Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lapsi on mielestäsi työläin?
30.03.2010 |
Minä uskoin aiemmin, että lapset ovat vauvoina työläimpiä ja homma helpottaa, kun lapsi kasvaa.
Esikoiseni olikin koliikkitapaus, joten tämä piti hänen kohdallaan paikkansa. Kakkonen taas oli helppo vauva, mutta esikoinen oli silloin jo melkein neljän vanha, joten vauva oli vaikeampi.
Nyt kotona on kohtuullisen vaativa vauva 3 kk ja se kakkonen on nyt 2,5 v. Yllättäen työläämpi lapsi onkin tuo joka paikkaan ehtivä älytön taaperoriiviö! Vauva menee siinä sivussa.
Kommentit (51)
Kokemuksesta olen huomannut, että 13-vuotias rankassa murrosiässä oleva on ollut kaikkein vaikein. Se, jos mikä on ottanut voimia...
Pikkulapsi vaiheet on olleet aina helpompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli taaperovaiheessa oleva. Niin raskas vaihe, että en tiedä jaksammeko toista lasta juuri tuon ikävaiheen vuoksi :(
taas toisella kaksosista 1-2v eli taaperovaihe. Vanhimmalla noin ikävuodet 3-5. Toisella kaksosista taas murrosikä oli todella vaikea.
Kokemuksesta olen huomannut, että 13-vuotias rankassa murrosiässä oleva on ollut kaikkein vaikein. Se, jos mikä on ottanut voimia...
Pikkulapsi vaiheet on olleet aina helpompia.
t: 2
raskainta on ollut pikkuvauvavaihe, koska eivät ole nukkuneet mitään monen tunnin unia. Muuten vauvavaihe ei ollut niin rankkaa. 1-vuotiaan perässä saa juosta koko ajan. 2-3 -vuotiaana on uhma. Meidän isompi on ollut oikea jäärä aina, nyt 6-vuotiaan "uhma". Eli aina on jotain :)
Nimim. Murrosikää odotellessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehdottomasti meillä on ollu 1,5-2v ikä kaikista hankalin! Kun on opittu kiipeämään ja joka paikkaan pitää ehtiä, kun kaikki kiinnostaa. Itse ei saa hetkenkään rauhaa.
Meillä on esikoinen nyt murrosiässä ja ikinä ei ole ollut tälläistä vääntöä. Pitäis antaa tilaa ja samalla olla kaikesta tietoinen ja kun ne perkeleet on niin ovelia. Kaikki "laiton" kiinnostaa. Opitut asiat unohtuu ja taas saa aloittaa lapsen kouluttamisen alusta, "siivoa jäljet keittiöstä kun olet syönyt, nukkumaan ajoissa, läksyt pitää tehdä, vanhempia totellaan, jne" Todella rasittavaa henkisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on työläin vaihe. Poika on 11kk ja kävelee tuettuna ja tukia vasten, availee kaappeja ja laatikoita ja tyhjentää lattialle kaiken, kupsahtelee kun nousee joka paikkaan pystyyn. On siis oppinut tosi paljon ja osaa hirveästi, mutta koko aika pitää olla vahtimassa ja hoitamassa kun kuitenkin on vielä vauva.
Epäilen että murrosikä tulee olemaan pahin.
Näiden pienten kohdalla kyllä 2,5-3,5 on ollut pahin. Pienemmän uhmakin oli vielä jollain lailla "hassua", mutta tuon ikäinen on jo niin vahvakin, että ne kohtaukset olivat aivan kammottavia. Onneksi jakso ei sentään ollut kuin vuoden (koputetaan puuta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kiipeää, ehtii jokapaikkaan ja keksii vaikka mitä, mutta järjen kellot ei vielä paljon kilise ja kommunikaatiokin ontuu..
Nyt 2,5v uhma on hurja ja vauhti yhä kova, kuten myös pää.. mutta sentään sen kanssa voi jo keskustella. :)
Silloin reilu 1v kun se oli vaan huutoa ja kiukkua ilman että kukaan ymmärsi syytä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on esikoinen nyt murrosiässä ja ikinä ei ole ollut tälläistä vääntöä. Pitäis antaa tilaa ja samalla olla kaikesta tietoinen ja kun ne perkeleet on niin ovelia. Kaikki "laiton" kiinnostaa. Opitut asiat unohtuu ja taas saa aloittaa lapsen kouluttamisen alusta, "siivoa jäljet keittiöstä kun olet syönyt, nukkumaan ajoissa, läksyt pitää tehdä, vanhempia totellaan, jne" Todella rasittavaa henkisesti!
Taapero 1,5 vee on sikahelppo verrattuna murkkuiän ongelmiin. Huihai, ikä tuo aivan toisenlaiset ongelmat!
Kokoajan täytyy kulkea perässä kun lapsi on päättänyt valloittaa maailman.
Ainakaan meillä ei ekaan 3-vuoteen ollu lapsella sen vertaan järkeä päässä et ois pysyny vanhempien lähellä.
3-4-vuotiaana alkoi helpottaa. Alkoi tulla järkeä päähän et ei ihan kaikkialle sännänny täyttä vauhtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat ovat olleet helppoja vauvoja ja edelleen aika rauhallisia. Pienempi vähän haasteellisempi, mutta ei ole ollut kovin työlästä.
Enemmän pelottaa se, miten osaan kasvattaa lapsistani kunnon kansalaisia pikkulapsiajan jälkeen. Miten opetan heillä kunnolliset elämän arvot, niin että heistä tulee suvaitsevaisia ja elämässään hyvin pärjääviä aikuisia.
Työläydestä en siis oikein osaa sanoa, mutta minusta kasvatustyö tulee koko ajan vaikeammaksi.
Luulin, että koliikkivauva olisi ollut vaikein, mutta kun tuosta koliikkivauvasta tulikin uhmaikäinen hieman alle 2 vuotiaana ja se jatkuu ja jatkuu nyt 3 vuotiaana (eikä loppua näy) niin en osaa vastata. Kauhulla odotan loppuuko tämä koskaan vai muuttuuko vain huomaamatta murrosiäksi :-D
Meillä tähän mennessä helpointa on ollut tuo 1-1,5 v eli ennen uhmaa. Neuvolassakin ihmeteltiin tuota "esiuhmaa" (tai olisiko vahva omatahto parempi ilmaus) eli kun alkoi niin aikaisin.
Murrosikä, uhmaikä ja esimurrosikä tuossa järjestyksessä.
Kun motoriikka toimii, mutta harkintakyky puuttuu. Täytyy vahtia koko ajan, ettei satu mitään.
Siitä kun alkaa liikkua siihen kun menee kouluun. Alussa myös jos ei nuku.
kunnes itse pukee ja kulkee vessaan.