Kumpaa arkkipiispaehdokasta kannatatte?

olla vakavasti otettava rakkauden yhteisö, joka elää kristillisten arvojen mukaan. Ruokanen on mediaseksikkäämpi tapaus, mutta Mäkinen aito johtaja, jolla on myös kokemusta seurkauntatyöstä ja kirkon toiminnan johtamisesta. Ruokanen on vain yliopisto oppinut, jolla ei ole kokemusta ihmisten johtamisesta ollenkaan saati sitten seurakuntatyön arjesta. Piispa on kirkon johtajan lisäksi suuren joukon esimies!



Jos arkkipiispa ei voi ajatellakaan siunaavansa samaa sukupuolta olevien parisuhteita on kirkko merkitty takapajulaksi lopullisesti.



Ja tuosta Radio deistä - se nyt ei ole kovin kummoinen kirkon työntekijöiden tuntija... Itse kirkon työntekijänä ja pappina joudun miettimään tosissaan haluaisinko olla töissä kirkossa, jos sitä johtaa Ruokanen.

25 % vastausprosentti on aika pieni eli siitä ei voi vetää johtopäätöksiä pappien mielipiteisiin ollenkaan!

Pitääkö kirkon mennä kaikessa maailman mukana?



Jos arkkipiispa ei voi ajatellakaan siunaavansa samaa sukupuolta olevien parisuhteita on kirkko merkitty takapajulaksi lopullisesti.

Mieluummin olen avarassa ja hyväksyvässä kirkossa kuin uskovien yhteisössä, jossa ei suvaita ja ollaan parempia kuin toiset. Oppia ei tarvitse kaventaa, jos homoseksualisuuden hyväksyy.



Jos rakkaus on kristinuskon sisältö ei voi olla väärin rakastaa. Ja minä pappina tahdon siunata rakkautta ja ihmisiä, en kaiken maailman rakennuksia sen sijaan.

harjoittava ryhmä tulisi pyytämään siunausta? tai eläimen kanssa suhteeseen haluava? ja nämä rakkauden nimessä

kun olen katsonut yhden dokkarin siitä aiheesta että kaksi naista ja mies elävät yhdessä ja harrastavat seksiä kaikki eri kombinaatioilla. Vakuuttavat rakastavansa toisiaan jne. Kirkon on lopulta oltava valmis tähänkin, jos rakkauden nimessä kaiken on oltava hyväksyttyä. Eläimiin sekaantumisen siunaamiseen en usko, koska eläinrääkkäys on yleisesti paheksuttua. Tai no, kun taas menee muutama vuosikymmen, kuka tietää?

onkin sit rinnasteisia asioita kahden ihmisen väliselle rakkaudelle! Eli kyllä tuo rinnastus nyt alentaa ihan kenen tahansa ihmisen ihmisarvoa saati sitten kertoo omista arvoistasi ja ennakkoluuloistasi.

t. pastori

raamatun homoseksuaalisuuskielloissa yleensä! Eikä kahden ihmisen syvästä rakkaudesta toisiaan kohtaan. Että kyllä se rajanveto on mahdollista rakkauden nimissäkin.

Miksei olisi rinnasteista, kun siinä dokkarissa ihan tavallisen näköiset ihmiset elivät kolmistaan ja olivat onnellisia yhdessä. Yritän tässä ihan oikeasti olla ennakkoluuloton ja saada vastauksia. Homoseksuaalisuutta on pitkään pidetty perversiona, samoin polygamiaa. Sillä tavoin ne ovat rinnasteiset monen "takapajuisen" ihmisen mielessä.

Nyt meillä on kunnon vaalit: Kaksi selvästi erilaista ehdokasta. Minä ilahduin suuresti Ruokasen ajatuksista messun iloisemmaksi tekemisestä ja maallikoiden mukaan ottamisesta. Hän on myös painottanut käytännön lähimmäistyötä esim. kotikäynnit yksinäisten luona. Tämä jos mikä on rakkaudellista ja elävää uskoa!

