina töissä.

Sitten ne erosivat.

Valitettavasti muistan lapsuudestani päällimmäisenä äitini stressin ja äyskimisen suurten juhlapyhien alla, kun esim. joulun piti olla "oikea vanhan ajan joulu" ja äitini mielestä kaikki piti tehdä itse. Isällä ja meillä lapsilla oli vain harvoin lupa osallistua keittiötöihin ja kaikista kotityöhommista tehtiin "numero".



Itse olen nyt neljän lapsen perheen äiti ja yhdessä miehen kanssa vastataan perheen arjen pyörittämisestä. Sama se, kuinka ne pyykit on kaappiin viikattu, onko karjalanpiirakoiden rypytykset tasaiset ja onko salaatin kurkut oikeaoppisesti 1/4 sokeripalasta. Pääasia, että teemme yhdessä perheenä ja lapsetkin oppivat kykyjensä mukaan ottamaan vastuuta yhteisen kodin ylläpidosta ilman kummallisia ohjelmanumeroita.



Meillä saattaa olla huushollissa yleinen kaaos mutta meillä yhteinen aika käytetään mieluummin esim. lautapelien pelaamiseet, lukemiseen tai yhdessä leipomiseen.