Oletko pudottanut painoa normaalipainoisesta hoikaksi?

mutta viimeiset 20 vuotta olen sitä yrittänyt. Nyt luopunut toivosta.



Siis tilapäisesti se on aina onnistunut kaloreita laskemalla. Mutta sen pitäminen olisi vaatinut jatkuvaa nälässä oloa.

olen nyt normaalipainoinen 171cm pitkä ja 62kiloa. Mutta olen siis raskaana rv30, eli aivan kuin ennenkin olisi tarkoitus tästä laihtua taas hoikaksi 50kiloiseksi.



No en ehkä ole siis oieka ihminen vastaamaan, koska paino tippuu itseksensä. Mutta jos minulla olisi jostain syystä syytä laihduttaa, niin tarkkailisin annoskokoja. En niinkään kieltäisi itseltäni mitään, mutta vähent'sin herkkujen määrää ja pienentäsin myös ruoka-annoksia. Pitäisin huolta, että puolet lautasellani olisi "vihreää" eli salaattia. Söisin luultavasti vain yhden lämpöisen aterian päivässä.



Liikkuisin enemmän, mutta enkuitenkaan liikaa, pari lepopäivää viikossa pitää olla. Yrittäisin liikkua eritasoisia treenejä, kevyitä kävelylenkkejä ja rankkoja juoksulenkkejä. Tietenkään lihaskuntoa unohtamatta.

mä olen nyt 166/65, eli normaalipainoinen vielä. Olen yrittänyt vuoden tiputtaa painoa, mutta ei vaan onnistu. Kun olen pari päivää nutriletilla tippuu paino pari kiloa helposti mutta sitten heti jos syön normaalia ruokaa niin kilot tulee takaisin :/. En tiedä mitä ihmettä tässä tehdä, haluaisin päästä tuonne 57 kiloon.

Kun se paino laskee vain, jos kuluttaa enemmän kuin syö. Jos haluat hoikaksi, sinun täytyy vähentää kalorimäärääsi nykyisestä. Liikunnan mukaan ottaminen auttaa asiaa. Mutta miksi haluat laihtua "hoikaksi", riittäisikö pieni ruokavalion tarkistus ja kiinteytyminen liikunnan avulla?



Itse olen pahimillaan painanut noin 47 kiloa (162 cm). Siinä ei ollut tolkun hiventä, sain ehkä 700-800 kilokaloria päivässä, palelin ja ajattelin neuroottisesti ruokaa _koko ajan_. Ja se onnistui siis syömishäiriön kehittämisellä ja siihen kuului runsas liikunta, kaiken rasvan ja sokerin välttely, oksentelu ja pakkomielteet. Nyt painan yleensä noin 53 kiloa, joskus talvisin enemmän. Toki ne 34-36-kokoiset vaatteet jäävät kaappiin, mutta ei haittaa.

Mutta vaikka olen onnistunut järkevällä ruokavaliolla ja liikunnalla (en kitukuureilla siis!) en onnistu pitämään tätä hoikkuutta yllä vuotta kauempaa.



Nykyään yritän tietoisesti hyväksyä itseni vähän pullukkana (eli normaalipainon ylärajalla), mitään järkeähän en jojottelusta ole. Minua ei ole luotu hoikaksi näköjään, joten olkoon näin.

että lapsen syntymän jälkeen painoin 71kg (163cm) Nopeasti laihduin siihen 60kiloiseksi, mutta sitten paino alkoi junnaamaan vaikka samanlailla söin ja liikuin. Kyllä se siitä sitten taas alkoi putoamaan noin parin-neljän viikon jälkeen. Nyt painan sen 54kg ja olen aika tyytyväinen, paino saa pudota jos on pudotakseen niin muutaman kilon mutta nykyinenkin paino on ihan hyvä.

Ehkä jonkun järkevän vinkin voisin vielä kuitenkin antaa. Eli talven painonnousun jälkeen saan kesäksi painon taas laskemaan



- Jättämällä pullat ja karkit pois. Yksi herkkupäivä voi olla ja jonkun ajan päästä silloinkaan ei tee enää mieli ahmia sokeria, kun riippuvuus on hellittänyt

- Vanhalla kunnon salaattikikalla: ennen varsinaisen ruoan syömistä syön ison lautasellisen salaattia. Kasvikset ovat paitsi hyväksi elimistölle, niissä ei ole juurikaan energiaa. Silti se lautasellinen täyttää sen verran, että varsinaisen aterian koko pienenee. Ylipäätään kasvisten lisääminen reippaasti laskee painoa aika pian.

