Lue keskustelun säännöt.
lapsen kaverit rasittavia!
20.01.2010 |
ovatko kaikki äidit ihan oikeasti tuollaisia herttaisia superäitejä joiden luokse kaverit ihan oikeasti ovat tervettulleita aina?
mulla on valvottava vauva ja viisivuotias, mies matkatöissä. päivät kuluvat viisivuotiaan kuskaamisessa kävellen kerhoon ja aika kovassa tekemisen keksimisessä mitä hän kaipaa.Iltaisin hän haluaa kutsua kavereitaan ja olen ihan rätti enkä jaksaisi heitä yhtään!
Yksi kaveri naapurustosta on tosi villi, keksii aina jotain uutta. sängyillä hyppimiset, vedellä lätrimiset, vaatehuoneen mylläykset kun on jo toruttu...repii kaikki seurapelit ja häippäisee.En vain jaksa komentaa enää ylimääräistä tapausta...
Toinen kaveri, bestis, tulee vähän kauempaa mihin muuttivat. Hän on tosi aikuisenkipeä, kerjää karkkia, juomista, teippiä,nettipeliä, filmiä katottavaksi, liimaa, esittelee temppujaan ja hilautuu aina keittiöön jos olen siellä. Oman lapseni moisia temppuja on jo koko päivä katseltu.
Hän asuu kauempana eikä minulla ole autoa mikä johtaa siihen että hän tulee aina meille vanhempien tuomana. enkai kehtaa pyytää että he hakisivat ja toisivat minun lapseni heille...joskus he pyytävät koko perheemme kylään kun mies ei ole matkoilla.
Päiväkotiin en halua lastani laittaa, nautin kuitenkin hänen seurastaan kun päivisin luemme ja pelailemme rauhassa.harrastuksia on pari kerhon lisäksi. syksyllä alkaa eskari.
Eikö teistä tunnu että jos teillä on 2 lasta niin se kaveri on oikeasti siihen se kolmas lapsi päälle?
Kommentit (37)
Siitähän lapsi saa virikettä. Tarjoa aluksi jotain syötävää, etteivät hypi seinille. Pidä kova kuri ja määrää mitä saa tehdä ja missä.
Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.
Pitäähän niitä lapsia kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat tuollaisia.
Mitä kuvittelit heidän tekevän?
Ole iloinen että lapsellasi edes on kavereita, sekään ei olel itsestäänselvyys. Ihan turhaan nariset muiden lapsista tai siitä että sinulla on jo "hoidettavana" kaksi lasta, itsehän olet ne tehnyt.
mulla lapset tokalla ja neljännellä, uus vauva kohta tulossa.
olen vetänyt tiukkaa linjaa siitä, että lasten kaverit eivät tule meille sisälle, pihalla saavat peuhata.
asia on eri jos kyläilemään on kutsuttu vanhemmat lapsineen, silloin toki lapsivieraatkin tervetulleita ihan sisälle asti leikkimään.
koulupäivä ja toisensa.
Ap:n viisivuotias kökkii kotona, eikä silti saisi edes leikkiä yhden kaverin kanssa kerrallaan.
Miksi tehdä liian monta lasta, jos se lapsen elämä on sitten tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lasten kaverit ovat meille tervetulleita.
Mulla on vauva, 3-vuotias ja 5-vuotias. Paljon aikaa ei ikävä kyllä jää kavereitten kutsumiseen/kyläilyyn, kun on kerhoa 3 krt/vko ja molemmilla isommilla omat harrastukset. Lisäksi käyvät isänsä kanssa laskettelemassa nyt talvella aina kun ehtivät.
Minä koen kaverivierailut kivoina. Itsellä on niin lokoisaa, kun kaverukset leikkivät keskenään. Sotkuahan siinä usein tulee, mutta sitten laitan lapset siivoamaan, ennen kuin kaveri lähtee kotiin. Tai sitten siivoan itse, jos en jaksa komennella.
en minäkään jaksaisi moisia katsella. Meillä kolme tenavaa ja toki melutaso nousee jos kaikilla kaveri kylässä, mutta ei ne sentään koko taloa pistä hyrskyn myrskyn, joskus joku pyytää juotav aa ja se on ihan ok, mutta ei ne sentään yhtenään jotain mangu, viihtyvät hyvin pihalla tai lasten huoneissa leikkimässä.
Ei kai siinä muu auta kun koittaa laittaa tiukat säännöt mikä teillä on sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaveri naapurustosta on tosi villi, keksii aina jotain uutta. sängyillä hyppimiset, vedellä lätrimiset, vaatehuoneen mylläykset kun on jo toruttu...repii kaikki seurapelit ja häippäisee.En vain jaksa komentaa enää ylimääräistä tapausta...
Juu ei tule meillekään yhtään pentua tulevaisuudessa vierailemaan jos ei käytöstapoja osata!
katsoa miten talossa käyttäydytään.
Ja kyllä meilläkin ihan omat lapset esim. roolileikkii. Eilen illalla oli viimeksi muotinäytös ja vaatteet myllertyi. So what.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka puolipäiväisesti? Koko viestistäsi paistaa, että olet rasittunut. Kaverit kylässä on nimittäin iloinen asia eikä rasitus, ellei äiti ole ihan puhki jo valmiiksi. Mietin millaista olisi, jos tyttärelläsi ei olisi kavereita?
Meillä on vauva ja isosisko on tarhassa muutaman tunnin päivässä, ja niinpä tytön kaverit ovat vain hupi ja ilo meille kaikille. Minusta heidänkin temppujaan on hauska katsella ja jutella heidänkin kanssaan.
