Dysfaattinen lapsi tavallisessa päiväkotiryhmässä

Pojallamme todettiin 3-vuotiaana viivästöynyt puheenkehitys, ja 5-vuotiaana (siis pari kuukautta sitten) dignosoitiin dysfasia. Hän on puoli vuotta käynyt päiväkotia (ei aiemmin ollut päiväkodissa) integroidussa erityisryhmässä jossa on 5 erityislasta ja 8 tukilasta. Vaikka ryhmä on pieni niin hänen mielestään se ainakin alussa tuntui isolta! Poika oli aiemmin vain tottunut n. 8 lapsen ryhmiin, esim. kirkon kerhossa tms. Uskon että sopeutuminen päiväkotiin olisi ollut vielä paljon vaikeampaa isossa ryhmässä. Hän saa nyt puheterapiaa 1 krt/vko ja ryhmässä on erityislastentarhanopettaja VAKIONA, lastentarhanopettaja, lastenhoitaja ja nyt on jostain syystä tullut vielä yksi hoitaja/avustaja, joten poikkeuksellisesti voi sanoa että tuntuu että henkilökuntaa riittää. Hoitajilla on käytössään tukiviittomat sekä kuvat. Päivän aikana voi olla esim. suujumppaa tms. joka lasten mielestä on kivaa, myös tukilapset ovat tässä mukana.

ehdottomasti hakisin erityisryhmäpaikkaa.

Jos on niin sillon ryhmän koko ei ehkä olis niinkään iso ongelma kuin miltä se äkkiseltään tuntuu. Tai saisivatko nämä kaksi yhteisen avustajan? Tämä voisi olla tyhjää parempi vaihtoehto. Meillä on myös dysfaattinen poika joka aloitti noin 3 vuotiaana tavallisessa päiväkodissa mutta hänellä oli oma nimety avustaja ja muutenkin tähän lapsen erityisongelmiin paneuduttiin mielestäni hyvin ja varatiin aikaa siihen että henkilökunnalla on aikaa selittää asiat niin että ne tulee ymmärretyksi. Meillä homma toimi hyvin ja päivähoito vei lasta ihan huimaa vauhtia eteen päin että sikäli suosittelen päivähoitoa. Jos lapsi on sosiaalinen ja tulee toisten kanssa toimeen ei ehkä ole vaikeinta se miten hän sopeutuu ryhmään vaan että on tarpeeksi aikaa totuttaa poika päiväkodin rytmiin ja löytää kommunikointi kanavat.

sen verran kommentoin, että:



Piipiliisi: Mehän olemme hakeneet erityispaikkaa, jo reilun 7 kk sitten, eli 1. sijalla olisi erityisryhmäpaikka, mutta semmoista ei tulla ainakaan vähään aikaan saamaan. (eikä tietoa koska semmoista saisimme)

Ryhmät oli keretty perustamaan juuri ennen hakemuksemme saapumista, ja vapautuvia paikkoja ei ole ilmennyt.

Ilman muuta siis ykkössijalla olisi erityisryhmäpaikka, mutta kun semmoista ei ole tällä haavaa saatavilla ;(



Juksu: Erityisavustajaa (yhteistä näille molemmille lapsille) on anottu, ja asiasta on palaveerattu useampaan kertaan, mutta määrärahoja ei herunut ;(

Tätä olisin itsekkin mieluusti kannattanut, tosin ensisijalla olisi se erityisryhmä, ja kakkosena tavallinen ryhmä erityisavustajan kanssa.



En huomannut alkuperäisessä viestissäni mainita, että varsinaista hoidollista tarvetta ei tällä hetkellä ole, sillä olen hoitovapaalla (hoitaen tämän 3 v:n lisäksi 1 v 9 kk ikäistä pikkuveljeään)

Eli vaihtoehdot tällä hetkellä olisivat tuo tavallinen päiväkotiryhmä (ja erityisryhmään odottelu) tai kotihoito (odottaen tuota alkuperäissunnitelman mukaista erityisryhmää).



Mielessäni on käynyt jo vetoaminen ylempään tahoon ;O

Mahdanko olla hakoteillä, jos väitän että vammaishuoltolakiin (tms.) vedoten meillä olisi oikeus saada poikamme diagnoosia vastaan KUNTOUTTAVA hoitomuoto, mitä siis tavallinen ryhmä ei ikävä kyllä ole.

Tästä kävimme lääkärin kanssa keskustelua, ja lääkäri kovasti painotti, että tavallinen päiväkotiryhmä EI OLE kuntouttava hoitomuoto pojallemme.

