Olen aika hämmentynyt
No omat lapseni ovat vielä niin pieniä, että asia ei minua varsinaisesti koske, eli sanokaa ihan rauhassa, että SIperia kyllä sitten opettaa. Niin varmaan.
Siis ihanko oikeasti jätätte lastenne kaverit odottamaan lastenhuoneeseen ruokailun ajaksi, jos sattuvat teillä silloin olemaan? Olisin luullut, että ihan yleiseen vieraanvaraisuuteen kuuluu tarjota ruokaa ja muutakin vieraille, vai jätättekô omatkin kaverinne kahvitta ja pullatta? No ne tietysti yleensä ilmoittavat tulostaan etukäteen, mutta eik kai kenenkään huusholli voi kaatua siihen, jos yksi tai kaksi ylimääräistä alsta syö ruokapöydässä? Siis ei kai ne nyt ihan joka päivä kylässä ole ja ihan laumoittain kuitenkaan?
ANteeksi vaan, mutta minusta on todella moukkamaista ja kylmää käskeä vieraat lapset lastenhuoneeseen tai katsoa, kun ne ekrjäävä pöydän vieressä. Tutuu siltä, ettei kaikkien kotiin mitään lapsia edes haluta. Omat on vaan ne tärkeät, muilla ei sitten paskan vertaa väliä.
Kommentit (14)
tai liian vähälle ruualle lasten kavereiden vuoksi. Näin talvella tuota ongelmaa ei ole, mutta kesällä sitäkin enemmän. Meidän pihamme on kuin yleinen leikkipuisto (mikä on tietysti ihan kiva). Mutta tämä on meidän koti, muille vain kyläpaikka. Kesäisin täällä saattaa olla lapsia, joiden vanhemmat eivät kaipaa näitä koko päivänä. Mehua olen juottanut koko porukalle, mutta jäätelöitä, keksejä, ruokaa en tarjoa kaikille ihan yksinkertaisesti siitäkään syystä, että menisimme vararikkoon!
Ymmärrän jollain tasolla että jos koko kulmakunnan muksut on koko päivän teillä, että ei ole varaa ruokkai kaikkia. mutta jos ne penskat on teillä koko päivän eikä saa mitään ruokaa, vähän mehua vain, niin eikö ne sit syö mitään koko päivänä?
En todellakaan ala tarjota 3-6 vieraalle lapselle päivittäin ruokaa, noin monta niitä meillä useinkin on! Eri asia tietenkin, jos on asiasta sovittu vanhempiensa kanssa, mutta meidän kulmilla on kyllä ihan tapana, että perheet syö yhdessä päivällistä... Toisilla se on vähän myöhemmin, toisilla aiemmin.
No meillä on sovittu naapurivanhempien kesken, että muiden mukuloita ei syötetä ellei erikseen ole niin sovittu. Toisilla on allergiat ja osa on niin vähäsyömisiä, että pari keksiä ennen lounasta vie ruokahalun.
Meillä on siis sovittu niin, että lähetetään kotiin syömään.
En ruoki lapsen kavereita.
Menkööt ruoka-aikaan kotiinsa.
Tämä on ihan selvä tapa ainakin meilläpäin. Lapset itse tietävät sen.
syövät samoihin aikoihin kotonaan. Kyllä mä vetäisin herneet jos joku alkais mun muksuja ruokkimaan. Ja kyllä, ainakin kouluikäiset muksut notkuu toistensa luona ihan joka päivä ellei ole harrastusta juuri silloin...
Jos meillä on herkkuja tarjolla välipala- aikaan, silloin tarjoan kaikille lasten kamuille esim. tuoretta pullaa samalla kuin omillenikin, mutta en oleta että kaikkien vanhempien pitäisi tehdä niin.
ja meillä juuri ruoka valmista niin todellakin syödään perheen kesken! En tee joka kerta niin paljoa ylimääräistä, että riittäisi muillekkin ei kutsutuille vieraille.
Meillä tykätään syödä perheen kesken, joten en pidä myöskään siitä, että lapset saavat kylässä ruokaa.