Mäkinen on raskaan kirkon ja byrokratian kannattaja, kirkko tukehtuisi mietintöihin ja komiteoihin. Raamattuun tiukasti tunnustuksessaan pitäytyvät papit joutuisivat ahtaalle ja kirkosta tulisi vain yksi yhteiskunnan laitos esim. sosiaaliviraston rinnalle puhumaan "ollaan kiltisti ja annetaan kaikkien kukkien kukkia" rinnalle. Pelkään, että kristinusko sisältöineen jäisi vain sivumaininnaksi tai korulauseeksi maailmanmielisessä kirkossa.

Loppuen lopuksi Ruokanenhan on uudistaja ajatuksiltaan (hänet on vain leimattu konservatiiviksi homokysymyksen takia). Uskonpa, että hän olisi tarpeeksi laajakatseinen viemään muutokset käytäntöönkin. Kirkkolaiva kääntyy kuitenkin tosi hitaasti, että tuskin ylilyöntejäkään pääsisi tapahtumaan.

Moniavioisuus on mielenkiintoinen kysymys. Siinähän on kyse tasavertaisten aikuisten välisestä sopimuksesta ja rakkaudesta. Eivät moniavoiset ihmiset itse koe, että esim. kolmiosuhde alentaa heidän ihmisarvoaan. Rakkaus vain lisääntyy, kun sitä jakaa. Näinhän usein ajattellaan esim. kun vanhemmat saavat useampia lapsia: kaikille riittää rakkautta.

Toinen eettinen ihmissuhdekysymys on AIKUISEN lapsen ja hänen vanhempansa parisuhde. Jos se perustuu tasavertaiseen kumppanuuteen ja kunnioitukseen; keneltä se on pois?

Nyt huomio (ennen kanteluiden tekemistä tuomiokapituliin): en itse kannata, että yhteiskunta tai kirkko suosisi kumpaakaan edellämainitsemaani suhdemallia. Itse en osaa ajatella, että siunaisin tai vihkisin em. ihmisiä. Mutta... on hyvä vähän ravistella omaa ajattelua: itseään voi pitää hyvin suvaitsevana ja modernina (esim. kannattamalla rekisteröityjen parisuhteiden siunaamista tai sukupuolineutraalia avioliittoa), mutta suvaitsevaisuuden ja sopivuuden rajat tulevat jokaisella jossain vastaan. Siksi mielestäni ei ole reilua, eikä rakentavaa vähätellä toisen arvoja ja syyttää ennakkoluuloisuudesta. Meidän jokaisen sisällä asuu myös pieni konservatiivi - rajapyykit on vain eri kohdassa.

Ystävällisin terveisin

kollega

juu, ja moniavioisuus ja eläimiin sekaantuminen onkin sit rinnasteisia asioita kahden ihmisen väliselle rakkaudelle! Eli kyllä tuo rinnastus nyt alentaa ihan kenen tahansa ihmisen ihmisarvoa saati sitten kertoo omista arvoistasi ja ennakkoluuloistasi. t. pastori

Kerrotko minulle, mitkä asiat todistavat sinulle minun pappina olevan myös ihminen, niin yritän vastata, osuuko niistä mikään kohdalleni?

- ev.lut. kirkon pappi

P.S. Minusta on äärettömän mielenkiintoista lukea, millaisia mielikuvia arkkipiispaehdokkaat herättävät ja millaisia odotuksia ihmisillä on arkkipiispaa kohtaan. Erityisen mielenkiintoista on se, että arkkipiispan valinta puhututtaa niidenkin keskuudessa, jotka eivät kuulu kirkkoon.

Seurakunta on jo huomannut pappien olevan "vain" ihmisiä, koskahan papit huomaavat sen itse?

Kerrotko minulle, mitkä asiat todistavat sinulle minun pappina olevan myös ihminen, niin yritän vastata, osuuko niistä mikään kohdalleni?

- ev.lut. kirkon pappi

P.S. Minusta on äärettömän mielenkiintoista lukea, millaisia mielikuvia arkkipiispaehdokkaat herättävät ja millaisia odotuksia ihmisillä on arkkipiispaa kohtaan. Erityisen mielenkiintoista on se, että arkkipiispan valinta puhututtaa niidenkin keskuudessa, jotka eivät kuulu kirkkoon.