- Aloittamalla raskaan liikunnan (tai lisäämällä sitä) 3-4 kertaa viikossa. Minulle se tarkoittaa yleensä juoksua, 5-7 kilometrin lenkkejä.



Luulen, että talvinen muutaman kilon painonnousu selittyy osin hormoneilla, osin tuoreiden kasvisten heikolla tarjonnalla, osin pimeydellä jne.

60kg -> 52kg (165cm)



Periaatteessa kaikki oli kunnossa. Olen aina harrastanut paljon ruheilua ja liikuntaa sekä syönyt aika terveellisesti. Elämänmuutosten myötä pitkäaikanen urheiluharrastus ja muukin liikunta jäi ja ruokatavat repsahti, paino nousi tuonne kuuteenkymppiin. Ne kilot niinkään ei haitanneet vaan epämukava olo.



Jätin alkuun pois kaiken roskaruuan ja herkuttelut siirsin ainoastaan lauantaille. Tavallista kotiruokaa söin edelleen, kuten olin siihenkin asti syönyt. Lisäsin kuitenkin kasviksia. Lenkille pakotin itseni.



Pikku hiljaa tavat palasi entisiin. Liikunnasta tuli taas nautinto, eikä herkkujakaan tehnyt mieli joka ilta. Aikaa painon pudotukseen meni vuoden verran, koska muutokset ei kuitenkaan hirvittävän isoja olleet. Mutta nyt paino ja tavat on pysyneet viimeiset kymmenisen vuotta samoina.

Neljän kilon pudotus takana, ainakin toiset neljä voisin vielä pudottaa. Mutta myönnän kyllä, että ei tää hauskaa ole, koska vedän melko tiukalla kalorivajeella. Liikunta on mukana kuviossa ja pääsiäisenä aion pitää parin päivän breikin kalorinlaskennasta ja syödä herkkuja hyvällä omallatunnolla. Seuraava punnitus vasta sitten 1,5 viikon päästä.

Mitä nyt olen katsellut, niin painon pitämiseksi saisin kuitenkin syödä n. tuplasti sen mitä nyt, eli ei se mahdottomalta vaikuta. Pidän säännölliset punnitukset mukana vielä pudotuksen jälkeenkin, että tiedän koko ajan missä mennään, eikä painoa kerry.



Kyllä mä muuten 162-senttisenä ja 58-kiloisena mahduin ihan hyvin 36-koon vaatteisiin.

jos sinulla on mennyt noin, ei tarkoita että kaikilla sujuisi samoin.

Minä olen 170cm ja 53kg eikä se vaadi oksentelua, välttelyä, pakkomielteitä tms. Syön terveellisesti ja liikun paljon. Kaloreita en laske, mutta varmasti tulee tuplaten tuohon ilmoittamaasi nähden. Pari kertaa viikossa syön kunnolla herkkujakin, kesällä esim. vähintään kerran viikossa jäätelön, usein myös suklaata tai itse leivottuja herkkuja. En kuitenkaan mässsää mielettömästi tai syö niitä joka päivä, kuitenkaan ei tarvitse toisaalta kituuttaa vaan saan syödä kunnolla ja hyvää ruokaa.

Kun se paino laskee vain, jos kuluttaa enemmän kuin syö. Jos haluat hoikaksi, sinun täytyy vähentää kalorimäärääsi nykyisestä. Liikunnan mukaan ottaminen auttaa asiaa. Mutta miksi haluat laihtua "hoikaksi", riittäisikö pieni ruokavalion tarkistus ja kiinteytyminen liikunnan avulla?

