miten lapsi muutti elämäsi?

Elämälle tulee tarkoitus.

voiko harrastaa? matkustaa? tarkoitan siis yhtä lasta, en mitään suurperhettä

mutta se vaan vaatii erilailla järjestelyjä. Ja ennalta suunnittelua.

eli siis paljonko lapsi maksaa?

jos lapsi on terve ja helppo ja isovanhemmat, sisarukset tai muu turvaverkko hyvä, niin kaikki on järjesteltävissä suht. helposti. Silloinkin ihan kaikki muuttuu ainakin joksikin aikaa.



Jos lapsen kanssa on yksin, eli isovanhemmat ja muu suku kaukana, eikä muutenkaan hyvää turvaverkkoa tai jos lapsi on lisäksi vielä koliikkivauva, allerginen, muuten sairas, niin tilanne on toinen. Silloin on parempi esittää kysymys niin päin että mikä ei muutu?



Mitä taas tulee kuluihin niin riippuu niin siitä saako rattaita, sängyn, vaatteita jne. jne. käytettynä sukulaisilta, ostaako kirpparilta vai uutena kaupasta ja jos kaupasta, niin pitääkö olla viimeisen päälle merkkikamaa kaiken tai osan. Lisäksi vakuutus on mahdollinen menoerä jos sellaisen haluaa ottaa ja tietysti jos lapsella on jotain erityistä terveyspulmaa että täytyy käyttää usein sairaalassa tai vastaanotolla, niin ne ja lääkkeet maksavat.

Yhden lapsen kanssa voi oikeasti elää vielä hyvin pitkälle samanlaista elämää kuin ennenkin - tosin järjestelyjä se vaatii. Kaksi lasta onkin sitten omien kokemuksieni mukaan vähän eri juttu :)



Vaatii hyvää parisuhdetta ja aktiivista isää, ettei "omaa elämää" menetä lapsen synnyttyä. Isovanhempien olemassaolo myös auttaa jos haluaa yhteistä aikaa puolison kanssa.



Kaveripiiri saattaa muuttua perheellisempään suuntaan.



Raha-asioita en oikein osaa miettiä... paljon rahaa lapseen saa menemään, mutta jos raha-asiat ovat perus ok, niin ei hätää. Kulutuksen rakenne muuttuu mutta rahan saa riittämään. Ainakaan itse en osaa ajatella (ainakaan vielä kun lapset pieniä) että rahanmeno olisi huono asia. Minusta on mukavaa hankkia hyvät välineet ym. lapselle.

Inhottavin muutos on se, että jos lapsi ei nuku, sinäkään et nuku. Niin paljon kuin lasta rakastaakin, unenpuute on välillä helvetillistä.

Itseäni pelottaa se, että minua ei enää ole. Olen "vain" äiti. Lisäksi pelkään sitä, että avioliittomme hajoaa, vauva tulee meidän väliin ja mies ajautuu erilleen ja kokee olonsa ylimääräiseksi (meidän ystäväpiirissä on näitä sattunut aika paljon). Miestäni jännittää muutos, eli että elämä muuttuu huonommaksi. Hän pitää vapaudestaan. Tosin, mieheni ei halunnut myöskään naimisiin alun perin, joten se siitä:D

itseäni ja suhdettani mieheeni. Nämä kaksi asiaa muuttuivat todella radikaalisti.



Sen sijaan taloudelliset asiat tai omat harrastukset jäivät ainakin ensimmäisenä vuotena taka-alalle.

ne harvat asiat, joihin lapsensaanti EI vaikuta. Kyllä lapsi muuttaa koko elämän. Omaan lapseensa rakastuu aivan varmasti. Luonto pitää siitä huolen.

harrastaa tai matkustaa niin paljon, kun lapsi on pieni.

Varaudu siihen, että ekoina viikkoina sinun voi olla vaikeaa poistua vauvan luota (esim. vessaan, suihkuun tms.) ja hiukan myöhemmin vauva ei halua, että poistut. Ja jos poistut, niin et nauti poissaolosta (esim. harrastuksesta) kuten ennen.

