Lue keskustelun säännöt.
Ylisuojeletko lastasi motorisen kehityksen kustannuksella?
21.03.2010 |
Aamulehdessä oli tänään juttua lasten lsiääntyneestä ylipainosta ja artikkelin yhteydessä puhuttiin mm lasten liiallisesta suojelemisesta, "jopa niin, että liikunnan perustaidot jäävät puolitiehen. Liikuntaaqn pätee sama kuin matematiikkaan: jos jää jo perustaidoissa jälkeen, on vaikea oppia uutta. Pikkulapsen tulisi saada liikua spontaanisti, riehua, möyriä, kaatuilla. Kun nämä on kielletty, lapsen motoriset taidot eivät kehity ja hänestä kasvaa liikuntasyrjäytynyt."
Ja:
"Lapsen pitäisi päästä liukastelemaan möykkyiselle jäälle ja rtömimään puunjuurille ja lumikasoihin. Metsä on mahtava kohde!"
Onko sinun lapsesi vaarassa liikuntasyrjäytyä?
Kommentit (28)
Jotkut ovat jopa huomautelleet että "Hui kamala, miten te nyt noin annatte lapsen kiipeillä sohvilla" Lähinnä huvittavaa. Meillä on todella vilkas 1vuotias joka on lukemattomia kertoja tippunut ties mistä.
Meillä ei ikinä, koskaan kukaan saa kiipeillä sohvalla, nojatuoleissa tai pöydillä. Eikä hyppiä sängyssä. Eikä juosta sisällä ( ulkona saa juosta pihassa vapaasti, muttei ei tietenkään tielle)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sen verran on järkeä päässä ja rakkautta lapsia kohtaan, että tapana on vahtia etteivät hankkiudu hengenvaarallisiin tilanteisiin. Onhan näitäkin, jotka suorastaan odottavat, että lapsi putoaa usean metrin korkeudelta tai pääsee muuten hengestään tehdessään mitä päähän pälkähtää vailla valvontaa, mutta onneksi aika harvakseltaan.
Eivät nuo tosin ole mitenkään liikunnallisesti orientoituineita, mutta viimeksi tänään katsoin yhtä mäenlaskua, että kohta sattuu. Ja sattui. Itse se on opittava.
mutta sen verran on järkeä päässä ja rakkautta lapsia kohtaan, että tapana on vahtia etteivät hankkiudu hengenvaarallisiin tilanteisiin. Onhan näitäkin, jotka suorastaan odottavat, että lapsi putoaa usean metrin korkeudelta tai pääsee muuten hengestään tehdessään mitä päähän pälkähtää vailla valvontaa, mutta onneksi aika harvakseltaan.
leuhkia tällaisen jutun yhteydessä. Lapset kyllä oppivat varmaan ketteriksi, mutta jos se kalliolta järveen putoava lapsi ei enää pääsekään vedestä takaisin, ei ole pahemmin iloa motorisista taidoista.
Eivät nuo tosin ole mitenkään liikunnallisesti orientoituineita, mutta viimeksi tänään katsoin yhtä mäenlaskua, että kohta sattuu. Ja sattui. Itse se on opittava.
ja tietävät myös mitä sattuminen tarkoittaa. Aika helppoa on selvittää mitä saa ja mitä ei saa tehdä, ja mitä voi sattua, jos tekee jotain hullua.
Ihmeellistä julmuutta antaa lasten kokea jokainen tälli ja ruhje kantapään kautta, kun "itse se on opittava". Joopa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsia ei kielletä usein asioista mistä toisia lapsia kielletään.
-Puuhun saa kiivetä (myös suht korkeaan)
-Leikkipuistojen telineiden päälle (myös niiden kattorakennelmien) saa kiivetä (kestää meidän lasten painot)
-Sohvalla saa pomppia alle kouluikäiset ja lapset saavat tehdä voltteja sohvalla
-Piha on meillä leikkimistä varten ja löytyy alueet eri peleille, maaleille ja välineet
-Oja on maailman paras leikkipaikka josta meiltä ei ikinä ole kielletty lapsia leikkimästä
-Veteen hyppimistä innostettu (myös pääedellä) tutuissa uimapaikoissa
-Luistelut, polkupyöräilyt ja lumilautailut/laskettelut yms. innostettu ja yritetty vaikka heti ei aina onnistuisikaan
-jne.