Nyt siis pähkäilemme, että jatkaako kotihoidossa vai ottaa vastaan hoitomuoto, mikä ei luultavammin palvele poikamme tarpeita ;O

Pistää niin vihaksi kaupungin säästötoimet ;/

kaupungin sosiaalipuolen vammaispalveluyksikön kautta voi hakeutua teettämään lapselle henkilökohtaisen palvelusuunnitelman (anteeksi jos termit on vääriä, olen huono muistamaan niitä).Tarkoituksena on kartoittaa perheen palvelutarve, ja kun suunnitelma tehdään näin virallista kautta, kaupungin/kunnan on vaikeampaa vedota määrärahojen puutteeseen, koska sillä on velvollisuus järjestää tarvittavat palvelut jos esim vammaispalvelulaista löytyy velvoittava pykälä. Tietenkään määrärahoja ei ole, jos niitä laskettaessa ei ole otettu erityislasten palvelutarvetta huomioon. Sekin, että varsinaista tarvetta päivähoitoon ei ole tällä hetkellä, ei ainakaan nopeuta asian etenemistä. Tampereella on ilmainen kuntouttava päivähoido rajattu koskemaan yksinomaan kehitysvammaisia, joilla muuten ei olisi tarvetta päivähoitoon.



Myös kehitysvamma- ja dysfasiayhdistysten kautta voi hakea tietoa mitä kautta kannattaa yrittää saada asiaa läpi. Olisi ensiarvoisen tärkeää löytää samasta kaupungista joku esim. vertaisperhe, joka on onnistunut saamaan asiansa läpi. Tunnetko ketään?



Kehitysvammadiagnoosi takaa vammaislakiin perustuvat oikeudet, mutta käsitykseni mukaan juuri dysfaatikot ovat usein väliinputoajia etuuksia jaettaessa, koska lakeja tulkitaan maksajapuolella kovin innokkaasti koskemaan vain liikunta-,- näkö-, ja kehitysvammaisia.

otat tarjotun hoitopaikan vastaan, ja keskustelet päiväkodin johtajan ja kiertävän elton kanssa tarvittavista tukitoimita/erityisryhmäpaikasta. Päivähoidossa jo oleva lapsi saadaan usein sijoitettua helpommin oikeaan ryhmään kuin ulkopuolelta tuleva lapsi. Näin meidän molemmat lapset aloittivat päiväkotiuransa: ensin tavisryhmään ja sieltä erityisryhmään. Myös päiväkotiryhmän työntekijöiden lausunnot tukitoimien tarpeellisuudesta painavat paljon.

En tunne ketään asian tiimoilta, joka olisi joutunut " tappelemaan" lapselleen sopivan hoitopaikan.

Ihmettelen suuresti sitä, että kaupunki säästää tämmöisessä asiassa. Tämä pistää todella vihaksi ;/

Kuulin, että erityisavustajaa ei saa kuin vaikeastivammaiselle lapselle, joka tarvitsee siis kaikkiin toimintoihin avustajaa.

Tämän toki ymmärrän, enkä suinkaan vähättele heidän avun tarvettaan, kyse ei ole siitä siis.

Mutta...epäilen, että poikamme saa sen tarvittavan perushoidon päiväkodissa, sen mitä muutkin, mutta sen saisi kyllä kotonakin, kun kerran hoitovapaalla olen, ja vielä aion jatkossakin olla.

Pointti on lähinnä se, että poika tarvitsisi kuntoutusta, ja tuo päiväkoti semmoisena toimisi, jos siellä olisi tarvittava henkilökunta.

Epäilen pahasti, että poikaamme ei riitä aikaa ja huomiota, menee siinä muiden mukana, mutta ei saa sanaansa kuuluville, sillä kommunikointi on vähäistä ja epäselvää.

Jollemme ota vastaan päiväkotipaikkaa, emme tule saamaan sitäkään vähää apua ;O



Sukulaisista tiedän yhden tapauksen, jossa on dysfaattinen lapsi, joka oli ensin tavallisessa lapsiryhmässä, mutta homma ei toiminut.

Siirtyi integroituun ryhmään, jossa edistystä tapahtui huimasti.

Tässäkin on vielä se ero, että tuo tapaus on lievempää laatuaan, ja meidän pojallammehan on keskivaikea-vaikea.

Sitä suuremmalla syyllä haluaisin, että saisi tarvitsemansa tuen.



