Entiset hyvät ystävät liian erilaisia äitejä - kaveruus katkolla, kokemuksia?

mulla ja kaverillani on kaikesta aivan erilainen käsitys äiteinä.Hän ihannoi päiväkotia ja jo puolitoistavuotiaat tarvitsevat hänestä ryhmää ja seuraa eikä ymmärrä lainkaan että viisivuotiaani on kotihoidossa kun on esikoinen (en ole siis mikään kotihoitofanaatikko, haluanpahan itse hänet vain kotona eskariin saakka hoitaa).



Hän on mielestäni myös ylisuojeleva, pitää kolmevuotiastaan suunnilleen paidanhelmasta kiinni ja kontrolloi tämän jokaista puuhaa vaarojen pelossa (meillä esim. liian terävä pöydänkulma). Myös kamalan pikkutarkka hän on vauvanhoidossa, koko ajan löysi huomauttelemista pikku jutuista kun kuopukseni oli vauva, onko sillä liian kylmä, vaippa liian tiukka, kinaa päässä...Loukkasi ihan tämä syynäily koska mielestäni osaan ihan hyvin vauvoja hoitaa...



Kaverini on myös tosi tiukka, komentelee siinä samassa minunkin poikaani ihan typeristä pikku asioista, joka toinen sana on ei.



Mietin että pitäisikö meidän tavata ilman lapsia kun tunnelma menee aina kireäksi. Monien muiden mammojen kanssa ollaan samoilla linjoilla ja tunnelma on rento ja mukava.Mutta ei tämän muuten niin rakkaan ystäväni

parhaan ystäväni kanssa ei tulla yhtään toimeen kun ollaan lasten kanssa yhdessä.

Johtuu kylläkin siitä kun hän on itse kolmen tytön äiti ja minulla on poikia.

Ystäväni ei ole yhtään innostunut poikalapsista, ei ole koskaan ollut, ei ennen minun lapsia ja pelkäsi hirveästi jos itse saa pojan. Liekkö omalla mallitaustallaan jotain tekemistä tyttöjen ihannoinnin kanssa, en tiedä.

Viimeksi olimme laivalla lapsien kanssa. Eipä ollut yhtään innostunut olemaan pelipaikassa tms. lapsieni kanssa kun "pelit on poikien juttuja". Ikävintä oli kun hänen 4v komppasi vieressä, että pelit ovat ihan tyhmiä.

Parhaiten tulemme toimeen kun juttelemme puhelimessa. Ihana ystävä, ilman en tulisi toimeen, mutta lapsiemme kanssa emme voi enää nähdä, harmi.

Ei ole kivaa, että muilla on samanlaisia ongelmia, mutta lohdullista etten ole ainoa.



Saa nähdä mitä tästä tulee. Otettiin kunnolla yhteen ja kaverini ei ole mikään virtuoosi yleensäkään neuvottelemaan ja sopimaan mistään asioista/erimielisyyksistä. Voipi olla että tämä oli tässä :/ Siis meidän ystävyys.



Meidän riitaa edelsi äitiyteen liittyvää piikittelyä puolin ja toisin. Hän sen aloitti ja minä ensin nielin vaan, kunnes itsekin vähän piikittelin takaisin. Lopulta oltiin siinä pisteessä että hän alkoi tiuskia ja äyskiä minulle, kun rohkenin sanoa ääneen eriävän mielipiteeni yhdessä asiassa.



*huoh*



ap

keskustelkaa nyt muustakin kuin lapsistanne.



Tosi typeriä syitä katkaista ystävyyttä tuollaisen takia.

arvostelee helposti minun lasteni tekemisiä/sanomisia, rivien välistä korostuu usein jonkinlainen oman paremmuuden hehkutus (jota ei välttämättä itse tiedosta).. Jotenkin tuntuu, että hänen seurassaan saa lasten kanssa olla aina "puoliksi varpaillaan" että osaa miellyttää oikein.



Onneksi on välimatkaa ettei enää usein nähdä.



Ja tuli kanssa mieleen, että puhelimessa meillä varmaan nykyään synkkaa parhaiten. Kun saadaan vain jutella omia asioitamme, eikä tarvitse olla näkemässä lasten tekemisiä.



Ja muiden äitien seurassa tunnen oloni yleensä paljon rennommaksi...

No voi teidän kanssanne, keskustelkaa nyt muustakin kuin lapsistanne.

Tosi typeriä syitä katkaista ystävyyttä tuollaisen takia.

Noh, ylitsepääsemätön iso riita voi tulla kyllä mistä aiheesta vaan. Äitiys saattaa muuttaa ihmistä ja törmätään uusiin asioihin ystävyydessä. Sitten huomataankin kuinka erilaisia ollaan. Yleensä äitiys yhdistää mutta joissain tapauksissa se voi myös erottaa. Äitiyteen liittyvät asiat on aika tulenarkaa aluetta naiselle yleensä.

Miksi erilainen äitiys pitäisi ystävyyden lopettaa?

oottehan te erilaisia vaimoja ja työntekijöitäkin. Miksi erilainen äitiys pitäisi ystävyyden lopettaa?