Ja kun joskus sattuu niin sitten puhalletaan ja paikataan. Opetellaan entistä enemmän sitä taitoa että ei enää sattuisi. Tarvittaessa käytetään enemmän suojavälineitä, kuten lumilautailussa rannetuet ja sählyssä säärisuojat.
Meidän lapset ovat kaikkea muuta kuin vaarassa liikuntasyrjäytyä. Ovat kaikki liikunnallisesti lahjakkaita lapsia.
Pidän lasten liikkumista ja sen tuomia terveyshyötyjä tärkeänä ja siksi meillä saa sisälläkin juosta, kiipeillä ja hyppiä.
Lapset ovat liikuntapainotteisessa pk:ssa, jossa saavat tutustua monenlaisiin liikkumismuotoihin (kaikka mahdollista tanssista judoon, joukkuelajeja ja suunnistamista unohtamatta).
Lisäksi liikutaan lasten kanssa vapaa-aikana vaikka varsinaisia urheiluharrastuksia lapsilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yritän pyristellä tästä eroon.
Pidän mölyt mahassani, kun tenavat kiipeää kiipeilytelineillä tai harjoittelee pyörällä ajoa tai kipittävät portaissa... Välillä tekee niin pahaa, että pakko panna silmät kiinni, kun ei kärsi kattoa :D
Koskaan ei mitään isompaa ole sattunut, mutta silti mä olen ihan hermoheikko kanaemo noiden kanssa. :roll:
Olet tietysti oikeassa.
Eivät nuo tosin ole mitenkään liikunnallisesti orientoituineita, mutta viimeksi tänään katsoin yhtä mäenlaskua, että kohta sattuu. Ja sattui. Itse se on opittava.
Ihmeellistä julmuutta antaa lasten kokea jokainen tälli ja ruhje kantapään kautta, kun "itse se on opittava". Joopa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puihin en ole antanut lasteni koskaan kiipeillä. Tosin meidän lähellä ei edes ole puita, joihin edes pääsisi kiipeämään.
En ole kasvattamassa lapsistani mitään marakatteja vaan kahdella jalalla käveleviä ihmisiä. Normaalit, juoksuleikit ja vastaavat kyllä riittänevät tarpeelliseen motoriseen kehittymiseen ja onhan puistoissa aina joku kiipeilyteline josta voi tarpeen vaatiessa roikkua.
Niin, julmuuttahan se on, jos antaa lapsen laskea itse pulkalla.
Olet tietysti oikeassa.Eivät nuo tosin ole mitenkään liikunnallisesti orientoituineita, mutta viimeksi tänään katsoin yhtä mäenlaskua, että kohta sattuu. Ja sattui. Itse se on opittava.
Ihmeellistä julmuutta antaa lasten kokea jokainen tälli ja ruhje kantapään kautta, kun "itse se on opittava". Joopa...
vaan toimii kirjoittajan mukaan "itse se on opittava" -mentaliteetilla. Ilmeisesti tämä on jotain vapaata kasvatusta myöskin, eli ei voi kieltää ilmiselvissä vaaratilanteissa, tai kertoa, että jos lasket tuonne, törmäät puuhun ja käy pahasti, esimerkiksi.
Mitä kaikkea lapsen pitää oppia itse ilman, että vanhempi kertoo mitä seurauksia touhulla on?