Ja kuten joku edellinenkin mainitsi, niin se väsymys, jota huonosti nukkuva vauva voi vanhemmille aiheuttaa olisi jo ihan oma kappaleensa...

voiko harrastaa? matkustaa? tarkoitan siis yhtä lasta, en mitään suurperhettä

ainakin meillä monet asiat muuttuivat. Negatiivisena voin sanoa, että menetin työni (projektityö) josta pidin todella kovasti. Nyt sit edessä uuden työn etsiminen, mikä ei ole helppoa kun lapsi on pieni. Meillä ei ole hoitoapua, joten mä en pysty parin päivän varoitusajalla lähtemään tekemään keikkaa, mikä harmittaa. Tästä on tietenkin taloudellisia seurauksia myös, mut mä järjestin raha-asiat jo ennen lapsen syntymää joten niiden puolesta ei tällä hetkellä ainakaan ole hätää.



Toinen negatiivinen juttu on se, että vanhat ystävät (jotka lapsettomia, osa vapaasta tahdostaan, osa todella surullisia asiasta) etääntyivät nopeasti kun lapsi syntyi. Mä en kokenut ollenkaan hukkuvani mihinkään mammamaailmaan ja mulla on koko ajan olleet omat tärkeät harrastukset ja luottamustoimet joihin panostaa. Ekan vuoden aikana oli työlästä rakentaa kaveripiiriä uudelleen. Näin jälkeenpäin ajatellen mä olen todella iloinen että äitiyden myötä tapasin näin paljon lämpimiä, empaattisia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Äitiys yhdistää yli kaikkien rajojen + kotona ollessa on aikaa tavata sellaisiakin ihmisiä, joitten kanssa ei ehkä tule ihan ylimmäksi ystäväksi, mut joiden ajatuksia kuuntelee mielellään ja joilla on omastani poikkeava elämänkatsomus.



Parisuhde on muuttunut myös, intensiivisemmäksi hyvässä ja pahassa. Mut ehdottomasti enemmän hyvässä. Me olemme onnellisia yhdessä eikä meillä ole ollut vieraantumista tai isoja riitoja.



Muuten elämä sitten onkin muuttunut paljon, paljon paremmaksi. Elämässä on yhtäkkiä yllin kyllin iloa ja naurua ja sellaisia onnen hetkiä, jota mä en ennen lasta osannut kuvitella. Tietenkin on paljon muitakin pieni juttuja, kuten että nyt elämme ja syömme terveellisesti lapsen tähden jne, mut kaikkein tärkeintä on tää rakkaus jota joka päivä sekä jakaa että saa. Mä elän elämäni parasta aikaa!

Parisuhde hyvästi. Pillus löystyy ja seuraelämä köyhtyy.

Mulle oli matkustelu ja harrastukset tosi tärkeitä ennen lasta. On ne kivoja edelleenkin, mutta ei niin tärkeitä, eli ei paljo haittaakaan jos ei aina pääse liesuun. Ja kun pääsee, ei siitä nauti niin kuin ennen. Lapsen kanssa oleminen tuntuu antoisimmalta ja tärkeimmältä elämässä, ja lasta ikävöi kovasti jos joutuu olemaan erossa. Toisaalta mielessä on myös koko ajan huoli lasen pärjäämisestä. Se on hieman kuormittavaa.

Työni vaati paljon matkustamista, joka oli ollut se hauska juttu aiemmin, mutta lapsen luota en tahtonut enää olla niin paljon poissa!



Yksityiselämässä ei pitkällä tähtäimellä muuttanut liikoja. Tottakai vauvassa on kiinni, mutta lapset kasvavat nopeasti ja lieka pitenee. Lasten kanssa ollaan matkusteltu niin paljon kuin on haluttu. Lähteminen on vain omasta viitseliäisyydestä kiinni. Itse en ole kokenut lapsen kanssa matkustamista mitenkään vaikeana.



Suhde miehen kanssa pysyy kunnossa, kun molemmat tiedostatte, että varsinkin ensimmäisinä vuosina se lapsi on teidän perheen keskipiste väkisinkin. Omasta ajasta pitää tinkiä molempien, ja molempien on saatava viettää omaa aikaa. Paras tapa liimata perhe yhteen on se, että mies on alusta lähtien _tasavertaisena_ hoitamassa lasta.



Lapsi on ensimmäiset vuotensa taloudellinen rasite siinä määrin kuin vanhemmat hänestä sellaisen tekevät. Jos on pakko hankkia kaikki releet uutena ja kalleinta mahdollista, niin saa maksaa itsensä kipeäksi. Mutta hyvinkin halvalla pääsee, varsinkin jos tuttavapiiristä saa vauvanvaatetta yms. kierrätykseen.

ihanan rohkaisevia kommentteja=)