Huono vertaus. Ei kaverin kanssa yleensä olla samassa työpaikassa tai varsinkaan parisuhteessa. Äitiys on aika kokonaisvaltainen juttu naisen elämässä, äidiksi tulo muuttaa usein naista. Pienen lapsen äitinä äitiyteen liittyvistä asioista tulee juteltua muiden äitien kanssa. Jos se jutteleminen ei onnistu riitelemättä vanhan ystävän kanssa, molemmat äitejä, niin kyllähän siitä pulmallista helposti tulee.

liikaa av palstalla, luulette, että oikeassakin elämässä pitää tapella imetyksistä ja virikehoidoista?

Ei ymmärrä, ei.. liikaa av palstalla, luulette, että oikeassakin elämässä pitää tapella imetyksistä ja virikehoidoista?

No joo. Siis voisihan se kynnyskysymys toki olla jotain muutakin kuin äitiyteen liittyvää. Tässä tapauksessa se pointti on tämä piikittely ja tiuskiminen. Sitä ei ole tapahtunut ystävyydessämme koskaan ennen kuin tultiin äideiksi.

Te jotka että ymmärrä, hyppäättekö aina suvereenisti ystävyydessä niiden asioiden yli, mistä tulee riitoja? Tabuja?

ihmettelee ap

Jos kaverisi on todella väsynyt ja univelkainen äiti ja siksi kireä?

Hyvä pointti! Erittäin mahdollista ja todennäköistäkin. :/ Laittaa miettimään... Mutta pitääkö mun niellä paskamaista käytöstä sen vain vuoksi että hän on väsynyt... Mäkin olen itsekin äiti ja kokenut sen vaiheen kun lapsi oli vauva. En mä kaatanut sitä väsyneen äidin angstia kenenkään äitiystävän niskaan ilkeilemällä. Miksei voi sitten avoimesti pyytää tukea, miksi pitää vittuilla ja tiuskia... miettii miettii... ap

sitten kun pystyin raskauteni paljastamaan pyysin anteeksi.



Ystävyydestä kannattaa pitää kiinni!

20 vuoden ystävyys ei ole leikin asia, harvoin nykyään ystävyys kestää noin kauaan..mieti nyt vlapset muuttaa kuitenkin 18-vuotta täytettyään...Mitä sitten? Mistä tosi ystäviä?? Kaikki on sovitettavissa, kaikella on aikansa ja paikansa välttäkää ne asiat (lapset) jotka ovat törmäksen aiheet. Olet äiti, olet myös persoona jolla pitäisi olla omaa aikaa ystiville.Älä jätä aaretta metsään, jos aarre on muuten arvokas.

Sinä parhaiten tiedät. 20 vuoden ystävyys ei ole leikin asia, harvoin nykyään ystävyys kestää noin kauaan..mieti nyt vlapset muuttaa kuitenkin 18-vuotta täytettyään...Mitä sitten? Mistä tosi ystäviä?? Kaikki on sovitettavissa, kaikella on aikansa ja paikansa välttäkää ne asiat (lapset) jotka ovat törmäksen aiheet. Olet äiti, olet myös persoona jolla pitäisi olla omaa aikaa ystiville.Älä jätä aaretta metsään, jos aarre on muuten arvokas.

Kiitos kun kommentoitte. Pistää miettimään. Mun täytyy tosissaan yrittää nähdä tämä tilanne monelta kantilta. Isoin ongelma taitaa olla se, että mun kaveri, jonka todella hyvin tunnen, ei ole mikään mestari puhumaan asioita halki. Ja se erimielisyys mihin keskusteluyhteys katkesi oli aika radikaali. Eikä muuten siis ole kyse imetyksestä/kestovaipoista/päivähoidosta/Reimateceistä tai synnytystavoista! :D Eli mä en oikein tiedä miten tän tilanteen yli päästäisiin. Ystävyys ei ole mulle kertakäyttötavaraa, ei tod. Mut ei ihan kaikkea pidä nielläkään. *huokaus*

Mutta kiitän ja kumarran näkökulmistanne! :)

ap

että mistä teille sitten tuli tämä erimielisyys? voisi helpottaa vinkkien ja ratkaisuehdotusten kanssa.

Varsinkin yhden hyvän ystävän kanssa me ollaan tosi erinlaisia äiteinä, mutta ei olla annettu sen vaikuttaa ystävyyteemme. Kumpikin tekee tavallaan. Kyllähän tuo ystäväni on alusta asti neuvonut, koska on ammattinsa puolesta kokeneempi lasten kanssa. Minä otan hyvät neuvot vastaan ja huonot sivuutan. En välitä jos arvostelee ja ei ystäväni ole minua alkanut pakottaa muuttumaan.



Molempien äitiydessä on hyviä ja huonoja puolia. Meidän lapset on jo kouluiässsä ja varsinkin nyt osaan katsoa asioita eri näkökulmista ja ymmärrän miksi ystäväni tekee jotkut asiat niinkuin tekee, mutta ei minun tarvitse tehdä niin, koska olen erinlainen kuin ystäväni. Ei minusta edes olisi samanlaiseksi äidiksi, eikä hänestä olisi samanlaiseksi kuin minä olen.

Me molemmat olemme virheitä tehneet ja toisissa asioissa taas on toinen onnistunut paremmin kuin toinen.

Lapsetkin on yksilöitä ja ei aina voi verrata kasvatus menetelmiä.



Ainoastaan kerran loukkaannuin tälle tosissaan, kun tämä väitti kasvukäyrän olevan suoraan suhteessa älykkyyteen ja kehittyneisyyteen. Minun lapset on pienikokoisia ja hänen isokokoisia.

Pidettiin vähän aikaa taukoa tapaamisessa.