Mutta voin kuvitella, että jos katsoisin oman lapseni temppuja ja viihdyttäisin ihan ypöyksin koko päivän, niin mikä hyvänsä asia ärsyttäisi illalla.
Miksi raahaat lapsiasi joissain kerhoissa ja harrastuksissa? Mitä järkeä tuollaisessa elämäntavassa on? Sehän on rasittava teille kaikille! Muutama tunti hoitoa isommalle lapselle joka päivä ratkaisee kaikki ongelmanne. Myöskään silloin tytär ei tarvitsemalla tarvitse leikkiseuraa, koska saa sitä säännöllisesti päiväkodissa.
pieni lapsi osaa aina ja joka paikassa käyttäytyä niin kuin aikuisen mielestä pitäisi, edes niiden ap:n mahtavien lasten. Ja kyllä minä aikuisena "komennan" niitä kylässä olevia lapsia, enkä oodta että hommat menee härdelliksi ja sitten voivottele asiaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsoa miten talossa käyttäydytään. Ja kyllä meilläkin ihan omat lapset esim. roolileikkii. Eilen illalla oli viimeksi muotinäytös ja vaatteet myllertyi. So what.
mutta sen vieraan lapsen vanhemmat saisi myös pikkaisen pohjustaa. Jos se oikeasti on tuollaista, niin ei varmasti ole lapselle yhtään opetettu mitään.
Keskimmäinen kerhossa 3 pv/vko, ja usein kerhon jälkeen tulee kerhokavereita (1-2) leikkimään, tai toisin päin. Koululaisella kavereita lähes joka päivä.
Sellaiset kaverit, joiden kanssa leikit sujuu, ovat tervetulleita. En myöskään jaksa niitä lapsia,jotka juttelevat minun kanssa puolet ajasta. Usein kerhon jälkeen nuorimmainen päiväunilla, ja haluan juoda kahvin rauhassa ja vaikka lukea, siksi mukavaa kun isommilla leikkikaverit, leikkivät kyllä keskenäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap maalailee. Kovin on rasittunut.
Ja käyhän lapsi sitten muuallakin vastavuoroisesti, vaikka varmaan esin lapsen koulukaverit meillä on useammin, koska asutaan ihan koulun vieressä.
Mun lapsuuden kotiin oli aina kaikkien kaverit tervetulleita, samat säännöt koski heidän käytöstään kuin meidänkin. Ja meillä sentään oli 7 lasta, tosin vanhimmat lapset oli jo mun kuopuksen lapsuudessa omillaan. Jos mun vanhemmat kesti sen, kestän minäkin:-)
vaikka puolipäiväisesti? Koko viestistäsi paistaa, että olet rasittunut. Kaverit kylässä on nimittäin iloinen asia eikä rasitus, ellei äiti ole ihan puhki jo valmiiksi. Mietin millaista olisi, jos tyttärelläsi ei olisi kavereita?
Meillä on vauva ja isosisko on tarhassa muutaman tunnin päivässä, ja niinpä tytön kaverit ovat vain hupi ja ilo meille kaikille. Minusta heidänkin temppujaan on hauska katsella ja jutella heidänkin kanssaan.
Mutta voin kuvitella, että jos katsoisin oman lapseni temppuja ja viihdyttäisin ihan ypöyksin koko päivän, niin mikä hyvänsä asia ärsyttäisi illalla.
Miksi raahaat lapsiasi joissain kerhoissa ja harrastuksissa? Mitä järkeä tuollaisessa elämäntavassa on? Sehän on rasittava teille kaikille! Muutama tunti hoitoa isommalle lapselle joka päivä ratkaisee kaikki ongelmanne. Myöskään silloin tytär ei tarvitsemalla tarvitse leikkiseuraa, koska saa sitä säännöllisesti päiväkodissa.
Kuskaaminen molempiin, jos muutama tunti vain, koko päivä eri. Kavereita kerhossakin.
Kerho alkaa ja loppuu säntillisesti eli se on ihan eri tavalla rankkaa.
Ja päivähoidossa saa aamiaisen ja lounaan puolipäivähoitolainen.
Meillä on noita yhdenlaisia tapauksia kanssa käynyt lapsilla kyläilemässä. Onneksi omat lapsetkaan eivät tykkää kavereista, jotka pyörremyrskynä viilettävät asunnon halki ja häipyvät jättäen kaiken silleen - eivätkä siis pyydä sellaisia uudestaan. Puhumattakaan vieraista, jotka haluavat tulla vain pelaamaan tietsikalla/konsoleilla.
Vakkarivierailijat ovatkin samanoloisia kuin omatkin lapset; osaavat olla niin sanotusti ihmisiksi ja vierailun päätteeksi raivataan yhdessä leikin jäljet. Riehumisleikit leikitään ulkona. Peleistä ei meillä vingu omat eikä vieraat kun niistä on selkeät säännöt.
Esikoinen kavereineen keittelee itse halutessaan kahvit - ja istuvat meidän aikuistenkin kanssa juttelemassa.
ja jopa tunsivat samoin kavereiden suhteen.
en halua kivoja harrastuksia ja kerhoa jättää pk:n takia.
lapseni ei tosiaan köki kotona, kun ilmat paremmat käymme puistoissa ja perhekerhoissa eli liikumme aika paljon.
yksi kaveri on "helpompi" eli ei ole riehuja tai aikuisen perässä hiihtelijä vaan haluaa leikkiä lapsen huoneessa, mutta hänestä ei lapseni sitten pidäkään niin paljon jostain syystä...
mutta mitä siitä.
Mikset liiku autolla?