Lue keskustelun säännöt.
Kumpaa arkkipiispaehdokasta kannatatte?
10.03.2010 |
Miksi? Mitä luulette, miten Ruokasen valinta vaikuttaisi kirkkoon ja kirkon jäseniin? Entä Mäkisen?
Kommentit (40)
siinä tarpeeksi selitystä hänen uskostaan..Itseasiassa minusta hänessä itsessäänkin vähän naismaisia piirteitä. Eilen telkasta kun kattelin, tuli mieleen et hame ja meikki sopisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen pohjalta opettavan ja saarnaavan.
En halua kirkossa kuulla maailmallista löpinää vaan vankasti Raamattuu perustuvaa opetusta.
Vaikuttaisi siltä, että Ruokanen avioeroistaan huolimatta voisi olla sellainen johtaja, joka tukee vanhoillisempia tapoja enemmän ja sellaisen arkkipiispan minä seurakuntalaisena haluaisin.
fiksumpana ja suvaitsevaisempana. Uskon, että suuren enemmistön olisi helpompi kuulua kirkkoon, jos Mäkisestä tulisi arkkipiispa. Toisaalta Ruokanen herättäisi varmasti monia mielenkiintoisia keskusteluja ja saisi ehkä jonkun innostumaan "tosiuskosta". Kuvittelisin, että kirkosta eroaa ihmisiä, jos Ruokanen valitaan.
Mäkinen voisi viedä kirkkoa piirun verran parempaan suuntaan, ihmistä lähemmäksi. Jos kirkko haluaa edistää ihmisten hyvinvointia ja ottaa yhteiskunnallisiin ongelmiin kantaa, pitäisi sen näkyä enemmän myös sen omassa toiminnassa - ja ennen kaikkea ajattelussa. Papitkin voitaisiin nähdä enemmän "asiakaspalvelijoina" moraalivartijoiden sijaan. Seurakunta on jo huomannut pappien olevan "vain" ihmisiä, koskahan papit huomaavat sen itse?
Niin kuin jossain kirjoituksessa sanottiin, kirkolla pitäisi olla yhden koon arkipiispa. Tai mieluiten monta, eikä sellaisia korokkeelle nostettavia hallitsijoita.
Ihmeen paljon tällaisella skeptikolla näköjään on mielipiteitä kirkon asioihin. Mutta pitäähän humaanisuutta tuoda esille joka suunnalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkinen ei vaikuta edes uskovalta. Kirkko on kuitenkin ennenmuuta uskovien yhteisö ja tiedän, että Ruokanen on uskovainen. Muutenkin kaikki ei-uskovat pitäisi erottaa luterilaisesta kirkosta ja kirkon olisi elettävä omillaan, eikä millään kirkollisverolla.
Voinko ja onko mitään hyvää syytä kuulua yhteisöön, joka valitsee johtajakseen ihmisen, jonka arvot ja näkemyksey ovat osittain suuressa ristiriidassa omieni kanssa?
Jos ajattelen asiaa pelkästään uskon (ja uskonnonkin) kannalta, ei olisi mitään syytä kuulua, mutta kun koen ev-lut. kirkon myös sellaisena perustavanlaatuisena yhteiskunnalisena instituutiona,johon sinänsä on mielekästä kuulua.
Enhän eroa valtiosta tai kunnasta, kun johtoon valitaan ääliöitä, vaan pyrin vaikuttamaan että silti tehtäisiin hyviä päätöksiä.
Tosin tässä on eroa siinä mielessä, etten mitenkään psyty vaikuttamaan siihen, kuka piispaksi tai arkkipiispaksi valitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan oikeasti. Voiko uskon laatua mitata?
ja jos voi, niin kerro ihmeessä, miten?
miten arkkipiispan valinta vaikuttaa. Ruokanen tuntuu edustavan perinteisempiä uskovia, joita kirkon jäsenistä taitaa olla vähemmistö. Olisiko selvintä, että uskovat muodostaisivat oman kirkkonsa? Tapaluterilaisille kirkko on olemassa lähinnä siirtymäriittejä varten. Heillehän voisi perustaa oman kirkkonsa tai muun yhteisönsä? Olisiko kirkon jakautuminen huono asia?
