Lue keskustelun säännöt.
Teinkö väärin, kun olin huolissani tuttavastani?
30.03.2010 |
Eli mulle kävi näin: eräs tuttavani (harrastuksen kautta tunnetaan) erosi miesystävästään ja muutti yksin asumaan. Mielestäni hän oli surullisen oloinen pidemmän aikaa ja viikonloppuna kuulin, ettei hän ollut pystynyt menemään töihin.
Emme ole mitenkään ystäviä, tuttavia vaan. Laitoin hänelle kuitenkin sähköpostia, jossa ihan ystävällisesti kerroin, että olen hänestä huolissani.
Hän ei ole vastannut postiini, enkä edes sitä odottanut. Mutta nyt huomasin, että hän oli facebookissa estänyt seinänsä näkymisen minulle.
Kyseessä on siis nainen, eli mistään ihastumisesta ei ole kyse minun puoleltani. Olin vain ihan puhtaasti huolissani hänen tilanteestaan.
Olen nyt hieman hämilläni, että onko hän voinut loukkaantua yhteydenotostani ja pitäisikö minun jotenkin pahoitella sekaantumistani hänen elämäänsä? Toisaalta tuntuu oudolta, että katsoisi vaan vierestä, jos huomaa ettei toinen voi oikein hyvin...
Kommentit (29)
Ihan ihme porukkaa ja ihme vastauksia täällä. Tuo on juuri sellaista lähimmäisestä välittämistä, mikä Suomesta puuttuu. Pitää vain huolehtia omista asioistaan eikä huomata vaikka toisella on paha olla.
Et ole tehnyt mitään väärää, mutta silti voisit laittaa hänelle sen anteeksipyyntöviestin, jossa sanot, ettei todellakaan ollut tarkoitus tunkeilla. Tarjositko viestissä seuraasi tai muuta konkreettista? Se olisi ollut ehkä hyvä lähestymistapa. Tuo tuttavasi saattaa kokea häpeällisenä sen, että hänestä ollaan huolissaan, eikä siksi tiedä miten reagoida. Ja tämä asian häpeällisyys johtuu juuri siitä, ettei meillä saisi näyttää heikkouksiaan tai tulee olo, että on jotenkin huonompi.
Älä ainakaan muuta tapojasi, juuri tuollaista toimintaa tarvittaisiin enemmäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku tuttava töksäyttävästi ottaa yhteyttä ja kyselee mikä on vialla, niin kyllä aika moni siitä häkeltyy ja pahoittaa mielensäkin.
Ensin täytyy hankkia toisen luottamus tutustumalla paremmin, ennen kuin kannattaa hienovaraisesti kysellä mielialoista ja tuntemuksista. Mielellään odottaa vielä, että se toinen tekisi aloitteen koskien oman elämänsä tapahtumia.
Varmaan useimpien ihmisten kauhuskenaario olisi saada omaa elämäänsä syväanalysoiva sähköposti joltain hyvänpäiväntutulta/työkaverilta/etäisemmältä facebook-tuttavalta. ;)
Minulla on pari kertaa elämässäni ollut vaikea elämäntilanne, surua ja muuta. Mä arvostin todella paljon, että joku välitti silloin. Vaikka ei itse jaksanut edes vastata, niin tieto jo siitä, että joku ajatteli mua, helpotti.
Kuuntelin hiljan radiosta ohjelmaa, jossa mielenterveysseuran puheeenjohtaja antoi ohjeeksi lähimmäisille, että aina voi kysyä mitä kuuluu jos tuntuu, että on huolissaan jostakusta. Ei siihen välttämättä vastausta tule, mutta saattaa avata jonkun lukon ja asianomainen uskaltaa puhua sitten vaikka jollekin toiselle.
Jos olisin ap, niin kirjoittaisin vaikka kirjeen, jossa kerrot, että et tarkoittanut loukata tuttavaasi. Ja voit vaikka kirjoittaa, että et odota vastausta, mutta jos tuttavasi haluaa jutella, niin olet siihen valmis.
kirjoittaisi viestin, että "olen kuullut, että et jaksanut mennä töihin. Mikä sua vaivaa, oon huolissani. Meneekö sulla huonosti". Kokisin sen uteluna ja juoruilun haluna.
En taatusti alkaisi yksityisasioitani lavertelemaan välittömästi. Todennäköisesti ap olisi heti kertonut sen tuhannelle kaverilleen.
Tuollaiset utelijat itsekin sulkisin pois. Jos kerron jollekin olevani ahdistunut, en toivo kuulevani sitä sitten joltain puolitutulta, joka vielä utelee lisää.
Itse kyllä kokisin tuollaisen yhteydenoton puhtaasti nöyryyttävänä. Ikäänkuin olisin yhtäkkiä joku yleisen surkuttelun kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän noin saa tehdä!
Tuttava on tuttava,ei mikään sydänystävä.
ANNA sen rauhassa olla huonona erosta. Eikö hänellä siihen ole oikeus? Tuollainen UTELIAISUUS on hämmentävää ja vähintään törkeää. Jos on itse vähän suruissaan, ei aina edes halua ystäville siitä jutella. Saati sitten hyvän päivän tutuille. HERÄTYS AP! Tökerösti toimit.
Toi on just sitä uteliaisuutta. Mitä se sulle kuuluu ?????
Välittäminen on AIVAN ERI ASIA.
Miten te muut voitte sanoa,että samanlaista välittämistä pitäisi jatkaa? Tuo on tunkeutumista toisen henkilökohtaiselle reviirille.
Älkää nyt ainakaan muita rohkaisko lähettelemään sähköposteja juuri eronneille.hyi yäk
Ihan ihme porukkaa ja ihme vastauksia täällä. Tuo on juuri sellaista lähimmäisestä välittämistä, mikä Suomesta puuttuu. Pitää vain huolehtia omista asioistaan eikä huomata vaikka toisella on paha olla.
Et ole tehnyt mitään väärää, mutta silti voisit laittaa hänelle sen anteeksipyyntöviestin, jossa sanot, ettei todellakaan ollut tarkoitus tunkeilla. Tarjositko viestissä seuraasi tai muuta konkreettista? Se olisi ollut ehkä hyvä lähestymistapa. Tuo tuttavasi saattaa kokea häpeällisenä sen, että hänestä ollaan huolissaan, eikä siksi tiedä miten reagoida. Ja tämä asian häpeällisyys johtuu juuri siitä, ettei meillä saisi näyttää heikkouksiaan tai tulee olo, että on jotenkin huonompi.
Älä ainakaan muuta tapojasi, juuri tuollaista toimintaa tarvittaisiin enemmäkin.
Samaa mieltä! Älä ota ap noista idioottien "kyylä"- kommenteista itseesi. Kaikilla keskustelupalstoilla näköjään on lapsellista, itsekästä ja muutenkin kyseenalaista porukkaa paljon kirjoittelemassa.
Voihan muuten olla, että tuo tuttava ei myöskään masennuksen takia jaksa jutella asiasta jos ei koe sinua tarpeeksi läheiseksi. Toivottavasti asia selviää. Tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haistellut vähän mielialaa haluaako henkilö avautua asiasta vai olla rauhassa.
Itse ehkä haluaisin olla rauhassa, vaikka kivaa jos joku vaivautuu kysymään mitä kuuluu.
Jotain kepeää kahvilla käymistä tai leffaan menemistä olisin voinut henkilölle ehdottaa.
Mutta surkuttelusähköpostiviesti. Eih..liian tungettelevaa.
ja paljastit sen hänelle.