Seurakunta on jo huomannut pappien olevan "vain" ihmisiä, koskahan papit huomaavat sen itse?

Moniavioisuus ja lapsen & vanhemman suhde eivät ole laillisia yhteiskunnassamme. Homoseksuaalisuus sen sijaan on täysin laillista samoin kuin rekisteröidyt parisuhteet. Mielestäni tässä on oleellinen ero. Nykytiedon valossa homoseksuaalisuus on normaalia ja hyväksyttävää.

Moniavioisuus on mielenkiintoinen kysymys. Siinähän on kyse tasavertaisten aikuisten välisestä sopimuksesta ja rakkaudesta. Eivät moniavoiset ihmiset itse koe, että esim. kolmiosuhde alentaa heidän ihmisarvoaan. Rakkaus vain lisääntyy, kun sitä jakaa. Näinhän usein ajattellaan esim. kun vanhemmat saavat useampia lapsia: kaikille riittää rakkautta.

Toinen eettinen ihmissuhdekysymys on AIKUISEN lapsen ja hänen vanhempansa parisuhde. Jos se perustuu tasavertaiseen kumppanuuteen ja kunnioitukseen; keneltä se on pois?

Homoliitot ja kirkon suvaitsemattomuus olivat suuri syy siihen, että erosin kirkosta. Ja olen ihan hetero itse.

arkkipiispan valinta vaikuttaa joka tapauksessa jollakin tavalla yhteiskuntaamme. Oma suosikkini on Mäkinen, vaikka en usko, että hänkään on kiinnostunut uskonnottomien oikeuksista :)

Tarkoitan uskonnottomien oikeuksilla esimerkiksi sitä, että lapsia ei koulussa syrjittäisi vanhempien vakaumuksen vuoksi, vaan kaikki saisivat opiskella tärkeitä asioita yhdessä ja juhlia yhdessä. Koulun juhlien ja tilaisuuksien tulisi vahvistaa koulun yhteisöllisyyttä eikä rikkoa sitä, kuten uskonnolliset tilaisuudet tekevät, kun kaikki oppilaat eivät voi osallistua niihin.

P.S. Erityisen mielenkiintoista on se, että arkkipiispan valinta puhututtaa niidenkin keskuudessa, jotka eivät kuulu kirkkoon.

On käsittämätöntä, että nainen ei voi edetä arkkipiispaksi. Luulen, että kun av-mammat eroaisivat kirkosta ja houkuttelisivat miehensä mukaan, niin kohta alkaisi tapahtua.



Miten voitte tukea järjestöä, joka ei huoli naista korkeimpaan virkaan? Eletään vuotta 2010 ja nainen on edelleenkin jotenkin "saastunut" kirkon silmissä.

Hän lähempänä oikeaa uskoa kuin mäki. Mäki te

kee mitä kansa haluaa, mikka taas perustaa tekemisensä uskoon ja raamattuun.



Molemmat vaihtoehdot minusta tosi huonoja. Miikka noiden avioerojen vuoksi ja mäki uskonnottomuuden vuoksi

Siis ihan oikeasti. Voiko uskon laatua mitata? ja jos voi, niin kerro ihmeessä, miten?

puu tunnetaan ja Jumalan Sana on se peili, joka hedelmän osoittaa olevan joko kelvollinen tai kelvoton. Mutta raamattua ei voi KUKAAN käsittää eikä ymmärtää ilman Jumalan Henkeä. Siinäpä haastetta itsekullekin.

Kuinka tuo mainitsemasi tosiuskovaisuus testattaisiin?

Olisiko lähimmäisten arvosteleminen ja ylimielisyys mittari jonka mukaan tosiuskovaisuutta mitattaisiin = Mitä voimakkaampi hurskastelija, sitä parempi uskis. Perustakaa ihmeessä oma kirkkonne!

Mäkinen ei vaikuta edes uskovalta. Kirkko on kuitenkin ennenmuuta uskovien yhteisö ja tiedän, että Ruokanen on uskovainen. Muutenkin kaikki ei-uskovat pitäisi erottaa luterilaisesta kirkosta ja kirkon olisi elettävä omillaan, eikä millään kirkollisverolla.