Mäkinen ei vaikuta edes uskovalta. Kirkko on kuitenkin ennenmuuta uskovien yhteisö ja tiedän, että Ruokanen on uskovainen. Muutenkin kaikki ei-uskovat pitäisi erottaa luterilaisesta kirkosta ja kirkon olisi elettävä omillaan, eikä millään kirkollisverolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silti seuraan asiaa jonkinlaisella mielenkiinnolla: Ruokanen on se joka minut silloin vauvana kastoi.
Sisältö ratkaisee minulle, miehellä ulkoinen olemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta silti vaali kiinnostaa kovasti. Arkkipiispan arvomaailma vaikuttaa kuitenkin jollain tavoin koko suomalaiseen yhteiskuntaan.
Itse en ole uskovainen enkä kuulu edes kirkoon enää silti seuraan asiaa jonkinlaisella mielenkiinnolla: Ruokanen on se joka minut silloin vauvana kastoi.
Tosin en ole noihin nyt perehtynyt ollenkaan, enkä ole aiheesta lukenut kuin yhden artikkelin.
Kumpi kannattaa perinteistä ja Raamatun mukaista uskoa ja kirkkoa, sitä kannattaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se oikea uskova? Tämä on aika erikoinen tapa ajatella. Yleinen uskonnottomien keskuudessa, mutta aika käsittämätön ajatuskulku. Miksi arvoliberaaliuskova olisi automaattisesti tapaluterilainen? Esimerkiksi aivan suomalaisen luterilaisen kirkon keskiössä olevat körtit (jotka toki itse eivät määrittele itseään sanalla uskovainen ja muutenkin pitävät uskoaan itsensä ja Jumalan välisenä asiana) ovat keskimäärin melkoisen arvoliberaalia väkeä. Siitä ja semantiikasta huolimatta olisi heitä aika vaikea määritellä tapaluterilaisiksi.
Itse kannatan Mäkistä.
miten arkkipiispan valinta vaikuttaa. Ruokanen tuntuu edustavan perinteisempiä uskovia, joita kirkon jäsenistä taitaa olla vähemmistö. Olisiko selvintä, että uskovat muodostaisivat oman kirkkonsa? Tapaluterilaisille kirkko on olemassa lähinnä siirtymäriittejä varten. Heillehän voisi perustaa oman kirkkonsa tai muun yhteisönsä? Olisiko kirkon jakautuminen huono asia?
Mäkinen on mielestäni liian liberaali parisuhteen siunaamisasiassa ja sitten taas ymmärtääkseni Ruokanen on kolmannessa avioliitossaan. Se vähän tämmöistä vanhoillista kristittyä mietityttää. Kuitenkin kallistuisin Ruokasen puoleen, koska häntä on konservatiivisempana pidetty.
Arvoliberaaliuskova on varmasti aivan oikea uskova. Muotoilin viestini huonosti. Voisin siis kysyä uudestaan sinun käsitteitäsi käyttämällä, voisivatko arvokonservatiiviuskovat perustaa oman kirkkonsa ja arvoliberaaliuskovat oman kirkkonsa? Voisin kuvitella, että tapaluterilaisista suurin osa valitsisi arvoliberaalin kirkon. Tällöin kirkon piirissä ei tarvitsisi enää kiistellä naispappeudesta tai homojen oikeudesta liittojen siunaukseen.
Miten ainoastaan arvokonservatiivi uskova olisi se oikea uskova? Tämä on aika erikoinen tapa ajatella. Yleinen uskonnottomien keskuudessa, mutta aika käsittämätön ajatuskulku. Miksi arvoliberaaliuskova olisi automaattisesti tapaluterilainen? Esimerkiksi aivan suomalaisen luterilaisen kirkon keskiössä olevat körtit (jotka toki itse eivät määrittele itseään sanalla uskovainen ja muutenkin pitävät uskoaan itsensä ja Jumalan välisenä asiana) ovat keskimäärin melkoisen arvoliberaalia väkeä. Siitä ja semantiikasta huolimatta olisi heitä aika vaikea määritellä tapaluterilaisiksi.
Itse kannatan Mäkistä.
Kuppikuntaantuminen ei ole tavoiteltavaa oikein missään. Ja kun uskonnolliselta kannalta nämä paljon julkisuutta saavat arvokysymykset ovat kuitenkin vain lillukanvarsia, niin aika hölmöltä tuntuisi monista niiden perusteella lähteä kirkkoa hajottamaan. Eiväthän ihmiset yleensä avioeroakaan ota siksi, että toinen laittaa vessapaperin väärin päin. Kovasta julkisuudesta huolimatta nämä kiistakysymykset ovat kuitenkin aika kaukana kirkon perussanomasta ja perusopista.
