Olenko sivistymätön juntti kun taidenäyttelyt ei voisi

se ainakin, että ne taideteokset herättää ajatuksia ja tunnetiloja. Pääsee katsomaan jonkun toisen työnjälkeä, ja voi samalla miettiä, mitä taiteilija on mahtanut haluta sanoa teoksellaan, tai mikä idea hänellä on ollut.



Mun yhdellä tuttavalla on erään tunnetun suomalaisen taiteilijan todella suuri maalaus seinällään, ja kun olin siellä yötä joku aika sitten, olin tosi onnellinen aamulla kun heräsin eikä kukaan ollut hereillä, ja sain rauhassa katsella sitä maalausta. Ajattelen sitä joka päivä. Se oli jotenkin niin ohittamaton.

vähempää kiinnostaa? En jaksa tuijottaa jotain kuvia hetkeä kauempaa. Voin toki mennä näyttelyyn jos ei tarvitse maksaa, mutta ei siellä kovin kauaa saa aikaa kulumaan. Mikä niissä on se juttu?

kuin selittaa sokealle milta sininen nayttaa.

koska taide (plääh) on kuitenkin myös subjektiivinen kokemus, ja aina voi yrittää selittää sitä kokemustaan. Ei siihen tarvitse välttämättä estetiikan tai taidehissan perusopintoja, vaan voi yrittää pukea sanoiksi ne asiat, joita taidenäyttelystä saa.

koska taide (plääh) on kuitenkin myös subjektiivinen kokemus, ja aina voi yrittää selittää sitä kokemustaan. Ei siihen tarvitse välttämättä estetiikan tai taidehissan perusopintoja, vaan voi yrittää pukea sanoiksi ne asiat, joita taidenäyttelystä saa.

mut just se, että taide ON subjektiivinen kokemus, estää ketään muuta selittämästä sitä, miksi jonkun ap:n kokemus on tietynlainen.

Tosin mä epäilen tietäväni selityksen sille: ap:lleon opetettu vääränlaista suhtautumista (kuva)taiteeseen. Hänet on siis opetettu näkemään se tylsänä ja yhdentekevänä, ei esimerkiksi osana jotain keskustelua jota hän pystyisi tai haluaisi seurata, tai tekemisen tapana tai ajattelullisena haasteena. Hänelle taide vaan "on", eikä niinkään elä tai synny hänen katseestaan.

Samalla hän on todennäköisesti käynyt ihan väärän laisissa taidenäyttelyissä, joko itselleen liian helpoissa tai liian vaikeissa tai vain vääristä asioista kiinnostuneissa. Taiteesta nauttiminen nimittäin kyllä vaatii vähän harjoitusta siinä mielessä,e ttä noita keskusteluja ja syntymisiä ja haasteita oppii näkemään (melkein) missä vaan taiteessa ajan kanssa, mutta jos ei ole taidekoulutusta niin aloittaa pitäisi jostain sellaisesta, mikä liittyisi johonkin, mistä muutenkin on kiinnostunut. Muuten ei ehkä synny kohtauspinta-alaa.

joten sori jos besservisseröinti kolmosen tarkoituksesta meni pieleen. oma näkemys silti tämä.

paljoa aikaa en saa kulumaan siellä. Ateneumin Kalevala-näyttely ja Giger Tre:n taidemuseossa oli mielenkiintoisempia kuin jotkut kukka-asetelmat :)

mutta ainakin voi yrittää kertoa jotain omakohtaista, koska muuta ei voi kertoa. Sitä mä taas tarkoitin.

en juuri taiteelle lämpene. Toki jotkut maalaukset ovat upeita pikkutarkkoine yksityiskohtineen (miten ihmeessä joku osaa maalata niin?) mutta en mä niistä mitään "fiiliksiä" saa! Kun olen käynyt katsomassa jotain kuluisia tauluja, niin yleensä pohdin vain että miksi ihmeessä näistä vouhotetaan! Teokset, jotka ei esitä mitään ovat aivan tyhjänpäiväisiä mielestäni!

Pari viikkoa sitte ylitin itseni ja menin katsomaan ihan omasta ideastani Steve McCurryn valokuvanäyttelyä. Olihan ne ihan mielenkiintoisia, mutta enpä niistä juuri mitään irti saanut...