Mietin vaihtoehtona sitä, että poika jatkaisi kotihoidossa, onhan mulla hoidettavanani " vain" kaksi lasta (vrt. päiväkotiryhmää, 8 lasta per aikuinen), mutta tiedän senkin pointin, että en ole terapeutti lapselleni, vaan äiti ;)



Olemme ilmoittaneet, että poika ottaa päiväkotipaikan vastaan (muutoin paikka menee jollekkin muulle), mutta purematta en aio tätä niellä, eli mietinkin kuumeisesti, että mihin tahoon otan yhteyttä, jotta saataisiin painavampaa vaikutinta tuon avustajan saamiseksi.

Ikävää on se, että tästäkin täytyy kättä vääntää...

eikä tilannetta helpota laisinkaan se, että kuopuspoikamme (1 v 9 kk) on toipilaana isosta leikkauksesta, ja aikaa/hoivaa/energiaa menee valtavasti hänenkin puolestaan.

Vaan mitäpä sitä ei tekisi oman lapsensa eteen ;)



Tiedän tuonkin pointin, että päiväkodin henkilökunnankin mielipiteellä on painoarvoa, että paikka voi löytyä helpommin JOS toteavat, että ei pärjää tavallisessa ryhmässä. Mutta... tarvitseeko lapsen olla " koekaniinina" tuossa ensin ;O

Johtaja ja tulevan ryhmän opettaja ovat tietoisia (kuten myös keltokin), että emme ole täysin tyytyväisiä tulevaan ratkaisuun, mutta muuta heillä ei ole tarjota ;O



Dysfasialiittoon aion liittyä, ja sitä kautta yrittää edes vaikuttaa asioihin, ja ennenkaikkea saada tietoa.



P.S.

Piipiliisi!

Olen pahoillani, etten ole joutanut kirjoittamaan sulle. Meidän arkeamme on suuresti " mutkistanut" tuo iso leikkaus, jossa poikamme oli, ja kunhan päästään vähän enemmän " raiteille" , niin jatkan mieluusti kirjoittelua :)

jokaisella meillä on tietty määrä energiaa...kirjoita ihmeessä kun jaksat/ehdit, törmäilläänhän me täällä palstallakin :)



Meidän tytöllä oli työllistämistuella oleva nuori tyttö henk.koht. avustajana pienten puolella noin ensihätään, kunnes erityisryhmäpaikka järjestyi. Minullekin tämä asia ilmoitettiin, että asia on jo järjestetty, johon sanoin vaan että okei...olivat tytön kanssa niin pulassa kun henkilökunta ei kertakaikkiaan revennyt ohjaamaan tyttöä oikeaan osoitteeseen kun tyttö ei sanalliselle ohjaukselle lotkauttanut korviaan lainkaan. Eli kummasti alkaa tapahtumaan kun henkilökunta itse toteaan avun tarpeen. Päiväkotihenkilökunnan velvollisuushan on hoitaa jokaista lasta mahdollisimman hyvin ja kasvua tukien, joten en usko että kannattaa olla kovin huolissaan että lapsesi jää jonnekin nurkkaan huomiotta. Teillähän on jo diagnoosit ja kaikki, joten asia etenee kyllä kunhan pääsette päiväkotiuran alkuun.



Uskon, että kun hoito alkaa, nähdään melko pian millaista tukea tarvitaan. Sinun kannattaa kaivaa kaupungin sivuilta päivähoidon aluejohtajan numero ja ilmoittaa että tässä ja tässä paikassa on dysfaattinen lapsi tavallisella paikalla ja tuuppaat hänelle ja päiväkodin johtajalle kaikki lääkärintodistukset ja diagnoosipaperit suosituksineen.



Samoin päiväkotiryhmässä pyydät valmistautumaan esim 2 kuukauden tutustumisajan jälkeen HOJKSin pitämiseen, johon kiertävän elton on myös hyvä osallistua ja mieluiten myös jonkun sairaalan edustajan tai neuvolalääkärin tai terveydenhoitajan, kuka nyt parhaiten lapsen tilanteen tuntee. Jos HOJKSissa tulee ilmi, että päivähoito ei pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin, on päivähoidon vastattava erityishoidon tarpeeseen. Eli jonkin aikaa pitää varmaan tilannetta tarkkailla ennenkuin mitään alkaa tapahtua.

Moi!