Toki arvokonservatiivisesta päästä tapahtuu vuotoa pois luterilaisesta kirkosta, mutta toisaalta luterilainen kirkko ei ole ikinä opettanut, että vain sen usko on autuaaksi tekevää, joten heidän siirtymisensä toisiin kristittyihin yhteisöihin ei ehkä ole niin suuri yleisinhimillinen tappio.
Arvoliberaaliuskova on varmasti aivan oikea uskova. Muotoilin viestini huonosti. Voisin siis kysyä uudestaan sinun käsitteitäsi käyttämällä, voisivatko arvokonservatiiviuskovat perustaa oman kirkkonsa ja arvoliberaaliuskovat oman kirkkonsa? Voisin kuvitella, että tapaluterilaisista suurin osa valitsisi arvoliberaalin kirkon. Tällöin kirkon piirissä ei tarvitsisi enää kiistellä naispappeudesta tai homojen oikeudesta liittojen siunaukseen.
Hänen arvomaailmansa on lähellä omaani, enkä oikein pysty hyväksymään arkkipiispaa, joka on naimisissa kolmatta kertaa kuten Ruokanen.
Piispa Kari Mäkistä ja professori Miikka Ruokasta arkkipiispanvaalissa kannattavat seurakuntapapit ovat hyvin erimielisiä siitä, miten samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin tulisi kirkossa suhtautua.
Piispainkokouksen linjauksen mukaan pastoraalisen kohtaamisen piiriin voi kuulua rukous parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan. Siunaustoimitusta piispat eivät kirkolliskokoukselle esitä.
Radio Dein kyselyssä kolmasosa kaikista vastaajista on sitä mieltä, että pappien ei tulisi edes vapaamuotoisesti rukoilla samaa sukupuolta olevien parisuhteen puolesta. Alueellisesti tätä mieltä oltiin etenkin Porvoon, Oulun, Tampereen ja Lapuan hiippakunnissa. Joka kolmas vastaaja olisi toivonut kirkollista siunauskaavaa samaa sukupuolta olevien parisuhteelle. Tämän kannan edustajia oli erityisesti Helsingin, Espoon ja Kuopion hiippakunnissa.
Vastanneista seurakuntapapeista 29 prosenttia oli piispainkokouksen linjauksen kannalla.
Näkemys samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kohtaamisesta kirkossa jakaa selvästi arkkipiispanvaalin ehdokkaiden kannattajia. 61 prosenttia Mäkisen kannattajista olisi toivonut kirkollista siunauskaavaa samaa sukupuolta olevien parisuhteelle. Ruokasen kannattajista tätä näkemystä kannatti vain neljä prosenttia.
Ruokasen kannattajista puolestaan 64 prosenttia on sitä mieltä, että pappien ei tulisi edes vapaamuotoisesti rukoilla samaa sukupuolta olevien parisuhteen puolesta. Mäkisen kannattajista näin linjasi vain neljä prosenttia.
Molempien kannattajista vajaa kolmasosa oli tyytyväinen piispojen kannanottoon.
Kyselyyn vastanneista 577 seurakuntapapista 49 prosenttia pitää Mäkistä ja 48 prosenttia Ruokasta suosikkinaan arkkipiispanvaalin toisella kierroksella. Kyselyyn vastanneista naispapeista selvä enemmistö äänestäisi Mäkistä, kun taas yli puolet miespapeista asettui Ruokasen taakse.
Tutkimus suoritettiin 24.2.-2.3.2010 välisenä aikana lähettämällä henkilökohtainen sähköpostikysely 2073 seurakuntapapille ympäri Suomea. Kyselyyn vastasi 577 pappia.
Arkkipiispanvaalin toinen kierros käydään torstaina 11.3.
Radio Deissä kuullaan Turussa 3.3. nauhoitettu vaalipaneeli tiistaina 9.3. kello 21.35 alkaen. Toimittaja Mikko Salmi tenttaa ehdokkaita suorassa lähetyksessä keskiviikkona 10.3. kello 9-10.
mittaa vain Jumala itse. Arvosteleminen ja ylimielisyys eikä hurskastelu ole tosiuskovaisuuden tuntomerkkejä. Ne kuuluvat kiihkomielisyyteen ja suorituskristillisyyteen, jossa pitää näyttää ja olla parempi kuin kanssaihminen.