G: Millainen ystävä on mielestäsi rasittava?

että " aidot ystävät ei ärsytä" . Kukaan ihminen ei ole täydellinen, jokaisessa on joku piirre mikä jotain toista ärsyttää. AIDOT YSTÄVÄT voivat myöntää toisilleen että toisessa joku ärsyttää, eikä teeskentele tollasta lässyn lässyn läätä. Rakastan jokaista ihanaa monivuotista ystävääni, mutta kyllä jokaisessa on joku ärsyttävä piirre, niinkuin minussakin.

Tosin en ole kovin helposti ärsyytyvää tyyppiä muutenkaan. Ollaan kaikki hyvin samanhenkisiä eikä mitään turhan pilkun viilaajia.

Menin lasten kanssa kylään kaverin luokse ja jouduin jatkuvasti juoksemaan 1,5vuotiaan perässä kun hän teki tuhoiskuja ympäri asuntoa (meni kaapeille ja laatikoille ym ym)... ei siinä voinut keskittyä aikuisten juttuihin ollenkaan!!

henkilö on, kun kuulostaa niiiiin tutulta. ;)

sillä he ovat ystäviä ja tosiaan jokaisessa on taatusti joku, edes yksi, ärsyttävä piirre. Sen sijaan tuttavien, kavereiden, ei-niin-läheisten ihmisten ärsyttävyyttä on joskus vaikea sietää. Erittäin ärsyttävä on eräs tuttavani, joka aina komentaa minun lapsiani, syyttä. Syystä saa meidän kersoja ojentaa kuka tahansa, mutta kun kyseinen rouva katsoo asiakseen (vielä erittäin kovalla ja kiukkuisella äänellä) karjua tosi rumasti lapsilleni ihan syyttä suotta, ei tee kauheasti mieli olla tekemisissä. Jättää esim. oman nuorimmaisensa keskelle olohuoneen lattiaa, ja jos joku lapsistani lähestyy vähänkään vauvaa, karjuu kurkku suorana: " ' Mari' ÄLÄ VIITSI, lopeta se, tule HETI pois sieltä, vauva pelästyy" vaikka lapsi olisi vain ohittamassa vauvan eikä todellakaan aikeissa mennä lääppimään. Hänelle ei tule pieneen mieleenkään, että ehkä sitä vauvaa ei kannata jättää lattialle keskelle isompien leikkejä, jos sitä ei kukaan saa mennä viittä metriä lähemmäksi ilman että saa hirveät huudot.

En välitä tästä ystävästä enää mutta se reppana ei sitä tajua.

Hämmästyttää useasti miten avoimesti täällä haukutaan kaikki miehestä anoppiin, naapuriin, sukulaisiin ja ystäviin. Onneksi tiedän, ettei minun ystäväni ole yhtä pahansuopia.

Sitten kun on tuppautunut kylään, ei lähde pois vaan istuu tunnista toiseen vaikka kuinka yrittää hienovaraisesti vihjata että nukkumaankin pitäisi päästä.

joka puhuu vain omista asioistaan, yleensä murheistaan, ja unohtaa minut kun itsellään menee elämässä hyvin.

Jos sattuu kysymään mitä minulle kuuluu niin lopulta ei kuuntele minua vaan vaihtaa puheenaiheen takaisin itseensä.

Ikäviä sellaiset.

tuli meille lauantai-iltana, kun olivat kuulemma kiertämässä rästiin jääneitä kyläpaikkoja=). Olin juuri saanut vauvan nukkumaan, ja olimme saunaan menossa, siinä ne istuivat kuin tatit ja puhuivat ja puhuivat... Yritin tehdä saunaanlähtöä koko ajan, eivät tajunneet. Parasta kaikessa oli, että olivat tavallaan puolituttuja, ja tuohon aikaan mieheni oli viikot poissa kotoa. Eli siis se viikon ainoa yhteinen ilta meni niiden jorinoita kuunnellessa.. Siitä jäi tapa lyödä ovi lukkoon viikonloppuiltaisin, ettei vieraita tai tuttujakaan pamahda kylään.

juttelematta.

En jaksa joka päivä kuunnella samoja jorinoita. Muutaki tekemistä ku puhua puhelimessa niitä, näitä.

mutta ei kuitenkaan ota koskaan yhteyttä. Siis haluaa nähdä mutta odottaa, että minä teen aloitteen.

En tykkää viileistä, tylsistä ihmisistä, jotka eivät reagoi mihinkään. Heidän pitää aina olla järkeviä ja pitää sama ilme naamalla.

Joka pyytää vähän väliä palvelusta:kyytiä, rahaa lainaksi, kuuntelevaa korvaa,vaatetta lainaksi jne...AINA jotain vailla!!

Mutta itselläni on tällainen tuttava johon olen tutustunut lähinnä lapsen kautta. Aina kun nähdään minun pitää mennä sinne. Koko ajan hän esittelee kotiaan ja kaikkia pikku tavaroitaan ja valokuviaan (ja niitä on paljon) Ei puhu muusta kuin omasta lapsestaan ja sitä pitää kokoajan ihailla. Kaikki siinä perheessä päällisin puolin täydellistä mutta outo olo aina jää. Se ihminen ei ole aito. Olemme tunteneet n. puoli vuotta ja hän aina kauheasti halaa ja sanoo kuinka ollaan ihan sydänystäviä. Todellisuudessa meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin samanikäiset lapset. Mulla on ainakin monta paljon läheisempää ystävää. Se ihminen ärsyttää.

Kieroilee, on itsekäs, ylikorostaa omaa " paremmuuttaan" , vähättelee toisia, ei näe vaivaa koskaan muiden eteen ilman palkkiota, haluaa vain hyötyä muista.



Käytännössä: soittaa usein, mutta puhuu vain itsestään. Ei edes kysy mitä kuuluu (tai kysyy, mutta ei kuuntele vastausta). Jos kerrot onnistuneesi jossain, alkaa heti kehua itseään ja miten teki jotain aivan mahtavaa ja parempaa kuin sinä. Kun pyydät häntä joskus auttamaan, hän muistaa mainita moneen kertaan, että auta sitten minua kun tämän sinulle teen kun tämä on niin suuri palvelus minulta.