Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Lausutko uskontunnustuksen kirkossa? Uskotko siihen?
27.03.2010 |
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttämä suomennos
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan(1),
nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan(2),
pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
Vuoden 1977 kirkolliskokous teki seuraavat muutokset kieliasuun:
(1) vanha kieliasu: astui alas helvettiin ? uusi kieliasu: astui alas tuonelaan
(2) vanha kieliasu: pyhän yhteisen kirkon ? uusi kieliasu: pyhän yhteisen seurakunnan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Apostolinen_uskontunnustus
Kommentit (32)
sehän on jonkun varhais-keskiaikaisen papin rustaama. Keskiajalla kirkon toimet olivat muutenkin hyvin kyseenalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkkää sanahelinää, mihin sitä tarvitaan? oikea usko ei tarvitse mitään toistuvia liturgioita.
Rippikoulun ulkoaopettelu toiminut ja vieläkin osaan ulkoa litanian.
en usein käy kirkossa, mutta luen sen kyllä ja uskon siihen.
ruumiin ylösnousemuskin on nykytieteellä helppo saavuttaa, tulevaisuudessa vielä paremmin (yhdestä solusta voit kloonata)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn kirkossa vain häissä ja hautajaisissa (ja turistina ulkomailla). Toimitukseen en osallistu, eli kuuntelen hiljaa, mitä muut puhuu/tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niissä lausutaan oleellinen uskon ydin. Joillekin se voi olla keskiaikainen loru, mutta mulle se merkitsee enemmän. Uskon tunnustaminen yhdessä muun seurakunnan kanssa selkiyttää vakaumusta ja samalla se laittaa kysymään uudestaan itseltään: kuka olen, haluanko tunnustautua kristityksi vieläkin, vaikka meikäläisiä pilkataan ja uskollemme naureskellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuulu kirkkoon, mutta joskus joudun käymään siellä, ja tavan vuoksi lausun myös uskontunnustuksen.
Tosin käyn niin harvoin kirkossa, ettei sitä tule lausuttua. Oman lapsen ristiäisissä varmaan viimeksi.
Ja toisaalta, en usko raamattuun. Uskon Jumalaan, mutta en raamatun versioon tapahtuneesta, joka on vain ihmisen kirjoittama kirja. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuulu kirkkoon, mutta joskus joudun käymään siellä, ja tavan vuoksi lausun myös uskontunnustuksen.
Itsestäni tuntuisi aika absurdilta osallistua uskonnollisiin menoihin "tavan vuoksi", jos en itse usko enkä ole jäsen. Mutta kukin tekee tietysti mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en usko kirjaimellisesti. Todistan lausumalla uskovani kristittynä uskon pääasioihin, mutta suurinta osaa näistä sanahelinöistä pidän minäkin vertauskuvainnollisena sanahelinänä. Ihan samoin kuin synttärisankarille toivotetaan pitkää ikää, ei sitäkään voi oikeasti kenellekään määrätä... Rituaalit ja sanahelinät ovat ihmisyydessä tärkeitä.
tuntuuhan se juhlalliselta lausua yhdessä monen muun kanssa ja samalla vahvistaa pysymistä kristittynä
Lausun myös monessa muussakin paikassa kun kirkossa :)
Olen koulutukseltani teologi, tällä hetkellä en papin työssä.
Lasken katseeni ja odotan että muut lausuvat. Osaan sen kyllä, ja lausuin niin kauan kuin vielä uskoin.
Vaikka muuten olen huono uskovainen, niin se kuitenkin erottaa minut kristikuntaan kuuluvaksi.
Kristinusko on huonoja ihmisiä varten, eikä siinä ole kyse omasta kunnollisuudesta vaan kuulumisesta Jumalan yhteyteen, ei sen perusteella mitä me olemme, vaan sen perusteella mitä Jumala on ja miten hän on mahdollistanut sen että syntinen ja huono voi olla puhdas ja täysin hyväksytty perheenjäsen.
Alue: Aihe vapaa
Olen uskonnoton. Minusta tuntuisi typerältä tai suorastaan toisten vakaumuksen pilkkaamiselta lopottaa mukana jotakin, minkä jotkut toiset ihmiset ottavat kuitenkin ihan vakavasti ja todesta. Olen hiljaa ja kuuntelen. Joskus mietin, että uskovatkohan tosiaan kaikki kirkossa uskontunnustusta mutisevat ihan oikeasti siihen mitä sanovat, ja ennen kaikkea ajattelevatko, mitä sanovat? Kuinka moni oikeasti uskoo johonkin neitseestä syntymiseen, vaikka periaatteessa johonkin jumalhahmoon uskoisikin?