Eri asia sitten jos on erikseen niin sovittu.
tai liian vähälle ruualle lasten kavereiden vuoksi. Näin talvella tuota ongelmaa ei ole, mutta kesällä sitäkin enemmän. Meidän pihamme on kuin yleinen leikkipuisto (mikä on tietysti ihan kiva). Mutta tämä on meidän koti, muille vain kyläpaikka. Kesäisin täällä saattaa olla lapsia, joiden vanhemmat eivät kaipaa näitä koko päivänä. Mehua olen juottanut koko porukalle, mutta jäätelöitä, keksejä, ruokaa en tarjoa kaikille ihan yksinkertaisesti siitäkään syystä, että menisimme vararikkoon!
Esimerkiksi eilen meidän pihalla oli leikkimässä 12 poikaa, puoli jalakapallojoukkuetta siis. Osan lähdettyä kotiin meille sisälle tuli 6 poikaa (oma + viisi). Meillä oli ruokana pihvejä, vs-perunoita jne. Kuvitteleeko joku oikeasti, että olisin juossut kauppaan hakemaan viisi pihviä (1 kg) ja pari kiloa perunoita lisää, että olisin ruokkinut nämäkin lapset? Kustannustahan siitä olisi tullut noin 40 euroa lisää!
Jos meillä on kutsuttuna joku lapsen kavereista kylässä, hänet on myös laskettu ns. ruokavahvuuteen ja toki ruoat tarjoan, mutta muussa tapauksessa kaverit saa pelata lapsen huoneessa sen aikaa kun syödään.
tai liian vähälle ruualle lasten kavereiden vuoksi. Näin talvella tuota ongelmaa ei ole, mutta kesällä sitäkin enemmän. Meidän pihamme on kuin yleinen leikkipuisto (mikä on tietysti ihan kiva). Mutta tämä on meidän koti, muille vain kyläpaikka. Kesäisin täällä saattaa olla lapsia, joiden vanhemmat eivät kaipaa näitä koko päivänä. Mehua olen juottanut koko porukalle, mutta jäätelöitä, keksejä, ruokaa en tarjoa kaikille ihan yksinkertaisesti siitäkään syystä, että menisimme vararikkoon!
Etkö komenna koko laumaa välillä muittenkin pihoille leikkimään? Meilläkin on kiva jalkapallokenttä pihalla, mutta en kyllä kuuntele koko kesäpäivää matsia siinä, koska haluan olla joskus omalla pihalla myös rauhassa.
lapset syö meillä, toiset ei. Kun on tosiaan sellaisia lapsia, joita vanhemmat ei kaipaa koko päivänä, niin ei viitsisi totuttaa aina meillä syömään. Toki ollaan heillekin ruokaa välillä annettu! Vähän aina tilanteen mukaan. Useimmiten tarjolla on välipalaa vieraille.
En ruoki lapsen kavereita.
Menkööt ruoka-aikaan kotiinsa.
Tämä on ihan selvä tapa ainakin meilläpäin. Lapset itse tietävät sen.
Mutta tämä onkin ihan eri asia, paljon ymmärrettävämpi kuin se että lapsen kaverit ovat paikalla mutta heille ei anneta ruokaa. Siis ruoka-ajan tullessa lähetetään kaverit koteihinsa.
--2
syy tähän on se, että kaverin äiti laittaa ruokaa myös. Ei ole kiva, kun lapsi tulee ruokapöytään ja sanoo, että "just söin tuolla naapurissa, ei jaksa". Välipalaa tarjoan, jos lapsen kaveri on pidempään meillä leikkimässä ja tiedän, ettei äitinsä siitä pahastu.
Musta kanssa on epäkohteliaisuuden huippu jos syö itse eikä tarjoa kylässä olijoille. En vaan voi käsittää tuollaista tapaa. En edes itse kestäisi syödä jos on vieraita ja heille ei olisi tarjottu, olisi niin halju olo.
Jos on jostain syystä mahdoton tarjota ruokaa niin ei pidä ottaa vieraita ruoka-ajaksi käymään.