Enkä tarkoita mitään normaalia pientä tupsahtelua mäenlaskussa, vaan näitä vanhempia, jotka antavat lastensa joutua vaaratilanteisiin tai jättävät lasten touhut valvomatta ja puuttumatta kokonaan. Kieriä portaita alas, pudota puusta ja heittää kaveria kivellä päähän. Vahinkoja sattuu tietysti, mutta "itse se on opittava" on minusta julma lähtökohta, kun vanhemmat voisivat estää monta ikävää tapausta. Eivät lapsen kipu ja itku ole välttämättömiä asioiden oppimiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni se näkyy mm. siinä, kun 1-vuotias nousee tukea vasten seisomaan ja äiti on samantien ottamassa kiinni, että lapsi ei vain kaadu. Tällaisessa tilanteessahan lapsi oppii siihen, että haavereita ei tapahdu kun aina joku ottaa kiinni? Mielestäni pyllylleen kupsahtaminen ei ole vielä kovin vakava vaaratilanne. Tai sitten pieniä lapsia kielletään jatkuvasti kiipeilemästä ja pian ihmetellään, kun lapsi ei pääse itse tuolille tai sieltä pois. Ja ikätoveri tekee saman näppärästi ja putoamatta (nyt siis kyse alle 2-vuotiaista). Tietenkin motorisessa lahjakkuudessa on eroja, mutta ei kaikkea kokeilunhalua tarvitse tukahduttaa. Kaikesta huolimatta aikuinen voi olla vieressä ja ottaa kiinni jos lapsi uhkaa pudota, mutta että äiti ei joka kerta pelasta lasta pieneltä pyllähdykseltä.
kävellä takaperin tai edes juosta kunnolla. t: futismama, joka on ohjannut pikkujunnujen ryhmiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös päiväkodissa tuetaan liikunnallista kehitystä ja käydään metsäretkillä, rakennetaan majoja, pelataan pihalla jne. Ulkoliikunta on parasta liikuntaa pienelle!
Mulla sattuu olemaan kaksi luonnostaan todella aktiivista, liikunnallista lasta. Ovat saanneet sisällä juosta, temuta ja pelata. Ihmeitä pitää tapahtua, että he lopettaisivat liikkumisen.
Luin saman jutun lehdestä.
Luin saman jutun ja on siis ainakin yksi asia, jossa olen kasvattajana onnistunut. Lapseni leikkivät kaiket päivät koulun ja päiväkodin jälkeen omassa pihassa. Kiipeilevät, rakentavat, kaivavat, laskevat, juoksevat, eivätkä ole ylipainoisia, ainakaan vielä.
En anna kiipeillä puissa, varoitan kaikesta, josta voi pudota ja satuttaa jne.
Pyöräilyn harjoittelu on ollut yhtä tuskaa kun minua hirvittää kaatuilu niin paljon
Kun lapsi kaatuu se ei ole sama asia kuin aikuisen kaatuminen, lapsi kun tippuu paljon matalammalta...
En anna kiipeillä puissa, varoitan kaikesta, josta voi pudota ja satuttaa jne. Pyöräilyn harjoittelu on ollut yhtä tuskaa kun minua hirvittää kaatuilu niin paljon
Mä haluan kyllä suojella lapsiani, mutta en kieltää liikkumasta.
En anna kiivetä korkealle(2v kiipesi talomme katolle), en anna laskea pulkalla hyppyreistä(naapurin pojalla meni jalka poikki), en anna painia trampoliinilla ym. muita juttuja.
Tavallaan nuo on sellaisia asioita, että voi mennä ihan hyvin, mutta toisaalta sattua tosi pahastikin. Että missä on se raja.
Lapseni on oppineet ajamaan pyörillä ilman apupyöriä 3-vuotiaina, kaatua on saanut ihan vapaasti, mutta sydän kurkussa olen, etteivät vain jäisi autojen alle.
Tuollaisella suunnitellulla ja kalliilla ympäristöllä tee mitään muuta kuin joku metroseksuaali saa palkkaa kalliista ja hyvin suunnitellusta ympäristöstä.
Jos se ei toimi se ei ole minkään arvoinen.
Voit ehkä vain provoilla, mutta kaltaistesi ihmisten mielipiteet on sieltä heikoimmasta päästä. Elämätöntä elämää kun ei saa vanhana elää vaan se eletään silloin kuin eletään.