Lue keskustelun säännöt.
Ei jessus, kuolen tylsyyteeeeeen!
27.03.2010 |
Saikulla kuukauden päivät, eikä loppua näy. Luultavasti ainakin 1/2 vuotta tätä riemua edessä. Saikku on sitä laatua, että pää toimii, mutta kroppa ei, eli joudun olemaan kotona. Piste. Tänään kävin ulkona ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja reissu suuntautui lähikauppaan. Asutaan Hgin keskustassa ja lähikauppa on siis tuossa ihan nurkalla. Reissuun meni 1 1/2 h, koska olen niin hidas ja kipuileva.
Kotona tulen ihan hulluksi, kun en voi tehdä mitään. Istun ja luen palstaa, syön suklaata (kun ei voi särkylääkkeitäkään syödä ja kipua on koko ajan) ja katson boksilta kaikkea tuubaa. Jos on jano, niin pitää erikseen kerätä voimia ja konkata keittiöön. Samoin vessakäynnit pitää erikseen miettiä, että kannattaako vielä lähteä vai sinnittelenkö vielä puoli tuntia.
Mitä helvettiä täällä voi tehdä? :O En pysty istumaan pitkiä aikoja, joten suurin osa ajasta menee kyljellään tai selällään sohvalla tai sängyssä. En osaa ommella, neuloa, maalata, piirtää tai askarrella-paskarrella mitään. Osaan katsoa telkkaa, lukea ja syödä suklaata. :/ Tsiisus.
Kommentit (5)
Opettele piirtämään, kirjoita läppärillä omaa elämäkertaasi, lue tai kuuntele äänikirjoja, lue lastensatuja nauhalle tulevaan tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin raskausaikana samanlaisessa tilanteessa että kipuja oli paljon, kävelin kepeillä enkä voinut tehdä mitään. Oli se hirveän raskasta, pakko myöntää. Multa kivut vei sillä tavalla voimia, etten voinut keskittyä mihinkään enkä innostunut oikein mistään. Mä koulutin sit tuona aikana sekä mun koiralle kirjan verran temppuja (koiran pieni temppukirja) sekä opetin mun lehtikalalle pari yksinkertaista temppua naksuttimella. Säälittävää, mut muuhun mun kapasiteetti ei riittänyt, kun sängystä nousemiseenkin meni puoli tuntia. Mitään kirjoja en saanut edes luettua, ne ei vieneet mun mielestä sitä ahdistusta ja pahaa mieltä jonka sairastuminen oli aiheuttanut.
Koeta kestää, joskus toi loppuu kuitenkin. Hanki koira tai lehtikala jos käy oikein tylsäksi. ;)
miten olis vaikka sellainen, että eteisen matto siirtyilee ja siidereitä katoilee
Kepukat tuolla eteisessä, ilman niitä ei mitään asia ulos ja kotonakin liikkuessa tarvitsee ainakin toista niistä. Pitää varmaan opettaa sohvan alta löytyville villakoirakasoille jotain temppuja... :)
ei siinä muua auta. Mä harrastin aika paljon ihan rehellistä todellisuuspakoa, haaveilin paljon ja nukuin paljon. Mut sitten kun paranin, olinkin monta päivää mielettömässä onnelisuuden tilassa, kerrassaan kestohiprakassa.
Jos sairastamisessa on jotain valoisaakin puolta, niin sen jälkeen maailman näkee vähän eri silmin. Ymmärtää ehkä jotain vähän enemmän kuin ennen.
Kaikkea hyvää sulle, koita kestää!
Kolmonen