Itse olen pahimillaan painanut noin 47 kiloa (162 cm). Siinä ei ollut tolkun hiventä, sain ehkä 700-800 kilokaloria päivässä, palelin ja ajattelin neuroottisesti ruokaa _koko ajan_. Ja se onnistui siis syömishäiriön kehittämisellä ja siihen kuului runsas liikunta, kaiken rasvan ja sokerin välttely, oksentelu ja pakkomielteet. Nyt painan yleensä noin 53 kiloa, joskus talvisin enemmän. Toki ne 34-36-kokoiset vaatteet jäävät kaappiin, mutta ei haittaa.

Kolmekymppiseksi asti selvisin ilman minkäänlaisia laihduttamisia ja kuvittelin olevani aina hoikka. pari raskautta ja kotona oloa ja iän lisääntyminen (ja varmaan laiskuuden) on tehneet sen että paino on noussut hieman yli 60 kilon (olen 165cm) vaikka toivoisin sen olevan noin 57kg. Olen nyt pari vuotta taistellut asian kanssa enkä juuri muuta saa aikaiseksi kuin heilun siinä parin kilon vaiheilla. Tosin tiedän hyvin että itsekurini on huono ja aina parin viikon keventämisen jälkeen, sorrun pitsaan ym.



Itse olen huomannut että varsinaista herkkupäivää ei oikein voi pitää. Ts. se herkku on sitten esim. pieni suklaapatukka. Jos esim. viikon vedän alhaisella kalorimäärällä ja viikonloppuna syön runsaammin ja herkkuja niin maanantaina paino on vähintäänkin sama kuin edellisenä maanantaina.



Yksi hyvä tapa on karppaaminen, ts. jättää ainakin suurimman osan hiilihydraateista syömättä jos niitä on tullut vedettyä paljon. se tepsii itselläni jonkin verran (tosin en pidä pidä mitään rankkaa linjaa) mutta yleensä sorrun jossain vaiheessa vetämään sen pasta-annoksen tai pitsan.

Kolmekymppiseksi asti selvisin ilman minkäänlaisia laihduttamisia ja kuvittelin olevani aina hoikka. pari raskautta ja kotona oloa ja iän lisääntyminen (ja varmaan laiskuuden) on tehneet sen että paino on noussut hieman yli 60 kilon (olen 165cm) vaikka toivoisin sen olevan noin 57kg. Olen nyt pari vuotta taistellut asian kanssa enkä juuri muuta saa aikaiseksi kuin heilun siinä parin kilon vaiheilla. Tosin tiedän hyvin että itsekurini on huono ja aina parin viikon keventämisen jälkeen, sorrun pitsaan ym. Itse olen huomannut että varsinaista herkkupäivää ei oikein voi pitää. Ts. se herkku on sitten esim. pieni suklaapatukka. Jos esim. viikon vedän alhaisella kalorimäärällä ja viikonloppuna syön runsaammin ja herkkuja niin maanantaina paino on vähintäänkin sama kuin edellisenä maanantaina. Yksi hyvä tapa on karppaaminen, ts. jättää ainakin suurimman osan hiilihydraateista syömättä jos niitä on tullut vedettyä paljon. se tepsii itselläni jonkin verran (tosin en pidä pidä mitään rankkaa linjaa) mutta yleensä sorrun jossain vaiheessa vetämään sen pasta-annoksen tai pitsan.

Mulla tosin kilot alkoi kertymään vasta lähempänä 40v, mutta nyt niitä ei saa pois millään (olen nyt 165/65, aina ennen olen painanut 53-57kg). Mäkin teen just tuota, että olen arkisin tosi pienellä kalorimäärällä, ja viikonloppuna sitten annan itselleni luvan vähän herkutella (siis vähän, en todellakaan mässää) ja paino aina nousee viikonlopun aikana eli viikon saldo on +-0. Ärsyttävää. Jotenkin tuntuu että kun kituuttaa arkisin niin sitten heti kun vähänkin jotain syö niin se nostaa painoa kilon. Ei nuorempana vaan ollut näin, jonkun 5kg sai pois tuosta vaan. Kyllä vanheneminen ihan oikeasti vaikeuttaa tuota laihtumista, sanokoot mitä sanovat! Karppaaminen varmasti on ihan hyvä keino, mutta mulla sekin tekee sen, että sitten kun jotain hiilareita syön niin se nostaa painoa samantien. Eli jos ei pysty loppuelämää karppaamaan (itse en pysty) niin sitä ei kannata kokeilla.