Meidän poika 3v2kk aloitti tänä syksynä erityisryhmässä, jossa 5 erityislasta ja 7 tukilasta. Poika oli kotihoidossa sitä ennen. Meillä kävi se tuuri, että tarhapaikat olivat haussa juuri tuohon aikaan, kun lapsen päivähoitoa aloin miettiä. Puheterapeutti ja psykologi ehdottivat erityisryhmää, ja hain lapselle sieltä paikkaa.



Jouduin taistelemaan paikasta, sillä erityisryhmäpaikkoja oli tarjolla huomattavasti vähemmän kuin tarvitsijoita. Lapselleni ehdottiin ensimmäiseksi hoitopaikkaa tavallisesta suuresta tarhasta ja avustajaa. Sanoin suoraan, ettei käy. Yhdeksi syyksi sanottiin, että koska poika tulee hoitoon suoraan kotihoidosta, menevät toiset lapset edelle haussa! Pyysin kelton käymään meillä kotona tapaamassa lasta, koska hän ei tietenkään ollut muksua tavannut. Soitin keltolle asiasta hakuprosessin aikana ja pojan puheterapeutilta ja psykologilta lähtivät hyvät lausunnot keltolle erityisryhmän tarpeesta. Pyysin puheterapeuttia ja psykologia vielä erikseen soittamaan lapsemme puolesta keltolle, minkä he tekivätkin. Olin yhteydessä tarhaan, jossa erityisryhmä sijaitsee. Tein siis aika paljon puhelintyötä. Uskon, että poika ei olisi saanut paikkaa erityistarhasta pelkkien lausuntojen perusteella vaan arvelisin, että aktiivisuudellani oli vaikutusta. Tilannetta tietenkin helpotti se, että uusi tarhakausi oli käynnistymässä ja vapahtuvat paikat haussa. Jos olisin hakenut tarhapaikkaa kesken kauden, sitä ei varmasti olisi saatu.



Milestäni sinun kannattaisi ottaa yhteys keltoon. Onhan sinulla tarvittavat lausunnot lapsesta? Jos muksu menee tavalliseen tarhaan, avustaja on saatava ja puheterapeutti antamaan ohjeet tarhaan. Mietin, että tavallisen tarhan lapsimäärä on iso. Löytyisikö muuta paikkaa vaikka ryhmäpäiväkodista?



Olen huomannut tässä, että aika monta kertaa joutuu olemaan tosi aktiivinen erityislapsen puolesta. Myöhemmin soittelin aika paljon saadakseni pojalle yksityisen puheterapeutin, käyntikerrat ja maksusitoumuksen.



Nyt pojalla ensimmäinen osastojakso takana ja kuntoutus pyörii. Diagnoosia ei vielä ole annettu, mutta dysfasiaepäily vahvana.



Voimia ja tsemppiä sinulle!

Viisi vuotiaana erittäin huonolla puheella meni tavalliseen päiväkotiryhmään (24 lasta). Puheentuoton vaikeudesta kärsivä lapsemme on ollut niin sosiaalinen, ettei ole ollut ongelmia tavallisessa ryhmässä. Kiusaamista ei ole ollut ja henkilökunta on aina perehtynyt asiaan tosi hyvin. Myös eskarin kävi tavallisessa ryhmässä kuten myös nyt koulua (vaikka muutkin vaihtoehdot olisivat voinut olla hyviä). Toiset lapset oppivat ymmärtämään huonoakin puhetta kun tutustuvat lapseen.



Lapsen sosiaalisuudella on varmasti merkitystä millaisessa ryhmässä pärjää.

Meillä on 5 v poika, joka on aloittanut päiväkodin syksyllä. Sitä ennen on ollut kotihoidossa pienempien sisarusten kanssa.

Pojan puhe on hiukan erilaista: toiset sanat tulevat väärin ja hän puhuu itsestään paljon kolmannessa persoonassa. Muuten poika on hyvin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen päiväkodissa muiden kanssa.

Hoitopaikassa kuitenkin kiinnitettii huomiota puheeseen ja viisikkokaan ei mennyt esim. aikamuotojen kohdalla hyvin. Poika on siis käynyt nyt puheterapeutin luona jossa on kartoitettu käsitteiden ymmärtämistä ym.



Huomasin nyt teidän kirjoituksistanne, että dysfasiakin voidaan huomata vasta 5 -vuotiaana. Miten lastenne kohdalla diagnoosiin on päädytty ja onko heillä ollut omalla lapsellani kuvaamia oireita?

