Teinkö väärin, kun olin huolissani tuttavastani?
Eli mulle kävi näin: eräs tuttavani (harrastuksen kautta tunnetaan) erosi miesystävästään ja muutti yksin asumaan. Mielestäni hän oli surullisen oloinen pidemmän aikaa ja viikonloppuna kuulin, ettei hän ollut pystynyt menemään töihin.
Emme ole mitenkään ystäviä, tuttavia vaan. Laitoin hänelle kuitenkin sähköpostia, jossa ihan ystävällisesti kerroin, että olen hänestä huolissani.
Hän ei ole vastannut postiini, enkä edes sitä odottanut. Mutta nyt huomasin, että hän oli facebookissa estänyt seinänsä näkymisen minulle.
Kyseessä on siis nainen, eli mistään ihastumisesta ei ole kyse minun puoleltani. Olin vain ihan puhtaasti huolissani hänen tilanteestaan.
Olen nyt hieman hämilläni, että onko hän voinut loukkaantua yhteydenotostani ja pitäisikö minun jotenkin pahoitella sekaantumistani hänen elämäänsä? Toisaalta tuntuu oudolta, että katsoisi vaan vierestä, jos huomaa ettei toinen voi oikein hyvin...
Kommentit (29)
anteeksi jos loukkasin tai utelin liika.
asianosaiselta teitkö väärin ja pyytää anteeksi.
kyyläämistä, jos on vilpittömästi huolissaan? Mietin nyt vaan, että pitääkö tosiaan pyytää anteeksi vai antaa asian olla sen enempää enää siihen kommentoimatta...
-ap
Lisäksi selkeästi jäit kiinni siitä, että juoruilet hänen asioistaan selän takana.
kyyläämistä, jos on vilpittömästi huolissaan? Mietin nyt vaan, että pitääkö tosiaan pyytää anteeksi vai antaa asian olla sen enempää enää siihen kommentoimatta... -ap
se on yleensä merkki että asia kannattaa selvittää tai vain pyytää anteeksi.
Tuo "antaa asian olla"- on niin suomalaista toimintaa, että en voi..herranjestas! Jos olet hänestä OIKEASTI huolissaan niin pitäisihän tuo selvittää. Vai olitko MUKAMASTE huolissaan. Tähänkö se huoli loppui?
enää en jatkossa puutu kenenkään asioihin, enkä tarjoa apuani kenellekään. Ajattelen näköjään itse asioista eri tavalla, jos minulle olisi joku lähettänyt vastaavan viestin niin en olisi loukkaantunut. Mutta näköjään se oli sopimatonta.
-ap
enää en jatkossa puutu kenenkään asioihin, enkä tarjoa apuani kenellekään. Ajattelen näköjään itse asioista eri tavalla, jos minulle olisi joku lähettänyt vastaavan viestin niin en olisi loukkaantunut. Mutta näköjään se oli sopimatonta. -ap
että sen anteeksi pyynnön kautta olisit päässyt keskusteluun hänen kanssaan ja olisit sitten saanut ehkä selville onko tarvetta olla huolissaan.
ap tarttui vain haukkujiin, mutta muiden viesteistä viis, ne haukkumiset kiinnostaa eniten...
en ymmärtänyt että se voisi loukata. Päätin nyt sitten lähettää hänelle anteeksipyynnön ja kertoa ettei tarkoitukseni ollut missään tapauksessa loukata. Sitten jätän kai asian sikseen ja otan opikseni.
-ap
mitä pahaa Ap teki? Tekeekö välittäminen ihmisestä kyylän?!
ja kaikenlainen utelu on kyllä kyyläämistä.
Voihan sitä vaikka ehdottaa yhteistä leffareissua, eikä heti pyrkiä iholle kyökkiterapeutiksi paljastaen, että juoruilee muutenkin ahdingossa olevasta ihmisestä.
Sitäpaitsi minä ainakin luokittelen moiset "huolehtijat" aika helposti läheisriippuvaisiksi, jotka etsivät uutta uhria.
en ymmärtänyt että se voisi loukata. Päätin nyt sitten lähettää hänelle anteeksipyynnön ja kertoa ettei tarkoitukseni ollut missään tapauksessa loukata. Sitten jätän kai asian sikseen ja otan opikseni. -ap
koskaan kysy keneltäkään, jos jollain jotain on, et miten voi tai et ilmaisisin et olisin huolissani.
Yhdeltä tutulta kysyin ja nyt on sitten välit poikki...en kyl ymmärrä mitä tein väärin???
Ja siis esitin vain kysymyksen;Onko sulla kaikki ok?Josta ko. hlö sitten otti nokkiinsa....outoa musta...
eihän kukaan ole kai pyrkinyt terapeutiksi tms. Jos siis kertoo, että on ollut huolissaan. Ja selän takana juoruilu? Onko kaikki tällä palstalla kirjoittaminen siis juoruilua?
Tällä palstalla saa usein outoja ja asiattomia vastauksia, sen tämänkin aloituksen palaute osoittaa. Ikävää, ettei tuttavasi osannut arvostaa viestiäsi, mutta esim. masennus voi saada ihmisen tulkitsemaan aidon ystävällisyyden kielteisesti. Toivon, että ymmärrät tuttavaasikin. Hän voi vain olla liian heikoilla tunnustaakseen omaa tilaansa muille kuin läheisimmilleen.
Ja kyllä kai siinä terapeutiksi pyrkii, kun rupeaa oikein erikseen utelemaan toisen olotilaa.
Rasittavaa ja keskenkasvuista.
Hienoa, että välität. Sellaista saisi olla tuhatmäärin enemmän tässä kylmässä maassamme!!
Suora utelusähköposti on aika onnahtava tapa "tarjota apua", tuskin kovin moni sellaiseen vastaisi.
kävi vähän samanlainen tapaus. Sekkuni erosi ja jäi kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Oli tosi väsynyt ja valitellut siskolleen kun ei meinaa jaksaa lasten kanssa kaikkea yksin. Asutaan melko lähellä ja tarjouduin ottamaan lapsia hoitoon jos haluaa vähän hengähtää tai käydä vaikka rauhassa kaupassa. Olin kai liian tunkeileva(!), sillä serkkuni katkaisi tähän yhteydenpidon eikä vuoteen olla oltu missään tekemisissä. En minäkään enää puutu muiden asioihin, saatika tarjoa apuani kellekään. Menee vielä loputkin ystävät.
Minä ymmärrän että sulki sinut facebookistaan.
Minusta tuo olisi ahdistavaa ja tunkeilevaa.
Siis että lähetit sähköpostin.
Ensinnäkin;olet vain tuttava;ei tuttavien KUULU olla huolissaan. Toiseksi jos haluaisit juttusille,menisit suoraan juttelemaan.
Minusta tuollainen sähköpostitse yhteyden ottaminen on lähentelevää ja noloa. sori.
Itse tekisin samoin miten ystäväsi teki.
Ehkä hän ei tunne sinua sydänystäväksi, niin että haluaisi käydä sinulle tarkemmin asioita läpi.