Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä sellaisia äitejä, joilla olisi ollut hankala murrosikä?
21.01.2010 |
Luin tuota toista ketjua, ja kahden tytön äitinä rupesi hirvittämään. Olitteko lapsena tulisieluisia? Meillä on ikänsä hyvin ärhäkkänä elänyt kymppivee, niin sitä vain miettii, mieten tuo murkkuikä menee... nuorempi tytöistä on taas tasianen ja rauhallinen. Mutta ei kai tämäkään mitään kerrotulevaisuudesta?
Kommentit (3)
vaikea murkkuikä, sillä silloin päästin pihalle kaiken sen sonnan mitä olin joutunut sietämään :/
Tilanne olisi ollut ihan toinen jos minua olisi edes joskus kuunneltu ja otettu huomioon myös minun tarpeeni.
Ei äitini tilanne helppo ollut. Hoiti lapsia ja alkoholistimiestä. Oli varmasti hirveän väsynyt kun yksin joutui huolehtimaan perheestä ja selvittelemään isäni humalapäissään tekemiä tempauksia. Ei siinä varmasti enää lapsille energiaa riittänyt :o
Oma vaikea murkkuikäni oli vain reagointia vaikeisiin lapsuusoloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikeampi. Minä haukuin ja tein vaikka mitä. Asioita mistä en hirveästi puhu. Sisko haukkui ja teki myös, mutta hän kävi ihan äitiin käsiksikin. Sählymailalla löi ja nyrkeillä.
Äitini joutui kestämään 3 tytön murrosiät ja hakkaavan miehen. Ei ole varmastikaan helppoa ollut. Nykyään aikuisiällä ihan hävettää oma käyttäytyminen.
Mä rupesin 14-vuotiaana juomaan viikonloppuisin. Pyörin espalla, hietsussa, ja steissillä. Pilveä kokeilin mutta onneksi en tykännyt ja sen verran oli järkeä päässä että ei noi huumeet muutenkaan kiinnostaneet. Kerran varastin auton, jäin kiinni siitä. Tuli sitä tehtyä vaikka mitä. Öitä oli poissa kotoa ja äidille oli ihan kamala. Raivosin kotona ja muistan haukkuneeni äitiäni jopa huoraksi :(
Tämä 80-luvulla, silloin ei noita lastensuojeluilmoituksia tehneet edes poliisit, mä jäin vaikka kuinka monta kertaa kiinni poliiseille siitä että mulla oli kaljaa vaikka olin alaikäinen. Nykyään mut olis jo huostaanotettu ajat sitten käytökseni takia. Lintsasin myös koulusta jonkun verran, poissaololappuihin väärensin äidin nimen.
Nykytilanne. Olen 36-vuotias 2 lapsen äiti, vietän ihan normaalia perhe-elämää, käyn töissä. Ongelmia ei ole päihteiden kanssa eikä muutenkaan. Murrosikä oli rankka.
Mä olen näin jälkikäteen ajatellut monesti miten ilkeä olin äidille, mitä kaikkea se joutuikaan sietämään ja huolehtimaan. Hirvittää kun oma lapsi on nyt 12-vuotia tyttö, minkälainen murrosikä sillä tulee olemaan, viisammat kun väittää että tytöillä murkkuikä on kuulemma pahempi kuin pojilla. Poika on vasta 7-vuotias.