Olen itse aika hämmentynyt tästä, koska olen pitänyt poikaani ihan tavallisena lapsena. Osa hoitotädeistä kyllä kertookin, ettei hänessä mitään erityisen poikkeavaa ole, kehittyy vain hiukan eri tahtiin kuin useimmat ( totta kyllä sekin ). Poika on oppinut puhumaan hiukan alle 2 -vuotiaana, kävelemään 1.5 -vuotiaana.

Olisin kiitollinen vastauksistanne, jos se vähän helpottaisi. En toki kammoksu erilaisuutta, mutta epätietoisuus tässä vaivaa, ja mietin toki olisiko kaikki pitänyt huomata aiemmin, jotta tarpeellinen tuki olisi pojan kehitykselle voitu antaa.

Meillä on 6v. tyttö jolla nyt tutkitaan mahdollista dysfasiaa vasta! Tyttö on käynyt neuvolassa kaksi vuotiaasta asti extrakontrolleissa koska puheen kehitys on normaalia hitaampaa, mutta vasta 5v. neuvolassa saimme lähetteen puheterapiaan kun minä olin sitä mieltä ettei kaikki ole kaiketi ihan ok.





Tytöllä oli pienempänä " omia" sanataivutuksia, ja esim. k ja t vaihtoi aina paikkaa sanassa esim. kana oli tana, koti oli toti jne..



Kävimme puolivuotta puheterapiassa kinestesia-ongelman (mm. orava oli ovara ja kaktus oli katkus) takia, joka saatiin korjattua, mutta nyt syksyllä puheterapeutti on alkanut epäilemään suurempaa syytä. Tytöllä erityisvaikeuksia enemmänkin puheen tuotossa, ei ymmärtämisessä. Puhuu nykyisin ihan normaalisti ja paljon mutta jos on suurempi " yleisö" alkaa sanat vaan hävitä.



Päiväkodissa olivat aivan ihmeissään kun kerroin tästä, olivat vain sitä mieltä että tyttö on vain ujo eikä siksi puhu ryhmässä. No nyt alkaa nämä tutkimukset meillä, foniatrialle ekaksi ja sitten eteenpäin. Tytölle tehdään myös koulukypsyystestit. Nyt tyttö on siis eskarissa ja on oppinut siellä ihan muiden mukana hyvin.



Hyvä kuulla että muillakin on vasta näin myöhään alettu epäilemään jotain tällaista. Itse ainakin ihmettelin että miksei tätä olen aiemmin huomattu. Tyttö on ollut 3v. asti hoidossa päiväkodissa, normaalissa suuressa ryhmässä, jossa ei siis ole mitää ongelmia huomattu. Luulen että pienemmässä ryhmässä olisi ammattitaitoiset hoitajat varmasti huomanneet että jotain on vialla...

Voi miten kuulostaa tutulta, vaikkakin meillä kyllä poika tuottaa paljon puhetta. Meillä on paljon sanoja, jotka vaan ovat " väärinpäin" . Esim. appelmiimi ( appelsiini), puomi ( tuomi) ja esim. karpalo-sanaa en edes pysty toistamaan, niin erikoinen se on.

Mutta siis kaikissa sanoissa ei ole erilaisuutta, vain joissakin. Meillä neuvolalääkäri halusi myös kypsyystestin, eskariin. Mutta poika kyllä vaikuttaa muuten ihan ikätasoiselta, vaan tuossa puheessa on erilaisuutta.

Meillä on dysfaatikko poika käynyt 3 vuotiaasta päiväkodissa ensin osan viikosta kokopäiviä avustajan kanssa ja myöhemmin koko viikon kokopäiväisesti avustajan kanssa.



Kyllä se niinkin on että tosi oppimisen aikaa on 3-6 vuoteen. Ja jos lapsi saa riittävän tuen hän myös hyötyy päivähoidosta kotihoitoa enemmän. Musta on ihan selvää että lapsi jolla on puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeuksia joutuu ympäristöön jossa on " pakko pärjätä" myös vie lasta koti ympäristöä enemmän eteenpäin.



Ja vaikka kyse olisi vaan lievistä puhdeen tai motoriikan ongelmista lapset ovat kuitenkin sellaisia että porukassa yritetään enemmän kuin äidin ja isän kanssa kotona.



Paikallinen lastetarhanopettaja sanoo omista pojistaan että kun itse viet poikia vaikka luistelemaan niin ei kiinnosta yhtään mutta kun se tehdään porukassa niin kas kumaa jo motivoi yrittämään/ylittämään itsensä.



Erityislapsen on joskus pärjättävä itsenäisestikkin (tai siihen ainakin pitäisi pyrkiä)